Profile
Blog
Photos
Videos
PAAVO NURMI PUOLIMARATHON --> NYT SE ON HOIDELTU!!
MATKALLA KISAAN
Olin koko viikon täpinöissäni odottaessani elämäni ensimmäistä juoksukilpailua. Matka kohti Turkua alkoi klo 7. Liedossa sitten päivän ainoa kahvikupillinen ja ruissämpylä. Ilmoittautua piti klo 10:30 mennessä. Lähdin kuitenkin ajoissa koska mulla ei ollut hajuakaan minne saan auton parkkiin ja löydän paikat. Sain auton ihan lähelle tapahtuman keskipistettä kaupunginteatterin taakse ja olin ilmoittautumassa jo ennen klo 9. Ilmoittautuessa sain mikrosirun kenkään kiinnitettäväksi, numerolapun ja T-paidan yms.
AJAN KULUTTELUA ENNEN KISAA
Kisastartti on klo 13:20, joten nyt on runsaasti aikaa. Istuskelin ensin tovin teatterisillalla katsellen hienoja jokilaivoja ja ihmisten kuljeskelua. Siitä sitten lähdin kuljeskelemaan kaupungille. Ensin Aurajoen rantaa pitkin Kakolan portille. Kun eivät kerran teljenneet mua sisään, jatkoin matkaan torin laidalle, jossa nautin vielä nyt kolme tuntia ennen starttia ruissämpylän veden kera Börssin terassilla. Siitä sitten Galaxyn ohi taas rantaan, jossa oli keskiajan markkinat. Markkinat avautuvat virallisesti klo 12 ja nyt oli kello vasta 11, mutta melkein kaikki myyjät olivat jo vireessä. Näkipä samalla tällaisenkin tapahtuman. Sitten vaan odottelemaan kisaa. Täytyy kyllä kehua että on Turku kyllä hieno kaupunki. Siellä voisi vaikka asua. Odotellessa vielä muuta kerta weskissä, ettei tartte sitten kisan aikana turvautua puskaaseen. Fiilis oli korkealla. Pientä pilveäkin kertyi, mutta lämpötila oli silti reilusti yli 20.
VIIME HETKEN ENNEN STARTTIA
Klo 12:40 oli kaikille yhteinen ohjattu alkulämmittely. Oli hienon näköistä kun monta tuhatta juoksijaa veti huonommin tai paremmin rytmissä erilaisia koreografioita. Itsellenihän ne eivät tietysti olleet mikään ongelma ;o) Klo 13 starttasivat kympin juoksija kovien aplodien kera. Nyt oli omaan lähtöön vain 20 minuuttia aikaan. Varmistin vielä että taskusta löytyi kaksi 100 g Maxim energiageeli pakettia. Istuskelin siinä rantsussa ja hieman venyttelin. Sitten en enää malttanut olla vaan menin lähtöpaikalle. Fiilis oli kyllä aivan uskomaton kun monta tuhatta juoksijaa odotteli hyvän musan säestyksellä lähtöä. Meinas siinä omakin jalka vipattaa, mutta sain aikas hyvin pidäteltyä. Jotenkin olin niin täpinöissä että muutamat viime minuutit olivat tosi pitkiä. Asemoin itseni kahden tunnin jäniksen lähistölle. Ajattelin että yritän alkumatkan mennä hänen tahdissa, kunnes simahdan. Loppumatka sitten omaa tahtia.
JA MATKAAN..
Sitten se tapahtui. Kaiuttimista kuului: VALMIINA ja PAM!
