Profile
Blog
Photos
Videos
Rovaniemi 4-9.4.2014
Lopulta koitti kauan odotettu talviloma. Tänäkin vuonna oli pakko päästä talviseen erämaahan.
Olen osakkaana Rovaniemen kunnassa Saari-Kämassä sijaitsevassa erätilassa. Tilalla on pieni sähkötön ja vedetön mökki, pieni suolampi sekä suo- ja metsämaastosta koostuva 160 ha palsta. Muutamana vuonna olen ollut siellä eräilemässä yksin, kerran isäni kanssa ja tällä kertaa hyvän ystäväni kanssa.
La 5.4 Edellisenä iltana klo 22 illalla lastasimme tavaramme suksineen ja ahkioineen vanhaan opeliin. Kiitos kattotelineiden jäi myös kaverini koiralle (ehkä susikoira/pystykorva risteytys?) jäi paikka takapenkillä. Vuoroin ajellen saavuimme pikkutielle turvesuon kohdalle noin klo 8 lauantaiaamulla. Pidemmälle ei tietä ollut aurattu. Siinä sitten varusteet autosta, rinkat selkään, sukset jalkaan ja ahkio perään. Minulla oli itseoikeutetusti koko reissun kestävä ahkionvetovuoro, koska halusin ottaa reissun myös treenin kannalta.
Pikku pakkasessa hiihtelimme noin 5 km matkan mökille. Alkumatkassa oli kelkkauraa ja loppumatka menikin sitten umpihangessa. Lunta oli noin 60 cm ja hankikanto oli melko hyvä. Kyllähän tuo ihan kuntoilusta kävi raskaan kuorman kanssa ja mökkiterassille päästyämme palkitsimmekin itsemme raikkailla janojuomilla. Tuo hetki on aina yhtä ikimuistoinen. Nyppylän päällä sijaitsevan erämökin terassilta aukeaa aivan uskomattoman upeat näkymät pohjoiseen suoalueelle. Näkymää riittää kymmenien hehtaareiden alueelle ja joka puolella aivan koskematon hanki. Tätä on kannattanut odottaa. Aurinkokin alkoi paistaa pilvettömältä taivaalta kuin palkiten uurastuksemme. Tervetuliaisjuomat nautittuamme kävimme ahkerasti toimeen ja lapioimme uran puuvajalle ja huussille, laittelimme kamiinaan tulet. Kävin myös hakemassa saunavedot alamaastossa parin sadan metrin päässä sijaitsevalta lammeltamme. Jäätä oli noin 80 cm. Ensimmäinen päivä menikin päikkäreitä nukkuen, maistellen kaverini erinomaista lohisoppaa ja tietty sauna lämpesi illemmalla. Samalla hiukan naukkailimme miestä väkevämpää turisten kuulumiset ja tietty perinteiset kädenväännötkin siinä suoritettiin. Nukkumaan mentiin ajoissa kun univelkaa oli kertynyt sen verran paljon.
Su 6.4 Heräilin ajoissa kamiinalla keitetyn pannukahvin tuoksuun ja hienoon auringonnousuun. Yöllä oli ulkona pakkasta toistakymmentä astetta ja tuvassa lämpötila oli laskenut 8 asteeseen. Eipä lämpimän peiton alta meinannut heti malttaa ylös nousta, mutta kahvin tuoksu oli niin luokseen kutsuva että pakkohan se oli. Pian myös mökki taas lämpeni. Niin tehokas kunnon kamiina pienessä mökissä on. Runsaan ja hyvän aamupalan jälkeen suuntasimme pilkkireissulle muutaman kilometrin päähän. Kaveri ei ollut aiemmin pilkillä ollutkaan. Päivä oli jälleen aivan mahtava. Aurinko porotti aivan pilvettömältä taivaalta ja pisti siristelemään silmiä. Tulihan sieltä molemmille pari mukavan kokoista ahventa ja termarissa mukana ollut kahvi maistui jäällä niin hyvältä. Istuskelu erämaalammella keskellä ei mitään, on melkoisen rentouttavaa ja siellä jos jossain mieli lepää. Lopulta oli kuitenkin maltettava hiihdellä takaisin leppoisasti takaisin mökille. Tällä kertaa minä kokkailin jauhelihapihvejä ja paistelin myös ahvenet. Runsaassa voissa tietenkin. Hyvin nuo maistuivat ja taas oli pakko mennä mahan viereen pikku päikkäreille. Illalla sitten taas saunomisrutiinit ja lyhtymme sammuivat puolen yön tietämissä kunhan kaverini otti järjestelmäkameralla pitkällä valotusajalla upeita kuvia revontulista joita tuskin paljaalla havaitsi.
