Profile
Blog
Photos
Videos
Bluffissa mentiin ensimmäisenä katsomaan valtatie yhden viimeistä tienviittaa. Jännittävää eikö totta? No mutta se oli aika hienolla paikalla ja ollaanhan me käyty myös toisen pään viitta katsomassa Cape Reingassa :) Sitten alkoikin valmistautuminen seuraavana aamuna lähtevälle katamariinimatkalle. Pakattiin rinkallinen tavaraa ja ekaa kertaa pitkästä aikaa tuntui siltä, että nyt ollaan menossa reissuun. Se oli meille "Viikonloppu loma" vaikka ei ollutkaan viikonloppu. Aamulla pitikin jo hyvissä ajoin auto viedä sataman parkkiin, koska autoahan et saarelle voi viedä. Sitten alkoi matka meren ylitse Uuden-Seelannin kolmannelle saarelle. Jee, kummatkin olivat ihan intopinkeänä. Pieni preikki autolla matkustamisesta tekee hyvää :) kuulostaa hassulle…
Loman lisäksi haimme saarelta mahdollisuutta nähdä luonnon aarteita. Katamariinimatka olikin aika mukava. Välillä otti oikein mahanpohjasta kun aaltojen yli mentiin. Kivaa. Matkalla pongattiin sitten jo ensimmäinen uusi tuttavuus. Royal Albatross (ei mitään hajua mikä se on suomeksi). Se oli aika iso lokki. Siipien kärkiväli on isoimmilla 3 metriä. Jee, edes yksi aarre jo löydetty…
Rantautumisen jälkeen vietiin tavarat pitkästä aikaa backpackeriin mikä tietysti myös tarkoittaa sitä, että seuraavat kaksi yötä saa sängyssä nukkua… luksusta. Ja sitten tietty lähdettiin saareen tutustumaan. Paikallinen DOC-keskus kertoikin meille hyvät lyhyet kävelyt sekä ohjeisti mistä voimme löytää näitä aarteita. Lähdettiinkin Horseshoe Bay:lle päin. Ajateltiin ottaa ihan rennosti eka päivä ja parin tunnin kävely vain tehdä. No se vaellus veikin meiltä sitten 5 tuntia. Ei ihan osannut täti oikeita aikoja meille kertoa.. Tai sitten oltiin vain hitaita. Kuitenkin vaelluksen aikana nähtiin hienoja maisemia, rantoja ja merta. Sitähän täältä oltiin tultu etsimäänkin. Onneksi otettiin eväät mukaan ja saatiin kauniilla rannalla ne nauttia ja lopuksi palkitsimme itsemme yksillä olusilla/siiderillä paikallisen hotellin baarissa. Maistui muuten hyvälle. Ilta menikin sitten nopeasti palapeliä kootessa ja kokkaillessa. Illalla sitten vielä yritettiin nähdä toinen näistä aarteista, mutta ne päättivät olla meidän näkymättömissä. Seuraavaksi aamuksi olimme päättäneet herätä jo ennen kukonlaulua eli 05:05. Aikeena oli taas löytää yksi aarteista. Voi kun olisi nukuttanut, mutta pienen taistelun jälkeen kummatkin oli ylhäällä. Aamupala suuhun ja eväät reppuun ja menoksi.
Voin sanoa, että oli tosi pimeää, mutta meilläpä oli tehokkaampiakin tehokkaammat otsalamput mukana, joten ei mitään hätää. Reilun tunnin verrran pusikossa kulkevaa reittiä kuljettiin ennenkuin päädyttiin lopulta meren rantaan. Jäätiin siihen rantaan sitten katsomaan auringon nousu, joka oli aikas upea, vaikka keli oli vähän pilvinen. Aarretta ei vieläkään löytynyt, mutta vielä niitä on aikaa etsiä. Siitä sitten marssiittiin takaisin hostellille päiväunille :) Iltapäivä vain hengailtiin hostellilla ja tutustuttiin pariin Kanadalaiseen tyttöön. Illalla lähdetiin sitten ihan porukassa sitä toista aarretta etsimään, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Nooo, mutta rankan etsinnän jälkeen löydettiin itsemme taas hotellin baarista. Olipa ihan kiva olla "ulkona" vähän muidenkin kanssa kuin kahdestaan.
Seuraavan aamuna oli aika taas lähteä jatkamaan matkaa takaisin etelä-saarelle. Lautta lähtisi vasta puoli neljän aikaan, joten aikaa oli vähän tuhlattavana. Kylän rannassa sitten oli iso shakkilauta ja napit. Ville sitten opetti Mari-Eliinaa pelaamaan shakkia ja hyvinhän se oppi. Iltapäivän maissa alkoikin oikea rankkasade. Mentiin sitä pakoon paikkalliseen DOC-keskukseen ja katseltiin siellä luontodokumenttejä sadepäivän kunniaksi. Sitten olikin jo aika lähteä laivaan, matkalla molemmat otti pikku torkut rankan reissun päätteeksi (vai liekkö edellis illan baariin tutustumisella ollut vaikutetta). Takaisin Bluffiin päästyä kävimme fish'n chipsit ja kurvasimme jo tuttuun majoitukseen.
Ai niin, ne kaksi löytymätöntä aarretta… Tällä kertaa ne oli k°iwi-lintuja ja pingviinejä, joita ei sitten kumpaakaan nähty. Ehkä joku toinen kerta sitten.
Ville ja Mari-Eliina
Dunedin Holiday Park
Dunedin
- comments