Ihmismassa liikahti eteenpäin. Juoksuaskeleita ei pystynyt tungoksessa ottamaan ennen kuin vähän lähtöviivan jälkeen. Äkkiä väki hieman harveni ja pystyi jo hyvin juoksemaan. Juoksu tuntuikin TOOOSI hyvältä. Köpöttelin siinä 2h jäniksen kannassa. Hänellä oli iso keltainen kaasuilmapallo, jossa luki 2:00. Matka suuntasi keskustan halki kohti satama-aluetta. Väkeä oli hyvin kannustamassa. On kyllä aivan eri maailmasta juosta näin, kuin yksinäisillä pitkillä puuduttavilla lenkeillä. Eka juomapiste taisi olla reilun 2km kohdalla. Vähän ennen pistettä noin ¼ geelistä naamariin ja vettä perään. Toinen mukillinen vettä päähän --> teki hyvää. Olin hieman huolissani sykkeestäni. Se kun heilui yli 160:ssä, kun yleensä lenkeilläni se olisi jotain 145. No kaipa se siitä asettuu. Jatkoin matkaa jäniksen tahdissa kun tuntui meno niin kevyeltä. Matka taittui halki satama-alueen, johon ei yleisöllä ollut asiaa ja siitä edelleen ruissalon sillan yli kohti ruissaloa. Ruissalossa oli pikku mäkiä, mutta ne eivät tuntuneet miltään omien lenkkireittieni mäkien rinnalla. Meno maittoi edelleen ja päätin joka juomapisteen kohdalla napata hieman geeliä, juoda vettä tai energiajuomaa perään ja kaataa päälleni pari kupillista vettä. Tuntui oikein kun geelin jälkeen energia taso kohosi. Tuntui kuin olisi F1 autossa ja painaisi KERS järjestelmän napin pohjaan. Ilmeisesti energiageelit eivät olekaan aivan huuhaa juttuja. 8km kohdalla alkoi oikean takajalan polvi hieman oireilla, mutta ei pahasti. Kääntöpaikka lähestyi ja olin aina vaan jäniksen kyydissä. 11km kohdalla kuulin kun jänis sanoi että oli vahingossa vetänyt hieman liian lujaa ja hän himmasi hieman vauhtia. No minä vastaavasti kiristin vauhtia. Kun vanha diesel moottori pääsee vauhtiin, ei sitä niin vaan himmailla! Syke pysyi koko ajan korkealla, mutta mitä siitä kun erityistä väsymystä ei vieläkään tuntunut. Yritin pähkäillä loppumatkan vauhtia sopivaksi että jaksan varmasti maaliin saakka. Sitten alkoi vasemman koiven nimettömän kynsi vihoittelemaan. Onneksi kipu polvessa paheni ja peitti pienemmän kivun alleen. Polven kipu levisi reiteen ja pohkeeseenkin. Jossain 15 km kohdalla aivan tasaisella polvi aivan itsestään kerran petti osittain alta. Ajatteli että tässäkö tämä nyt sitten on?? Ei ole!!!! Jatkan niin kauan kun jalka pysyy alla. No aikas hampaat irvessä menoa se olikin kun joka askel säteili kipua. Mutta onneksi olen niin hyvässä tahdissa 2,5 tunnin tavoitteeseeni nähden että on vara vaikka hieman löysäillä. Mutta ei suosiolla! 2h jänistä ei edelleenkään näkynyt takana, joten hyvin on vieläkin korvapuustit uunissa. Saavuimme kaupungin alueella ja yleisöä alkoi taas olla mukavasti. Matkaa oli enää 3km, joten ne vedetään vaikka väkisin. Nyt jo joen rannassa ja matkaa enään 2km ja jalka kantaa vieläkin vaikka kipu oli melkoinen. Teatterisillalla kääntyessä väkeä oli tosi sankoin joukoin. Nyt kuului jo kuulutuskin ja maali oli muutaman sadan metrin päässä. Kuuluttaja tsemppasi meitä, että saamme ajaksi alle 2 tuntia kun otamme loppukirin. Nyt unohdetaan kipu ja loppukirivaihde päälle. Maali oli edessä ja iso bruttoaikakello näytti että aika menee muutaman sekunnin päälle 2h, mutta tiesin nettoaikani (lähtöviivasta - maalivalle) menevän alle 2 tuntia. Kaikki voimat peliin ja juoksi maaliin!!! JESSSS! TEIN SEN!!!
