Profile
Blog
Photos
Videos
Ensimmäinen työviikko on nyt takana. Viikkoon mahtui todella paljon tapahtumia ja uuden oppimista. Lähinnä kuitenkin tapahtumia. Töissä olen käyttänyt paljon aikaa ihmettelyyn, mutta pikkuhiljaa alan pääsemään sisään elektroniikkaan. Joku kurssi tästä aiheesta ennen lähtöä olisi auttanut paljon asiassa.
Viime kirjoitukseni lopetin ennen lautapeli-iltaan integroitumista. Viisi pelaajaa oli siis siellä minun ja kämppiksen lisäksi. Yksi pitkä erä Citadelssia kerettiin illan aikana pelaamaan ja onnistuin voittamaan tuon pelin. Kerran monia vuosia sitten peliä aiemmin pelanneena pidän tuota hyvänä saavutuksena.
Maanantaina oli täällä yleinen vapaapäivä, eikä tarvinnut mennä töihin. Päätettiin kämppisten kanssa lähteä käymään Genevessä toivoen, että siellä olisi joitakin kauppoja auki. Tarvitsin nimittäin jalkapallon ja nappikset, koska näitä en edellisellä viikolla läheisestä Intersportista onnistunut löytämään. Koska läheisen Meyrinin alueen kaikki kauppakeskukset olivat kiinni, emme kuitenkaan Geneveen asti ikinä päässeet, sillä usko kauppojen auki olemisesta loppui. Päätettiin silti palata kämpille Migroksen (suurehko kauppakeskus Ranskan puolella rajaa, suhteellisen lähellä asuntoamme) kautta. Suureksi iloksemme tämä oli auki. Vielä iloisempi oli kuitenkin havainto, että sieltä löytyi todella pätevä urheiluvälinekauppa. Tuolta tarttui mukaan sekä nappikset että pallo. Tästä innostuneena lähdin illalle pariksi tunniksi potkimaan palloa maaliin. Kämppikset lähtivät Geneveen etsimään beachejä. Tuo pari tuntia vierähti rivakasti uusiin välineisiin tutustuessa, vaikka muita pelaajia ei paikalta löytynytkään.
Tiistaina olikin sitten työpäivä. Aikalailla tutustumiseen meni tuokin päivä. Samalla kävi ilmi, että tarvitsen Linuxin koneelleni töitä varten. Windowssilla on kuulemma tuskaa saada yhteyttä piirilevyihin. Kämpille palattuani alkoikin sitten tapahtua. Illalla piti raivata tietokoneelta turhia ohjelmia pois, jotta Ubuntulle sai tarpeeksi tilaa. Olin kytkemässä tietokonetta pistorasiaan, kun yhtäkkiä töpselistä lensi kipinä ja samalla kaikki valot asunnosta sammuivat. Kun toivuin säikähdyksestä, niin hyvin pian oli selvää, että sulake oli kärähtänyt. Ongelmana oli vain ettei ollut hajuakaan siitä, missä sulaketaulu oli. Pienen tarkastelun jälkeen päädyn siihen, että sen täytyy olla autotallissa, jossa vuokraemäntämme säilyttää omia kamojaan ja jonne meillä ei siksi ole avainta. Kun Ranskaa tyydyttävästi puhuvat kämppikseni saapuivat paikalle selitin tilanteen heille. Yritimme soittaa vuokraemännälle, mutta hän ei vastannut kännykkäänsä. Kello oli yhdeksän illalla ja sähköt olisi kiva saada päälle ennen seuraavaa päivää ettei pakastin sula. Kämppikseni oli kuullut huhun, että naapurissa asuisi vuokraemäntämme veli. Päätimme siinä sitten lähteä kysymään sieltä, josko jotakin selviäisi. Sieltä meidät kuitenkin ohjattiin toisella puolella olevaan naapuriin. Täällä eräs rouva otti meidät vastaan ja ohjasi takaisin edelliseen naapuriin, mutta tällä kertaa eri puolelle taloa. Täältä löytyi vuokraemännän veli ja saimme varmistuksen sille, että sulaketaulu todellakin oli aurotallissa. Avaimesta ei kuitenkaan ollut tietoa. Vuokraemännälle oli tässä vaiheessa soitettu jo muuteman kerran ja jätetty viesti vastaajaan, mutta kiinni häntä ei ollut saatu. Vähän pettyneenä yrityksiemme epäonnisuudesta maleksimme takaisin asunnolle. Juuri ennen kuin pääsimme sisälle toisesta naapurista mies huikkasi meille. Kävi ilmi että hän oli saanut yhteyden vuokraemäntään. Hänen ohjeistuksellaan lähdimme sitten kolmannen kerran toiseen naapuriin, josta löytyi kuin löytyikin vara-avain autotalliin. Vuokraemännän veljellä ei ollut tästä mitään tietoa. Nyt kuitenkin autotallin ovi saatiin auki ja nähtiin että sulakkeet olivat automaattisulakkeita. Nyt vain yksi napinpainallus ja sähköt oli saatu takaisin. Pakasteet oli pelastettu. Episodin aikana tulivat myös molemmat naapurit tutuiksi, ranskalla niiden kanssa pärjää.
