Profile
Blog
Photos
Videos
Pesulasta päästyäni suuntasin Geneveen Fête de la Musiqueen. Tapahtumassa ympäri vanhaa kaupunkia oli erilaisia esityksiä ja musiikkia tunki korvaan vähän joka suunnalta. Erityisesti minua kiinnosti käydä katsomassa rokki/metalliesityksiä. Ihan mukiinmeneviä bändejä tuolla esiintyikin, vaikka mikään ei sen kummemmin säväyttänytkään. Festivaalin parhaaksi anniksi jäikin katutaiteilija, joka muun muassa jonglöörasi diaboloilla. Tulin vähän myöhässä tuohon esitykseen, joten en nähnyt sitä ihan alusta asti, mutta tuo loppu oli kyllä vakuuttava. Neljän diabolon heitteleminen ei vaikuttanut aivan triviaalilta.
Toinen hieno asia tuona iltana oli Geneven virallisen fanialueen löytäminen. Kuulemani huhut eivät olleet tuulesta temmattuja vaan vanhan kaupungin takaa löytyi iso alue varustettuna todella isolla screenillä ja erilaista ruokaa ja juomaa myyvillä kojuilla. Katsojia illan pelissä (Tanska-Kamerun) oli vain joitakin satoja (syinä Fête ja sateinen keli), mutta tärkeintä oli paikallistaa alue tulevia Sveitsin pelejä silmällä pitäen.
Olen yrittänyt etsiä täällä oloni aikana netistä tietoja CERNin lautapelikerhosta tuloksetta. Viime vuonna kerho pelaili sunnuntai-iltaisin kaikenlaisia pelejä. Niinpä ajattelin käydä tarkistamassa josko nuo sattuisivat vielä samoihin aikoihin samassa paikassa olemaan. Ja kyllähän sieltä porukkaa löytyi pelailemassa ja vieläpä joitakin samoja naamojakin kuin vuosi sitten. Alkaa siis aika nopesti löytymään vanhat rutiinit.
Viikolla koodaamisen lisäksi puhuttiin pomon kanssa vähän gradun aiheesta ja mihin suuntaan sitä pitäisi lähteä viemään. En ymmärtänyt kovinkaan paljoa aiheesta, jota hän yritti minulle tarjota, mutta mukana tuli 300 sivuinen kirja (Basics of Perturbative QCD). Ehkä tämän luettuani tajuan jotain siitä, mitä minun oletetaan tekävän ja pystyn antamaan järkevästi oman mielipiteeni asiasta. Mutta ainakin jonkinlainen alku tähänkin projektiin on nyt saatu.
Perjantai-illaksi järjestin kesäopiskelijoiden Facebook-ryhmän avulla reissun Sveitsi-Honduras otteluun. Vähän reilu kymmenen henkeä ilmeistyi paikalle CERNin ravintolaan sovittuun aikaan ja lähdettiin siitä bussilla Geneveen. Matka kesti vähän oletettua kauemmin, sillä kunnostustöiden vuoksi raitiovaunut eivät kulkeneet ollenkaan, vaan nämäkin vuorot ajettiin linja-autoilla. En ole ikinä ollut niin täysissä busseissa kuin mitä tuolla oli. Ovesta sai oikesti tunkea sisään, että kyytiin pääsi mukaan. Kuitenkin lopulta saavuttiin onnellisesti perille noin puoli tuntia ennen ottelun alkua ja alueella oli jo täysi juhlatunnelma päällä. Porukkaa oli hieman enemmän kuin viikon takaisessa Tanska-pelissä. Varsinkin ensimmäisen puoliajan ajan tunnelma oli loistava. Espanja oli mennyt 2-0 johtoon Chileä vastaan, joten voitto riittäisi Sveitsille jatkopaikkaan. Toisen puoliajan loppua kohden tunnelma alkoi pikkuhiljaa latistua. Chilen 2-1 kavennus tarkoitti sitä, ettei mikään tulos tästä pelistä riittäisi Sveitsille. Piti siis toivoa jommalle kummalle maalia tuossa toisessa pelissä ja Sveitsille tässä. Lopulta peli päättyikin 0-0 ja pettynyt yleisömeri alkoi virtaamaan fanialueelta kaupungin keskustaa kohden. Mielenkiintoista oli, että kävelymatkan aikana vastaan tuli kymmeniä autoja jotka tööttäsivät torvia ja heiluttivat Espanjan lippuja ikkunoista. Genevehän on erittäin monikansallinen kaupunki ja voikin olla että espanjalaisia on täällä huomattava vähemmistö. Pitääkin varmaan nyt playoffeissa vaihtaa Sveitsin fanipaita Espanjan fanipaitaan.
Lauantai-aamuna olikin sitten hyvä lähteä Juralle patikoimaan illan pettymyksen jälkeen. Olin tästäkin pistänyt Facebook-ryhmään tietoa ja parikymmentä kesäopiskelijaa ilmestyi paikalle. Lähdettiin siitä porukalla valloittamaan Juraa. Tavoitteena oli kiertää samalla reissulla kaksi korkeinta huippua, Le Reculet (1719 m) ja Crêt de la Neige (1720 m)(lähtöpaikalla Thoiryssa korkeus merenpinnasta on noin 500 m). Viime vuonna olin valloittanut vain Le Reculetin, joten nyt himotti päästä myös korkeimmalle huipulle. Keli oli lähtiessä mitä mainioin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli yli 20 astetta. Keli pysyi loistavana koko matkan Le Reculetille, josta aukenivatkin upeat näkymät joka suuntaan. Edellisellä kerralla täällä ollessani huipun yllä leijaili pilviä joiden sisällä oli kylmä ja jotka estivät näkyvyyden miltei kokonaan. Suurin osa porukasta palasi alas suoraan täältä, vain kolme urhoollista opiskelijaa jatkoi kanssani seuraavalle huipulle. Tämäkin oli mielenkiintoinen käydä katsomassa, sillä maasto muuttuu todella paljon huippujen välissä. Le Reculetin ympäristössä on pelkkää ruohoa (jossa laiduntavat lehmät), mutta Crêt de la Neigen lähistöllä on paljon vuoristomäntyä ynnä muuta kasvillisuutta (mutta ei lehmiä). Tässä vaiheessa horisonttiin ja vuorien toiselle puolelle alkoi jo kerääntyä pilviä, mutta ne eivät vielä haitanneet mitään. Laskeutuessamme alas takaa vuorilta alkoi kuulua ukkosen jyrinää kun matkaa oli jäljellä vielä hieman yli tunti. Tämä motivoi laskeutumaan hieman rivakammin, sillä vuorilla ei todellakaan halua olla rajuilman puhjetessa. Loppujen lopuksi ukkonen pysyi koko ajan turvallisen välimatkan päässä eikä tullut koko päivänä vuorien tälle puolelle. Kokonaisuudessaan retkeen meni aikaa noin kahdeksan tuntia. Tähän sisältyvät lukuisat suhteellisen pitkätkin tauot. Lisäksi kävelyvauhti oli todella rauhallinen, sillä osa porukasti otti suunnilleen joka nyppylästä useita kuvia.
- comments