Profile
Blog
Photos
Videos
Kaikille urheiluhulluille ja muillekin tässä varoittava esimerkkitarina projektista nimeltä:
OPERAATIO PUOLIMARATHON,
eli tarkemmin
Harjoittelu ja osallistumien puolimarathonille Paavo Nurmi Marathon kisaan Turussa 27.6.2009
( Katoppa ite: http://www.paavonurmisports.com/PNetu/pns_etusivu.htm )
Taustaa:
- En pidä juoksemisesta…
- Olen lenkkeillyt "aktiivisesti" noin 25 vuotta sitten viimeksi…
- En pidä juoksemisesta…
- Pisin lenkkini ennen tätä projektia taitaa olla 5km
- En pidä juoksemisesta…
- Kaveri houkutteli tähän Paavo Nurmi kisaan mukaan ja kun tuli uhottua että eiköhän se onnistu niin nyt ei ole paluuta… (pienenä nyanssina: ko. kaverini perui oman osallistumisensa kisaa…)
- En pidä juoksemisesta…
- En ole ennen osallistunut juoksukisaan
- En pidä juoksemisesta…
Yleistä:
Olen melko vakuuttunut siitä että olen hullu, tai ainakin puolihullu kun uhosin tämän puolimarathinin vetätäiseväni läpi. Ajatus kisan juoksureitin varrella hurraavista ihmisistä meille juoksusankareille innostaa viemään tämän projektin HEH. Toisaalta täällä telluksella tallustellaan sen verran lyhyen hetken että on kiva ettei jää sitten vaivaamaan, kun ei tullut tälläistä koskaan kokeiltua. Luulen ettei tämä jälkeenpäin harmita, siis jos selviän tästä koettelemuksesta hengissä…
Projekti alkoi heti kun maantiet olivat sulia, eli joskus maaliskuun lopulla? (kisa - 12 vkoa). Juoksulenkillä asfaltilla olen käynyt suunnilleen 1 kerta/vko. Lenkkien pituudet ovat olleet suunnilleen seuraavat: 5km, 6km, 7,5km, 10km, 12,5km, 15km, 10km ja eilen, eli 20.5 (kisa - 5 vkoa) 19,5km.
Lenkkien ohella kuntoilen myös muuten, eli 5-6 kertaa/vko. Kuntoilu koostuu vaihtelevasti eri lajeista: Juoksu, Rullaluistelu, Pyöräily, Sulkapallo, Punttisali, Body Pump ja Body Combat. Itse asiassa en ole kuntoillut koskaan aiemmin näin paljon. Olen tainnut jotenkin jäädä koukkuun. Näiden lisäksi kävelen koiran kaa metsässä aina kun kerkiän (kävely ei ollut mukana harjoittelu määrissä). Metsäkävelyssä mulla on aina nilkkapainot ja nyt alan lisäksi lastaamaan reppuun painoa, sillä pitää harjoitella myös ensi syksyn eräretkeä varten.
Havaintoja puolimarathonin juoksuharjoittelusta:
Suurin voimavara löytyy pääkopan sisältä. Lenkille lähtiessä pitää:
- pysäyttää ajankulu
- kuvitella että jalat juoksevat itsestään, kädet heiluvat ja itse vaan matkustan mukana
- siirtyvä moodissa tilaan:"ei haittaa mitään vaikka sattuu"
On ollut kiva huomata miten viikko viikolta pystyy juoksemaan pidempiä lenkkejä. Alussa asfaltti tuntui aikas pahalta alustalta, mutta siihenkin näköjään tottuu. Pahin kohta lenkistä on suunnilleen 2 - 7km. Sen jälkeen tulee joksikin aikaa hyvän olontunne ja tuntee että kyllähän sitä juoksee vaikka kuinka pitkälle.
Syke mulla pysyy pääsääntöisesti alueella 144 - 151 lyöntiä / minuutti, eli 81-84% laskennallisesta maksimisykkeestä.
19,5 km lenkki 20.5.2009 (kisa -5 vkoa)
Tulin töistä joskus klo 16 ja otin siinä sohvalla pienet päikkärit. Töissä en ollut muistanut syödä kuin jotain pullaa ja mustaa kahvia. No päässä oli ajatus että tämän viikon lenkki on hoitelematta ja tämä on ainoa päivä hoitaa se. Laiskottaa ihan vietävästi, mutta pakko kai se on jaksaa lähteä. Nyt ei siis auttanut syödä mitään. Koitin itselleni sanoa ettei oo pakko tehdä pitkää lenkkiä, no sitä on kyllä uskonut itsekään. Ei kun verkkarit jalkaan ja baanalle klo 19. Juoksu tuntuikin yllättäen ihan "mukavalta". Ei kun tossua toisen eteen. Eteen tuli lopulta entinen lenkkiennätykseni 15km kääntöpiste n. 50 minuutin kohdalla. Päätin jatkaa ainakin 0,5km että tulee uusi ennätys. Sitten meinasin että jatketaan nyt vielä Tammelan kirkon kohdalle… Jatkankin vielä S-Marketille. Kello näytii tässä vaiheessa 1h 3min. Nyt riitti ja eikun nenu kohti kotia. Päässä ajatus että voihan sitä kävellä jos ei jaksa (en tosin uskonut että luonto antaisi periksi). Noin 15km asti menikin aikas mukavasti. Loppumatka oli sitten aikasmoista tahdon taistelua. Vatsa oli sekaisen ja pohkeisiin sattui. Pulssi pysyi kyllä hyvin rajoissa. Mutta ei kun 100m toisen perää ja matka väheni hitaasti mutta varmasti. Tuli se kotiristeys lopulta ja sykemittariin stop, päässä ajatus että kyllä osaa olla hullu ukko kun tuttua kaveria tälleen kiusaa. Lenkkin pituus oli 2h 11min ja keskisyke 147. Kävellen sitten pari sataa metriä kotiin. Jalat sattuivat ja tuntuivat puupölkyiltä ja kävely oli vaikeaa. Kotona sitten jalat hetkeksi ylöspäin ja perään lämmin suihku. Parin tunnin kivun jälkeen tuntui taas hyvältä, etenkin pienen iltanapukan jälkeen. Ei tainnut tämä lenkki mennä ihan harjoitteluoppikirjojen mukaan. Nyt olenkin vakaasti päättänyt ettei näin pitkää lenkkiä enää ennen kisaa…
Tarina jatkuu...
- comments