Seuraavana aamuna minun tarvitsi lähteä töihin normaalia myöhemmin, sillä ohjaajani oli katsastamassa autoa läheisessä kaupungissa ja pääsi tulemaan paikalle vasta yhdeltätoista. Niinhän siinä sitten kävi, että kun muut kämppikset olivat jo lähteneet töihin tuli vuokraemäntä paikalle selvittelemään edellisen illan tapahtumia. Minä en puhu sanaakaan ranskaa, eikä vuokraemäntä puhu sanaakaan englantia. Pitkät ja hyvät juttelut käytiin siinä sitten. Vuokraemäntä antoi selkeät ohjeet siitä, mitä pitää tehdä seuraavalla kerralla tällaisessa tilanteessa. Harmi vaan etten ymmärtänyt niistä sanaakaan. Juteltiin siinä sitten vielä vähän yleisistä asioista ennen kuin pääsin karkaamaan töihin. Töissä asensin sitten koneellini Ubuntun Windowsin viereen. Sain myös tietää ensimmäisen projektini: minun pitää tehdä koodi, joka tarkkailee piirissä kulkevaa jännitettä, virtaa ja lämpötilaa ja kertoo jos jokin on menossa pieleen (esim. jos piiri on ylikuumenemassa). Tämän pitäisi olla seuraavaksi maanantaiksi valmis. Tänä päivänä en kuitenkaan tuota projektia saanut vielä alaitettua, sillä Ubuntun ja Xilinxin (ohjelmointiympäristö käytetyille mikropiireille) asentamiseen meni niin kauan aikaa.
Illalla kommellukset jatkuivat. Kuulin kämppikseltäni, että CERNin jalkapallokentälle kerääntyisi jotakin porukkaa pelaamaan kuuden aikoihin. Menin sitten sinne silloin ja porukkaa oli kyllä paikalla. Kaikilla vain oli samannäköiset peliasut päällä. Vieressä oli vähän sekalaisemman näköistä porukkaa ja menin kysymään heiltä mitä oli tapahtumassa. Kävi ilmi, että kentällä oli alkamassa CERNin jalkapalloliigan peli. Mutta koska toisella joukkueella ei ollut vielä täyttä joukkuetta kasassa, he pyysivät minua jäämään sinne ja tulemaan mukaan. Lupauduin pelaamaan pelin, mikäli he eivät saisi täyttä joukkuetta kasaan. Sitten tällekin joukkueelle suupui pelipaidat paikalle ja huomasin kohta itsekin kantavani ylpeänä Pepperonies-joukkueen paitaa päälläni. Lopulta paikalle kuitenkin tuli 13 pelaajaa. Koska minulle oli kuitenkin jo annettu paita, sain jäädä joukkueeseen. Pääsin ottelun aikana jopa pelaamaan vähän yli puolet toisesta puoliajasta. Pääsin ihan hyvin peliin sisälle, taso ei ollut mikään ylivoimainen. Peli hävittiin 2-0, mutta en ollut kummankaan maalin aikana kentällä. Pelin jälkeen juttelin joukkueen kanssa ja pääsin siihen mukaan ihan viralliseksi pelaajaksi. Tällä hetkellä olen pistänyt joukkueen johtajalle sähköpostia että rekisteröisi minut viralliseksi pelaajaksi ja odottelen tuohon vastausta. Kuulemani mukaan kaudesta on enää yksi peli ja playoffit jäljellä, mutta mukava on silti päästä pelaamaan. Ottelun jälkeen kävi ilmi, että meidän olikin opiskelijaporukalla tarkoitus pelata seitsemältä viereisellä rugbykentällä futista ja menin siihen sitten mukaan vähän myöhässä. Kerkesin kuitenkin tässäkin porukassa puolisentoista tuntia pelailla.
