Profile
Blog
Photos
Videos
Tapahtui edellisessä jaksossa: väsynyt matkaaja saapuu Saksasta ja nukahtaa hostelliinsa Baseliin. Mitä tapahtui tuon jälkeen? Pysyikö reilaaja Baselissa vai jatkoiko hän heti matkaansa muualle? Tapahtuuko enää mitään jännää? Vastaukset näihin kysymyksiin saat selville vain lukemalla seuraavat kappaleet.
Aamuksi olin ostanut itselleni aamupalakupongin hostellilta, sillä en millään viitsinyt heti aamusta lähteä etsimään ruokaa hostellin keittiötä kauempaa, eikä itselläni ollut mukana kuin pastaa ja pestoa (ei sovellu aamupalaksi). Aamupala ei ollut kovinkaan kummoinen, leipää juustolla ja voilla sekä muroja. Kyllä tuolla kuitenkin kuvun täyteen sai heti aamusta, niin jaksoi siten lähteä painamaan kaupungille. Omista tavoistani poiketen en ollut ottanut mitään selvää Baselista ennen sinne saapumista. Tiesin vain että illalla St. Jakobs Parkilla odottaisi herkkupala, Sveitsi - Italia. Lähdin sitten vain harhailemaan kaupungille ja katselemaan mitä sieltä mahtaisi löytyä. Juna-asemalta keskustaan päin kävellessäni huomasin ihmetyksekseni kadulla olleen levykaupan ikkunassa suuren Korpiklaanin mainosjulisteen jossa sanottiin: Karkelo, Folk metal can't get more Finnish than this. Pelkästään kunnioituksesta tätä kohtaan päätin ostaa tuon levyn tuosta paikasta. Paikka ei kuitenkaan ollut auki. Aukioloaikojen mukaan sen olisi pitänyt olla ja ovessa oli suuri kyltti "Yes, we're open", mutta ovi ei vain auennut. Jäi sitten Karkelo hankkimatta.
Itse kaupungista löytyi joku komea katedraali ja hienoja suihkulähteitä, mutta jo monta Keski-Eurooppalaista kaupunkia nähneenä noihin alkaa jo vähän turtua. Vaikka ne ovatkin aina hienoja, ei sellaisia ooh-elämyksiä enää tule kuin aikaisemmin. Pitäisi alkaa ottamaan selvää asioiden historiasta ja siitä miksi ne ovat tärkeitä, ehkä siten näitä paikkoja osaisi arvostaa enemmän. Yhden hyvän löydön onnistuin kuitenkin keskustan kiertelyni aikana tekemään, Sveitsin maajoukkueen virallinen Puman valmistama fanipaita vain 19 frangiin (~12,5 euroa). Olihan tuo pakko ostaa kun olin peliinkin illalla menossa (tässä vaiheessa tosin en vielä ollut ostanut lippuja, vaikka olisi ehkä pitänyt). Siirryin tuolta sitten St. Jakobs Parkille ja huomasin ettei halvempia 50 frangin lippuja ollut enää jäljellä, nyt pitäisi maksaa 80 frangia jotta peliä pääsisi seuraamaan. Tämä oli oikeastaan hyvinkin odotettavissa, mutta tein sitten sen virheen että päätin vielä vähän aikaa pohtia katsonko pelin pubissa säästäen 80 frangia vai ostanko lipun. Myöhemmin kun tuon lipun ostin niin sain sellaisen piippuhyllypaikan että piti laittaa lasit päähän pelin ajaksi jotta näki kentälle asti. Lisäksi yksi katon tukipylväs peitti osan kentästä, siitä sai aina yrittää kurkotella ohitse. Isojen videoscreenien yläosiakaan ei voinut nähdä, sillä katto peitti ne näkyvistä.
Itse peli oli suhteellisen viihdytyttävää katsottavaa, vaikka se päättyikin 0-0. Kummillakin joukkueilla oli useitakin hyviä paikkoja mutta varsinkin Gilardino ja Barnetta tuhlailivat useampikin avopaikkoja. Sveitsin ja Italian fanikatsomot tunnustivat väriä hienosti ja Sveitsin faneilla oli kovaäänisiä suuria lehmänkelloja mukana. Silti italialaiset, joita oli kiitettävästi paikalla, pitivät ehkä jopa kovempaa meteliä kuin sveitsiläiset.
Koska minulla oli tässä vaiheessa vielä hyvin matkapäiviä jäljellä interrail-passissani, päätin lähteä seuraavana päivänä käymään patikointiretkellä Zugissa. Zug on pieni kaupunki Zürichin lähellä, jonka ympärillä pitäisi olla kohtuulliset vaellusmaastot. Tuolla ei ollut niinkäin korkeita vuoria, mutta vihreitä niittyjä ja metsää riitti sitäkin enemmän. Tein sellaisen vajaan neljän tunnin reissun, aluksi nousin järven rannalla sijaitsevasta kaupungista läheisille kukkuloille. Siitä jatkoin maaseudun lävitse valitsemani polun viralliselle aloituspaikalle erään joen varrelle. Tuolta seurailin jokea alaspäin Höllgrottenille, joka on paikallinen kalkkikiviluola. Koska halusin nähdä tuon luolan myös sisältäpäin, jouduin ostamaan luolan kokoon nähden kalliin 9 frangin sisäänpääsylipun. Kyllä tuo kuitenkin oli suhteellisen komean näköinen, vaikkakin aika pieni. Katosta kurkotti alaspäin riippukiviä ja seinillä oli pyöreitä muodostelmia. Lisäksi luolamaista tunnelmaa loivat katosta paikoitellen tipahtelevat vesipisarat, yleinen kosteus ja viileys sekä ahtaahkot käytyvät. Enää puuttui se, että sähkövalojen sijasta kaikille sisäänmenijöille olisi annettu soihtu mukaan, jonka valossa noita muodostelmia olisi voinut tarkastella. No, luolat oli nähty 15 minuutissa ja patikointi jatkui päätöspysäkille Baariin. Baarista en sitten enää viitsinytkään kävellä takaisin Zugiin, kun vähän jo tuossa vaiheessa väsytti ja junatkin kulkivat ja niitä sai käyttää interraililla niin paljon kuin tahtoi. Siis viereisen kaupungin nimi oikeasti on Baar, en nyt puhu mistään juottolasta. Zugissa kävin vielä Zugerseessä uimassa ennen paluuta Baseliin hostellille. Oli todella mukava kastautua lämpimään järveen patikoinnin jäljiltä. Muutenkin tykkään kyllä aika paljon uida sveitsiläisissä järvissä, nytkin taustalla näkyi joitakin vuoria ynnä muita komeita maisemia. Junamatka Baseliinkin sujui nyt kaikkien kannalta paljon viihtyisämmin.
Aamulla olikin sitten aika jättää taas Sveitsi taakse ja matkustaa Müncheniin. Tuolla minun oli tarkoitus nähdä vanha kaveri Reginan vaihdon ajoilta. Nuo tapahtumat ovat kuitenkin seuraavan jakson asioita. Seuraava jakso on myös reilisaagan päätösjakso, sillä juonipaljastuksena voin kertoa että Münchenistä palasin suoraan Geneveen viimeisiä viikkoja CERNissä viettämään.
- comments