Profile
Blog
Photos
Videos
Matka Gisbornesta jatkui rannikkoa pitkin ylös päin. Ajateltiin ajella eteenpäin ja tutustua rantohin sekä matkalle sattuviin historiallisiin laitureihin. Rannat sitten olikin vähän pettymyksiä eikä päästy surffaamaan, mutta laiturit oli ihan hienoja. Määränpäänähän meillä oli itäisin majakka maanpäällä. Siellä olisi tarkoitus katsoa auringon nousu.
Nukkumapaikkaa ei sitten millään löytynyt ja majakka alkoi jo häämöttää pahasti edessäpäin. Ajateltiin vielä viimeinen paikka katsastaa ennen majakkaa ja jäädä sinne. No paikkahan oli aika ränsistynyt/hylätty ja ei varmaan Nissani olisi sinne päässyt kiipeämäänkään. Uusi suunnitelma ja päätettiin sitten vaihtaa auringon nousu auringon laskuun, jotta edes jotain nähtäisiin. Majakalle ja auto parkkiin. Parkkikselta olikin sitten taas monta rappua majakalle ja näkymät oli ihanat. Mari-Eliina oli odottanut paikalle pääsyä hyvin paljon ja oli aika pettyneen oloinen, koska ei auringon nousua näkisi. Oltiinhan itäisimmällä paikalla joten aurinko nousisi täällä ensimmäisenä maailmassa…. Pienen keskustelun (kinan) jälkeen päätettiin ottaa villi kortti esille ja "yöpyä" parkkiksella. Uudessa-Seelannissahan ei saa yöpä missä tahansa, mutta auringon nousuun siinä vaiheessa ei ollut kuin muutama tunti jäljellä joten etupenkeille vain vähän silmiä leputtamaan. Eihän se ole yöpymistä, eihän???? Jännitys sitten alkoikin siinä puoliyhdentoista aikaan, kun tien päässä näkyi auton valot. Voi ei jäätiinkö kiinni ja saadaan sakot? Kumpaakin alkoi jännittämään ja puhe hiljeni kuiskutteluksi (ihan kuin joku kuulisi sen??!!) Parkkiksen vieressä oli hylätty talo jota auton kuski sitten sitä taskulapulla tutki, taisi olla vartija. Auto lähti ja eihän sitä sitä vähääkään sinä yönä nukuttu, koska herätys oli jo neljältä. Herättyämme meitä odottikin sitten varsa konepellin luona ja hepo takakontin luona. 13 hevosen lauma oli jostain ilmestynyt yön aikana vihreämmille nummille. Eli karanneet jostain päin :) Oliko kaikki tämä auringon nousun arvoista? Olihan se, auringon nousu oli todella upea. Eikä oltu ainoat jotka majakalle kipusivat, mutta ensimmäiset. Ja ei aiota enää uudestaan näin jännää paikkaa yöpymiselle etsiä. Voimme aivan kiltisti maksaa turvallisista yöunista :)
Päivä menikin sitten pienessä unenpöpperössä. Jatkettiin East Capesta pohjoiseen päin rannikkoa pitkin, otettiin pienet päikkärit yhdellä rannalla ja syötiin toisella rannalla. Ja pähkäiltiin minne seuraavaksi yöksi. Seuraava yöpaikka olikin sitten Opotikissä yhdellä DOC camping alueella, keskellä ei mitään, johon päästäkseen piti ylittää muutama pieni virta ja hyvin jyrkkä ala/ylämäki itse alueelle. Hyvin meidän Nissani nekin meni. Paikka oli pienen ja kirkasvetisen joen äärellä, jossa käytiiin uimassa (tietysti naku uinnilla, koska oltiin keskellä ei mitään) ja tehtiin pieni jokikävelyretki ylävirtaan päin. Oli todella rentouttavat pari päivää. Sielu lepäsi ja lompakko siinä samalla :)
Mari-Eliina ja Ville
Whitianga Camping ground
site 52
- comments