Herätys kasaamaan loput kamat rinkkaan ja aamiaistarjoomaa testaamaan. Buffan valikoima oli laajahko, mutta loppujen lopuksi kiinnostavin anti oli sitä perinteistä toastia, kurkkua, tomaattia, juustoa, pari leikkelettä testin vuoksi, paljon hedelmiä, koneessa litkittyä guavamehua ja muita. Oltiin selkeästi myöhässä, kasailivat jo pois, joten ei kiusattu kokkia munakas- ja pannaritilauksilla, tavaraa kun oli valmiinakin. Keskinkertainen resort-aamiainen.

Dumpattiin rinkat respaan ja lähdettiin etsimään parasta kurssia, jotta saataisiin hotla maksettua. Uskaliaana vetona vaihdettiin rahat parhaaseen kurssiin pienellä, kapealla sivukujalla, ahdistavan pienessä huoneessa piilossa katseilta, jossa meidät piiritti rahanvaihtajan lisäksi pari kolme muuta miestä. Pidin varmuudeksi kameran kännykkää auki ja laskettiin pieteetillä joka rupia, sydän hakkasi, mutta saatu kurssi osoittautui koko reissun parhaaksi.

Hotlalla meitä jo odotti Nefatarin kuljettaja, hypättiin uudehkoon, ilmastoituun autoon ja katseltiin vaihtuvia maisemia, Kuta-Legianin ja Nusa Duan läpi kohti rice paddiesejä, tienvarsimyyjiä, rantakyliä, vähitellen ylös kippuroivaa tietä, jonka varteen jäi aina vain lisää pottery makereitä, ylempämä vuorilla jopa siistinnäköisiä demoneita.

Kylä on viehättävä, perinteinen, ei turisteja, vain viljelmiä. Nefatari oli kylän pääkadun kojuista syrjempänä, ihan hiljaisella mutatiellä viljelmien vieressä, naapurissa oli kanoja, pelloilla ahkeroi kartiohattuja.

Nautittiin ihastuttavassa ulkoilmarespassa tervetuliaismehut ja käveltiin läpi puutarhan, alas kivikäytävää omaan villaamme. Korkeat seinät toivat täydellisen yksityisyyden, viereinen villa oli muutenkin porrastettu meidän kattomme yläpuolelle. Uima-allas oli suurempi kuin odotimme, samoin piha-alue patioineen ja sisätilat. Maisteltiin compliments-hedelmiä ja juomia, testattiin ihana, kiviseinäinen ja vehreä ulkokylppäri, jota kaipaan aina vaan, korkattiin allas ja otettiin villan kuski Monkey Forestiin.

Apinametsä oli nimensä veroinen, täynnä spoilattuja apinoita, jotka hyökkivät banaaneja kantavien turistien päälle. Lanttien toivossa joku paikallinen "taiteilija" esitteli meille Temple of the Deadin, jossa oli lapsia syöviä demoneita, pyhällä apinoiden hautuumaalla joku pikkupaskiainen sprinttasi kimppuuni, kun yritin kuvata sitä.

Ei päästy päätemppeliin epäsiveellisen pukeutumisen vuoksi ja alettiin saada tarpeeksemme apinoista sekä apinaturisteista, dallailtiin läpi metsän läpi Monkey Forest Roadille. Kojujen, "galleroiden" ja krääsäkauppojen reunustama tie kaarsi ylös kohti keskustaa. Pysähdyttiin puolivälissä Ubud Inniin huurteiselle B-tangille ja dataamaan wlanissa.

Ubudissa oli kivan rento tunnelma, vaikka "taide" tuottikin välittömän pettymyksen. Gilien ohella selvästi reissun parhain etappi, jonne tekisi joskus vielä mieli palata.

Käveltiin pääkatua länteen, räiskin kuvia sieltä täältä, nälkäkiukku alkoi iskeä, tsekkailtiin listoja, muttei löytynyt suosikkia. Käveltiin ohi riippuvien puutarhojen, lähes sillalle saakka, käännyttiin takaisin ja onneksi silloin spotattiin etsimäni Casa Luna. Ihanat näkymät yläkerran laitimmisista pöydistä alakerran lavalle ja viidakkomaiseen rotkoon alla. Pina Colada oli parasta tässä elämässä, hakee vieläkin vertaistaan. Täydellinen sekoitussuhde tuoretta kookos&ananasmehua, sopivan sakea, ei silti liian makea. Alkuruoka oli täydellinen sekin, vaikkakin välimerellinen, pääruuat erinomaisia nekin, mulla vartaassa kanaa, sidena kookospapulaattia, torni riisiä. Sambal koostui karkeasta hakkeesta salottia ja chilejä limemehulla, hyvää ja monesti kotona rekonstruoitua. Jälkkäriksi lemon tart ja suklaakakkua, ensimmäinen jälleen jumalaista, jälkimmäinen perinteisen mudcaken oloista. Kaikkiaan täydellinen illallinen, hupia saatiin vielä lähipöydän paikallisen pariskunnan humaltuneesta suhdesotkusta.

Käveltiin pääkatua itään ja poikettiin vielä oluelle enemmän turistivetoiseen paikkaan, josta oli pihan yli esteettömät näkymät yövaöaistulle temppelille. Maistettiin ensimmäiset paikalliset alet, ok. Tilattiin kuljettaja hakemaan meidät, noukittiin matkalla vielä vanhempi pariskunta jostain sivukaduilta, antoivat hyviä ravintolavinkkejä. Korkattiin allas iltavalaistuna kylmän Bintangin kera. Taivaallista. Hiljaista, vain viidakon äänet ja me. Tilkitsimme moskiittoverkon tiukasti sängyn ympärille ja siirryimme taivaallisten unten pariin.