Torstaina olikin sitten töissä ensimmäinen päivä, jolloin oikeasti tein jotakin itsenäistä hommaa. Ohjaajani lähti sopivasti äänestysmatkalle Tshekkeihin kun sai minulle projektin käyntiin. Sain ohjaajalta kooditiedoston, jossa olevalla koodilla valvotaan jännitettä, virtaa ja lämpötilaa jossakin toisessa mikropiirissä. Minun pitää vain muokata koodia niin, että se toimii meidän mikropiirissämme. Päivä meni suurilta osin koodin tulkitsemiseen. Kielenä toimi Verilog, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Syntaksi on kuitenkin hyvin samankaltaista kuin C:ssä, joten ihan hyvin sitä tajusin. Joitakin asioita piti kuitenkin kysellä läheisessä työpisteessä työskenteleviltä tyypeiltä. Päivän lopuksi olin kuitenkin tulkinnut, mitä yksi kooditiedosto tekee. Sen perusteella minulla on suunnilleen ymmärrys, minkälaisillä syötteillä saadaan mitäkin tuloksia aikaiseksi. Työpäivän päätteeksi kävin biometriassa, jossa minulta otettiin silmäskannaus. Tätä tarvitaan ALICEen kokeeseen sisälle pääsemiseksi. Sain myös magneettisen lätkän, jota tarvitaan ovien avaamiseen. Näillä varustuksilla pääsen näkemään kokeen aivan läheltä. Turvallisuusjärjestelyt tunneliin pääsemiseksi toimivat näin: Ennen kuin oikeuksia päästä tunneliin voi hakea, pitää suorittaa turvallisuuskoulutuksia. Kun nämä on suoritettu, voi hakea oikeutta päästä tunneliin. Kun oikeus on saatu, voi käydä biometriassa. Tuolta saadulla lätkällä kokeeseen vievän oven saa avattua. Tuo ovi avaa tien pieneen koppiin. Tähän pitää astua sisään painesensorin päälle. Tällöin ovi takaa sulkeutuu. Kun painesensori on tunnistanut, että päällä seisoo henkilö, pitää katsoa laitteeseen joka lukee verkkokalvon. Mikäli tämä tunnistetaan, edessä oleva ovi aukeaa ja kokeeseen pääsee sisään.
Perjantaina minun piti antaa Ubuntulle lisää tilaa, sillä Xilinxin päivitykset eivät mahtuneet alkaperäiseen 13 gigatavuun, mikä oli annettu Ubuntulle käyttöön. Minun piti antaa tälle lisää tilaa, jotta sain versioni päivitetyksi. En ollut ikinä itse tehnyt tälläista, joten sitä oli mielenkiintoista lähteä ohjaajani mesessä antamien ohjeiden perusteella suorittamaan. Hitaasti mutta varmasti sain homman hoidettua ja nyt Linuxillani oli tarpeeksi tilaa päivittää Xilinx. Iltapäivästä myös ohjelmoin piirilevyn ja ajoin sille testejä ohjaajani neuvoessa minua mesen välityksellä. Ohjaaja oli tehnyt koodin jota hän halusi testata, minun piti vain siirtää se piiriin ja katsoa toimiiko se. Mese-ohjaus osoittautui hyväksi välineeksi ja siinä joutui itse todella tekemään kaikki vaiheet käsin. Tämä antoi vastaisuuden varalle hyvää pohjaa itsenäiseen piirilevyn ohjelmointiin. En saanut näiden viivästyksien takia omaa projektiani päivän aikana juurikaan eteenpäin, sain kuitenkin selvitettyä sen, mitä pitää ottaa selville jotta koodin saa meidän mikropiiriimme kääntyväksi.
Perjantai-iltana sää näytti kääntyvän huonompaan päin. Sääennuste lupaili yölle ja viikonlopulle sateita ja kovaa tuulta. Koko ensimmäinen viikkoni täällä olikin ollut hellettä ja auringonpaistetta joka päivä. Sään takia jäin kämpille kirjoittamaan tätä tarinaa. Tapahtumia olikin kyllä jo kertynyt niin paljon että jotakin piti kirjata ylös etteivät hauskimmat tilanteet pääse unohtumaan.
Lauantaina aamulla lähdimme kämppisten kanssa käymään CERNistä löytyvässä Microcosm-näyttelyssä. Siellä pääsi tutustumaan neljään perusvoimaan (vahva, heikko, paino, sähkömagneettinen) sekä LHC:hen ja CERNin vanhempaan tutkimukseen. Vaikka olin käynyt tutustumassa näyttelyyn jo huhtikuussa, löytyi sieltä silti vielä kiinnostavaa katseltavaa. Illalla olisi tarkoitus lähteä paikalliseen pesulaan kokeilemaan, josko siellä saisi vaatteet puhtaiksi. Ranskalaisista pesukoneista kun ei koskaan tiedä.
- comments