MAALISSA
Saman tien kun ylitin maaliviivan, sain käteeni mitalin ja opastuksen ruokapaikalle. Jalka vaan ei pitänyt alla vaan oli pakko istahtaa. Syke ei meinannut millään laskea ja jalassa säteili, ihan kuin joku olisi puukkoa sinne lykännyt. Mutta tämäkään vastoinkäyminen ei lannistanut tunnelmaa. Tein sen ja itselleni aivan huippuajalla. Nettoaikani oli 1h 59 min 43 sekuntia. Keskisyke oli 161. Pitkät harkkatreenini olen pystynyt vetämään reilu 2h 20min vauhtia. Ilman koipiongelmaa uskoisin loppuaikani olleen 1h45min - 1h55min. Noin puolen tunnin jalanlepuutuksen jälkeen konkkasin lihashuoltopaikalle. Noin 10 min jonotusen jälkeen pääsinkin lyhyeen käsittelyyn,. Tuntui että pieni hieronta auttoi, mutta kohta kun lähdin kävelemään, oli koipi taas samanlainen. No kaipa se siitä suttaantuu. Konkkasin siitä sitten syömään. Hyvät olivatkin antimet. Runsaasti vihanneksia ja vaikka mitä. Sitten suunta autolle. Matkaa ei ollut montaa sataa metriä, mutta se tuntui ikuisuudelta kun välillä piti pysähdellä ja antaa kintun toipua.
RETKEN LOPPUHUIPENNUS
Auton nokka kohti Kylpylä Caribiaa. Sinne saunoamaan ja uimaan. Sauna maistuikin TOOOSI kivalle. Uimisesta vaan ei oikein tullu mitään. Saunan jälkeen Caribissa oli mulla henkilökohtainen palkintojenjako: PIZZA ja PIIITKÄ OLUT. Olin luvannut kannustusjoukoillenikin kierroksen, vaan eipä tarvinnut tarjota. Olen näköjään harrastuksieni kanssa tällainen yksinäinen susi. Vaan eipä se mua haittaa.
Kotimatkalla painelin välillä vasemalla jalalla kaasua, niin sai kipee kinttu huilata. Seuraavana yönä ei paljon saanut unta kun kipu valvotti. Mutta ei se mitään.
Kun vuorokausi kisasta on kulunut ja jalka on kuin onkin parantunut. Tappiona on enää yksi musta varpaankynsi. Kokemus oli kyllä vertaansa vailla. Kaveri jo haastoi mut vuoden päästä samaan kisaan… saas nähdä… ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Hommasta jäi loppu peleissä hyvä maku. Itse kisa kyllä sai unohtamaan ne lukuisat puuduttavat lenkit. Oli kiva lenkeillä huomata että päivä päivältä sitä jaksoi juosta pidemmälle ja lopulta alkoi myös lenkkivauhtikin kasvaa. Kaiken kaikkiaan kuntoni taisi olla hyvin kohdallaan. Lieneekö vain kisassa suolan puute vaivannut, vai oliko se vain vanhuus joka sieltä jo tekee tuloaan?
Kyllä ihmisen pitää saada ainakin kerran elämässään kokea tällainen. Ei tartte sitten kiikustuolissa vanhana ajatella kun ei tullut kokeiltua!
Toivottavasti joku, jos nyt joku eksyy tänne lueskelemaan, saa näistä tarinoista joitakin vinkkejä, sekä hyviä että huonoja. Ja kaikki rakentavat kommentit otetaan mielellään vastaan: mikä meni oikein ja mikä väärin tässä melkein puolen vuoden projektissa.
Ja tietysti juoksukuviani pistelen tänne kun saan niitä. Siis jos sattuvat olemaan sen verran julkaisukelpoisia että kehtaan julkaista. Palailen tulevan eräretkeni tarinan kanssa blogilleni. Eräretki alkaa 31.8.2009 ja suuntautunee taas UKK-Puistoon koillis-lappiin.
Kiitos mahdollisille lukijoille mielenkiinnosta!
- comments
Sam its almost my fnreids b-day and she really likes domo and if anyone knows where i can get one in nyc it would be great!heres my email: