Laskeutuminen Kathmanduun oli yksi upeimmista tähänastisista, putoaminen ylös pilvistä ja vuorilta keskelle silminkantamattomiin jatkuvaa Carcassonne-lautaa. Vierellä metsäisiä rinteitä hajanaisine kylineen, alhaalla peltotilkkuja, yksinkertaisia etäisesti taloja muistuttavia laatikoita.

Kathmandun terminaali ei ollut kovin glamour, mutta ei pahakaan, täytettiin viisumipaperit ja muut anomukset, jonotettiin leimat ja maksettiin itsemme ulos. Sorruttiin huutotaksiin heti ovilta, kaupan päälle saatiin tour-myyntipuhe, johon taidetaan joltain osin tarttua. Pokhara-Jomsom-lennot ja KTM-Bandipur-kuljetukset puuttuvat vielä.

Tings Tea & Lounge on jees, maan standardeilla varmaan suorastaan öky, vaikka ilmastointi puuttuukin. Vaihdettiin yläkerran balcony roomiin, jossa sielläkin monsuunipäivät olivat tehneet tuhojaan: kankaat tuoksahtivat kostealle, homeiselle, partsin katon rappaus hiljalleen varisi päällemme.

Nyt käsittelyssä toinen 0,65 Tuborg (2,5e hotlan baarista) parvekkeella illan hämärtyessä. Lämmintä ja kosteaa. Tässä välissä kotiuduttiin jääteen äärellä Tingsin loungessa, tilattiin päälle kanapastat ja Tuborgit, poikettiin läheisessä supermarketissa ja lähikaduilla muutamien pisaroiden saattelemana.

Ei edes mitään kulttuurishokkia Balin jälkeen, vaikka ympäristö on melko kehittymätöntä ollakseen paikallinen Soho. Katsotaan saataisiinko shokit aikaan paikallisessa Varanasissa ylihuomenna. Kohta suihkuun ja niin niin ansaituille unille.