10.7. Bandipur - Pokhara

Herätys jälleen seiskan maissa, stereoissa roosterit ja oman parvekkeen birdiet. Pakkaus, aamupala, autoon. Irokeesivuori oli ohuessa yläpilvessä, pilvet roikkuivat myös muutaman muun huipun yllä.

Yöllä oli satanut onnellisen vähän, tie yhtä hyvässä kunnossa kuin eilenkin. Matkalla koulu-uniformuisia lapsia, käveleviä heinäseipäitä, vuohipaimen ja yksi tappavan ihana musta kili kompuroimassa kivenlohkareella, porsaan poikanen, jolle kersa näytti kokkaavan aamiaista pihakeittiössä, härkiä työmatkallaan.

Pokharan highwaylla puikkelehdittiin uskaliaasti ohi täysien jeeppien ja tuuttailevien turistibussien. Ohitimme hääseremoniat, härkiä lounastaoulla peltoa vaihtamassa, muita härkiä jalat polveen saakka mutaisessa riisipellossa, yli puolen kilometrin verran skoottereita jonottamassa bensaa. Ylitimme toistamiseen myös huojuvan ja tärisevän betonisillan, eräänlaista rakennustaitoa sekin.

Puolimatkassa Corollamme moottori alkoi keittää, mutta pääsimme perille kuskin kasvavasta otsahiestä huolimatta.

Mum's Garden Resortin pihamaa on yksinkertaisuudessaan ihan kaunis, saniaisseiniä, ruukkukukkia. Huone perustasoa, mutta ensimmäistä kertaa lakanat eivät haise, half-way to heaven. Vielä kun saisi täysin hygieenisen elinympäristön ja sopivan pehmeän sängyn. Ehkä Thaikuissa. Tervetuliaismango oli niin mehukas, että sotki kädet ja vaatteet kuoriessa.

Nopea leegotus ja lakesidelle. Turismi on Pokharassa äärimmäisen keskittynyt Phewa Tal -järven rantaa kulkevalle kadulle, kaikki puhuvat vain lakesidesta. Vuokrattiin pyörät ensimmäisestä paikasta (150 rupiaa, 1,5e/päivä) ja poljettiin rantakatua soutuveneiden "satamaan" temppelin liepeillä. Pari tummaa aasialaista halusi välttämättä ottaa kuvan musta ja itsestään, look at this freak. Samanaikaisesti Piritta sai mummoahdistelijan.

Otettiin pyörät alle, poikettiin book storeen shoppaamaan kortit ja jotain pieniä tuliaisia, parkittiin pyörät ja valuttiin rantaterdelle yhdelle Gorkhalle. Järvivesi on tässä helteessä houkuttelevan sinivihreää, mutta kuulemma liian saastunutta uimiseen, paitsi keskellä järveä, jossa taas pitää varoa virtauksia.

Monsuunikauden hyvinä puolina lehtivihreät kasvit ja tällaiset pehmeän kosteat, kuumat ja sateettomat päivät. Harmillisesti taivas on juuri sen verran puolipilvessä, että peittää Annapurnan lumihuiput. Ehkä huomenna, kun herätys on neljän maissa.

Pari polkaisua japanilaiseen Kotoon, kiinni. Second changena Rice Bowl, tiibetiis-nepalilainen, jonne päädyttiin syömään intialaista, oli hyvää. Chicken tikka ja sama masalana palvelivat tarkoitustaan, naan oli hienoinen pettymys. Häppärin kunniaksi (0,65 Everest 180 rupiaa) otettiin toiset ja imettiin lisää järvinäköalaa. Poikettiin vielä pyörävuokraamon viereen toisellekin näköalaterassille.

Jos täällä olisi ollut pidempään, olisi voinut vuokrata ponit päiväksi muutamalla eurolla ja kiivetä näköalapaikoille, kuten World Peace Pagodalle. Ehkä myös käydä Devi's Fallilla, kaupungin ulkopuolelle jäävällä vesiputouksella, joka syöksee joen vedet maan sisään. Sinne eräs David hyppäsi ja otti reilusti tyttöystävänsä mukaan, siitä nimi.