15.7. Kagbeni - Jomsom

Herätys ennen kelloa ja puoli kuutta auringonsäteisiin, tällä kertaa vähemmän virkeänä. Pack'n'eat'n'go.

Ponit ja kantajat odottivat ulkona. Pirun pieniä, odotettavasti, mutta sentään alkeellisilla satuloilla varustettuna. Vaihdettiin ensivalinnan jälkeen mopoja, kun jalustinten pituutta ei voinut säätää. Meitsille lasten malli.

Mun poni osoittautui asteen virkeämmäksi, molempia sai silti vetovuorossa potkia tasaiseen tahtiin. Yksilöni pelkäsi myös vettä, kierteli tehokkaasti kuralammikot, mutta onneksi suostui perässä ylittämään virtapaikat, joista yksi oli kohtuullisen paha. Piritan pollelta meinasi mennä kivisessä virrassa jalka alta, onneksi se kasasi itsensä. Myöhemmin sain suitsista väkivalloin taluttamalla liidattua seurueemme yli uuden ja vanhan Jomsomin erottavan puusillan, jonka alla pauhusi koski. Matkalla höykytettiin hepat raviin ja mahdollisuuksien mukaan lyhyisiin laukkapätkiin, kun sopivia suoria tuli eteen.

Maisemat olivat sitä taattua Kali Gandakia, huikeaa vielä toiseen kertaan nähtynä. Nähtiin kaistale Nili-Girin lumista huippua, ei tosin kärkeä. Dhaulagiri kätkössä, mutta tulomatkalla ihasteltiin sen lumirinteitä. Joen pauhu kuului ylös saakka, myös lähestyvät mopot ja jeepit kuuli jo kaukaa.

Jomsomia lähestyttäessä vastaan alkoi valua trekkareita portereineen, enemmän kuin missään muualla olimme nähneet. Onneksi nyt ei ole trekkiseason, muut turistit spoilaisivat kylien ja vuoriteiden tunnelman. Kagbenissakin törmäsimme vasta toisena päivänä ja vain kahteen turistiin Green Kitchenin ovella, samat tyypit yllättäen löytyivät illalla hotlan ravintolasta.

Matkantekoon meni kolmisen tuntia, ehkä vähän reilut. Luovutettiin pollet ja otettiin kamat puoli yhdentoista pintaan Om's Homella. Sisäänkäynnin perusteella Om's vaikutti paremmalta kuin olikaan. Täynnä pyhiinvaeltajahinduja ja ääniä. Huone ei kummoinen, 700 rupiaa rip off vuoristostandardeilla, yritettiin tinkiä ja vaihtaa parempaan siinä onnistumatta, kuulemma oikea hinta tonnin. Tsekattiin Dragonin Tashin suosittelema Snowland, mutta siellä huoneet haisivat, luovutettiin. Om's ei sentään haise, lakanat puhtaat ja suihku lämmin.

Virheliikkeenä syötiin lounasaikaan Om'sissa, reissun huonointa niin kutsuttua ruokaa. Vuodentakaisen Food&Winen Jomsom-reportaasi ylisti nimenomaan Om'sin ruokaa, ei voi ymmärtää. Mun daal bhatissa oli masala-tyyppiset perusrehut, pinaattia, syömäkelvoton vihreä curry mustilla linsseillä, Mustang-viinapikkelsi ja kanamasalaa, jota Piritta tilasi. Kananpalat myös syömäkelvottomia, samoin riisi, joka haisi homeelle niin kuin keittiökin, olisikohan tarttunut säilöessä tai kuivatessa, vaikutti kuitenkin vasta keitetyltä. Blaah. Olut maksoi 450, joten ihan periaatteessa pysyttiin cokiksessa. Tässä maassa 4,5 euroa lämpimästä oluesta on vain niin turistien riistoa. Maksettiin ruokien ohella myös huone vuolaiden kehujen kanssa.

Sahattiin Jomsomin raitti moneen kertaan läpi, tuuli nostatti pölyä, samoin ohiajavat jeepit. En erityisemmin pidä Jomsomista, onneksi olemme täällä vain yhden yön ja senkin aikaisen lennon takia. Marpha ja Kagbeni sen sijaan olivat molemmat hauskoja pikkukyliä, joissa ei ollut juuri liikennettä, eikä lainkaan tomua, koska kadut oli rakennettu niin kapeiksi.

Uudelleenvahvistettiin aamun lennot Agni Airin officella, proseduuri joka on Jomsomin lennoilla monsuuniaikaan pakollinen.

Yritettiin etsiä jälkiruokaa, mutta tämä päähubi osoittautui huonoimmaksi kaiken ravinnonsaannin suhteen. Kaksi german bakeryä myi leipomotuotteille eioota, toisessa olisi ollut ainoastaan "eilistä" apple crumblea, toisessa ei sitäkään. Kolmas leipomo antoi myös zerot. Missään ei näkynyt myöskään ainuttakaan rooftop terracea, joita on ollut tähänasti ihan jokaisessa, muutamankin talon kyläpahasessa.

Alkoi tuntua, että vuoristo-osuus riittää. Kello oli vasta vähän yli kaksi, eikä mitään tekemistä. Kaupasta sai vain lämmintä olutta, jota ei huvittanut viedä jokirantaan. Sahattiin tomukatua vielä hetki ja mentiin hotlalle huutamaan puhtaat lakanat ja pelaamaan pingistä kolhuisella pallolla, joka pomppi imaginäärisiin suuntiin. Pitkä lämmin suihku, lohdutuksena Thaikku-opas.

Käveltiin raitti vielä kertaalleen läpi, nyt etsien jotain aamupalaksi kelpaavaa ja muovipusseja packpackpackingiin. Saalis oli suursyömärin painajainen: kuivattuja hedelmiä, pieni boxi Pringlesejä ja mangomehua. Edes crackerseja ei löytynyt kuppakiskoista Marphasta kannetun aprikoosimarmeladin seuraksi, leivästä nyt puhumattakaan, miten trekkaajat voivat näillä elää? Kun vihdoin päästiin nukkumaan, alhaalla oleskelutiloissa hindut pitivät temppeliä ja torikokousta, piti menettää hermot.

Päivän saldo: turvonnut ja mustelmainen vasen pohje kieron jalustimen jäljiltä. Täyden kypsymisasteen saavuttaminen liian yksinkertaisiin ja likaisiin guest houseihin. Thai-osuuden malttamaton odotus: hyvää ruokaa, laadukkaita hotelleja, hierontoja, hyvää palvelua, kylmää olutta ja pina coladaa paratiisirannalla. Juuri nyt Om'sin sängyllä maatessa odotan Bangkokin neljän tähden hotlaa, sen pehmeitä lakanoita ja luksusvessaa, ympäröivän Sukhumvitin hyviä ravintoloita ja ruokatoria. Huomenna viimeiset Nepal-fiilistelyt Patanissa, sitä odotan myös; kaupunkia, temppeleitä, Kathmandun viimeisiä värejä ja tuoksuja. Ja ehkä hieman myös sitä kylmää olutta, josta ei puolet vaahtoa päälle tai pöydälle.