14.7. Kagbeni - Muktinakt - Kagbeni

Nyt heräsin virkeänä jo ennen kuutta. Piritan synttärit.

Syötiin aamiainen hotlalla, juusto-sipulitoastit ja omeletit samalla sisuksella, molempiin olisi kuulunut tomaattia, mutta se oli edelleen loppu. Maitokahvin sijaan tuli maitoteetä, hyvää sekin. Muun tilauksen osalta saimme yhden pelkän juustotoastin, odoteltiin aikamme omeletteja, kuskikin odotteli jo, mutta tilaus ei ollut mennyt perille. Uusi yritys.

Bumbiest road ever. Nasaalipopit kaakossa. Ehkä noin tunnin poukkoileva kyyti Ranipauwaan, Muktinaktin alle jäävään kylään. Huikeat maisemat jälleen, huikeimmat koskaan. Tien toisella puolella elämäni jyrkin pudotus, Bandipur oli alkusoittoa. Varteen jäi korkeita kallioseinämiä, jotka oli edamoitu hämmästyttävästi; jos luolat on kaivettu näihin parikilometrisiin rinteisiin vuosisatoja sitten, miten ihmeessä se on tehty? Auringonsäteet näyttivät vuorten rinteet kaikissa mahdollisissa sävyissä kullasta ruskeaan, hopeaan ja skottivihreään. Lumihuiput jäivät pilvien taakse, damn again, mutta tämäkin vaikutti.

Ranipauwa oli yksi mutainen katu, joka tarjosi meille liian kuppaista majoitusta, tiibetiläiskrääsää ja pari kioskikauppaa. Off-season näkyi hyvin satunnaisina ohi trekkaajina ja vain muutamana krääsäkojuna. Vedettiin cokikset Basun suosimassa North Polessa ja nautittiin reikävessan iloista.

Polku Muktinaktiin lähti kylän laidalta, kysyttiin tietä parit kerrat, ensimmäisen ACAP -check postin poliisilta, joka ei edelleenkään kysynyt TIMS:ien perään. Portti oli jo alhaalla, edessä ensimmäinen kerjäläinen. Nousu oli jälleen osin porrastettu, mutta yllättävän kevyt vartin läähätys, vaikka neljässä kilsassa oltiinkin.

Temppelit itsessään eivät olleet matkan arvoisia, mutta maisemat jälleen. Päätemppeli oli hindujen kansoittama, yllättävän japanilaisvaikutteinen. Pestiin kädet pyhässä vedessä, jota 108 eläimen päätä syöksivät temppelin ympärillä. Sadhu maalasi naamamerkkejä temppelin ovilla, muuten näitä pyhiä miehiä ei sitten näkynytkään näin off-seasonina, toinen puukujan katveessa temppelin liepeillä. Vuoriteillä käveli vastaan kaksi perinteisen näköistä, oranssit turbaanit päässään ja flipflopit jalassa - hengen heikkoutta.

Ylhäällä alkoi sataa. Odoteltiin hetki katon alla, pyhässä vedessä kylpeviä isokokoisia hinduja vältellen. Pienen ripottelun kera päästiin alas, vedettiin Royal Mustangissa illyn espressot ja nautittiin saastavessan sulotuoksuista.

Loikittiin sateessa jeeppiasemalle, jossa oltiin yhä iloisempia privajeepistä, vaikka hinta edestakaiselle kyydille oli suolainen 120e. Karjajeepissä round trip olisi ollut vain 12e, maksoimme siis oman tripin lisäksi myös puuttuvien 10 hengen hinnan hyvin marginaalisella alella.

Matka alas oli nousuun verrattuna nopea, ei voi kuin ihmetellä näiden nuorien kundien ajotaitoja. Tulvapaikkojen ja pahimpien kuoppaosuuksien yli madeltiin vitosta, välillä päästiin jopa kaahaamaan kahtakymppiä.

Jäätiin hotlalle ja kavuttiin oikoreittiä stadiin, täällä alempana ei ollut satanut tippaakaan.

Dinneri eilen hyväksi havaitussa Green Kitchenissä. Piritalla nyt Chicken Sizzler, vielä eilistäkin parempana, mulla vegie daal bhat, tosin tilasin non vegin. Oikein hyvä linssicurry ensiepäilysten haihduttua, pinaattia vain kevyesti kypsennettynä ja masala-vihanneksia (perunaa, porkkanaa, kukkista). Ainoa dislike-kummajainen oli mustang-viinassa uitettu yksinäinen pikkukasvis, josta ei enää tunnistanut lajiketta ja joka oli pakko luovuttaa kotieläimille.

Kivuttiin hotlalle, tsekattiin pankkiasiat interwebistä, joka oli juuri saatu pystyyn, sovittiin huomisen ponivaelluksesta Jomsomiin. Hienoinen rip off -hinta kaikkiaan 3600 rupiaa, sama kuin privajeepistä tullessa (kantajat 800/kpl, ponit 1000/kpl). Maksettiin hotla ja käytiin askeesissa. Jääkylmä suihku, ei haalea tai viileä.