Ma 7.4 Taas heräilin kahvintuoksuun jo kuuden aikoihin . Kaverini tuntuu olevan minua aamuvirkumpi. No en valita. Aamupalan jälkeen hiihtelimme takaisin autolle, sillä janojuomamme vähenivät uhkaavasti, joten ajelimme 40 km Ranualle hakemaan täydennyksiä. Samalla täydensimme ruokavarastojamme. Takaisin olimme mökillä iltapäivän puolella. Taas tuli hiihdeltyä kymmenisen kilometriä. Mökillä on pari vuotta ajamatta olut Ockelbo -moottorikelkka, eli "Okkeli". Yritimme turhaan saada tuon rakkineen käyntiin vaikka teimme vaikka mitä temppuja. Maatukoot siihen jos ei huomenna pärähdä käyntiin. Kaverini kokkaili tuunattua versiota nakkisopasta ja sehän upposi meikäläiseen turhankin hyvin. Taas joutui makoilemaan vatsansa vieressä. Illalla taas saunomista pitkän kaavan mukaan. Päivä oli taas aurinkoinen ja lämpötila hieman plussalla.
Ti 8.4 Perinteisten aamutoimien jälkeen hiihtelimme autolle viemään jo osan tavaroista. Mökille paluun jälkeen oli vuorossa Okkelin käynnistysyritykset. Lopulta Okkeli iloisesti pärähtikin käymään. Olipa hyvä fiilis kun lopulta onnistuimme. Ajelemaan sillä emme kuitenkaan lähteneet, sillä se olisi vaatinut vanhojen bensojen korvaamisen uusilla ja siihen operaatioon emme viitsineet puutteellisten varustein ryhtyä. Iltapäivällä lähdimme hiihtoretkelle pohjoisen suuntaan. Hiihdimme jokusen kilometrin matkan pohjoisen suuntaan tutkiskelemaan millaista maisemaan on oman palstamme takana ja samalla paikoitimme pari palstamme rajankulmaa. Makkaranuotion teimme yhdelle rajakulmalle. Tämä oli taas yksi niistä reissun kohokohdista. Keskellä asumatonta erämaata metsässä luonnonmateriaaleista kyhätyn nuotion äärellä tunsi olevan jotenkin osana luontoa ja palannut ajassa kauas nykyarjen kiireellisestä arjesta. Mieli oli jo samalla hieman haikea, sillä lähtö takaisin etelään koittaisi seuraavana aamuna. Viimeisen päivän kruunasimme vielä keitellen hernekeittoa ja paistellen lettusia. Sauna lämpeni myös tietenkin.
Ke 9.4 Heräilimme aamukuuden jälkeen. Aamupalan jälkeen vielä mökin siivous ja autoa kohden hiihtelemään auringon tekiessä nousuaan kahdeksalta. Matka etelää kohden alkoi yhdeksältä.
LOPUKSI: Tuollaisessa paikassa sitä pääsee ihminen oikeasti irti arjesta ja oleskelu luonnon keskellä vaikuttaa muutenkin ihmiseen positiivisesti. Mieli lepäsi ja kroppa sai sopivan annoksen liikuntaa ja mahtiannokset raikasta ulkoilmaa. Pienenä miinuksena oli lukuisat työpuhelut. Joskin eivät nekään kauheasti tuolla häirinneet. Taas vein etelään mukanani tukun lähtemättömiä mukavia muistoja.
- comments