Profile
Blog
Photos
Videos
Maanantaina illasta saavuttiin Turangiin, mentiin taas halvimpaan mahdolliseen camping paikkaan ja se oli taas parhaimmat päivänsä nähnyt. Mutta siellä oli suomalainen Norpe Sauna, joka tosin ei ollut käytössä :( Tiistaina aamulla lähdettiin sitten keräämään tietoa Tongariro Alpine crossing vaelluksesta, joka ajateltiin tekevämme. Se on vaellus joka kulkee aktiivisen tulivuorialueen läpi. Viimeksi viime vuonna on yksi Tongariro vuoren sivuhaaroista purkautunut. No I-sitellä saatiin heti kuulla, että tällä viikolla on tulossa iso saderintama pohjois-saarelle. No siltähän se sää ennuste näyttikin, perjantaihin asti luvattu vesisadetta ja pilvistä. Sinänsähän vesisade ei itse vaellusta haittaa, mutta jos haluaa vaelluksen aikana nähdäkin jotain niin se on parempi tehdä selkeällä kelillä, kun sadepäivinä sitä kirjaimellisesti kävelisi pilvien sisässä. Tuumittiin, että voidaan muutama päivä odotella joskos keli parantuisi.
Tiistaina iltapäivästä alkoi sitten satamaan ja satoi myös yön. Keskiviikkoaamuna sitten meitä odottikin yllätys, aurinko paistoi taivaan täydeltä ja ei merkkiäkään sateesta. Jes, hieno homma mutta ei meille. Koska vaellus alkaa paikasta A ja loppuu paikkaan B niin kuljetus lähtöpaikkaan ja pois periltä pitää varata edellisenä päivänä. Eikun taas kyselemään uutta sääennustusta I-siteltä. Ennustus olikin mennyt todella pieleen keskiviikon osalta, mutta loppuviikon osalta ei ollut muutoksia. Iltapäivästä alkoikin sitten taas satamaan. Lähdettiin kuitenkin jo taas vähän lähemmäksi kansallispuistoa, joskos vaikka sää tekisi meille hyvät tepposet taas. Mentiin yhteen camping paikkaan, joka myös järjestää kuljetuksia vaellukselle. Siellä meille kerrottiin, että torstaille ei ole kuljetuksia huonon sään vuoksi.
Torstai todella olikin sitten sateinen ja harmaa päivä. Ajan kuluksi ajeltiin yhteen läheiseen kaupunkiin, jossa käytiin viettämässä muutama tunti Army museossa. Museo kyllä oli enemmänkin Uuden-Seelannin sota museo kuin armeija. Ilalla saatiin kuulla, että perjantaina olisi ehkä mahdollisuus tehdä vaellus. Tehtiin sitten eväät ja aamupala valmiiksi, koska lähtö olisi 5.30 aamulla.
Perjantainaamuun heräättiin taas sitten harmauteen pieneen sateeseen. Ei vaikuttanut hyvällä taaskaan. No meitä kuitenkin lähti pikku-bussillinen ihmisä katsomaan miltä sää näyttää hiukan ylempänä vuorilla. Meidän opas/kuski kertoi, että sää voi olla ihan eri vuorilla kuin miltä se näytti. Matkalla sadekin loppui ja näyttin että keli alkaisi selvitä. Perille päästyä kaikki päätti lähteä vaellukselle, me myös. Ensimmäiset kilometrit mentiin sitten tosiaan pilvessä, mutta ei sentään satanut. Välillä taivas aina repesi ja nähtiinkin jotain. Pilviä meni ja tuli, tuuli oli myös aika kova. Vajaan kolmen tunnin jälkeen saavuttiin ensimmäiselle kraaterille. Mentiin sen halki taas pilvessä. Siitä sitten kiivettin sen reunalle ja kuin tilauksesta taivas repesi ja meille avautui ihan uskomattoman hienot näkymät. Siinä sitten varmaan sen puoli tuntia, jonka reikä pilvessä kesti niin ihmeteltiin. Matka jatkui taas pilvessä :) Kun päästiin toiselle kraaterille ja Emerdal järville niin, kuin tilauksesta meille taivas aukeni taas. Sitä selkeyttä kestikin sitten pidempään ja päästiin jopa eväät nauttimaan uskomattomissa maisemissa. Loppumatkasta oli muutamia hetkiä kun oltiin aivan sumussa, mutta muuten päivästä tulikin aurinkoinen ja maisemat oli aivan mahtavia. Aivan loppumatkasta saatiin pieni sadekuuro niskaamme, mutta siinä vaiheessa se ei enää haitannut.
20 km vaellukseen meillä kaikkiaan meni aikaa n. 8 tuntia. Lähdetiin n. 1200 m korkeudesta, käytiin 1900 metrissä ja tultiin takaisin alas 800 metriin. Vaikka päivä oli todella rankka, niin kyllä sitä kannatta muutama päivä odottaakin, oli se sen verran upea vaellus. Voi kyllä olla, että meidän pitää vielä mennä sinne tässä joku päivä takaisin ja tehdä vaellus uudestaan puoleen väliin ja samalla kiivetä Ngauruhoen (2287m) päälle, joka nyt jäi pilvisen ja tuulisen kelin takia väliin. Hastings/Napier olisi meidän seuraava määränpää ja siitä jatkaa matkaa itä-rannikkoa pitkin aina Coromandeliin saakka.
Tähän väliin onkin hyvä kertoa Maorilta kuulemamme tarina tulivuorien taistelusta. (vapaasti suomennettuna joten toivottavasti suurinpiirtein menee oikein) :) Tarina kertoo Taupo järven/Tongariro kansallispuistosta löytyvistä vuorista. Tarinahan alkaa aikojen alusta, jolloin tulivuoret osasivat puhua sekä vaeltaa. Tulivuorethan ovat joko miehiä (miehet ovat jyrkkärinteisiä/terävähuippuisa) tai naisia (naisilla on muotoja) ja, koska tarina kertoo vuorten taistelusta niin tarinastahan tietysti löytyy nainen, jonka takia taistellaan :) Tulivuorien taistelu tarina menee seuraavasti.
Tauhara, Taranaki, Tongariro ja Putauaki olivat neljä soturia jotka rakastuivat samaan naiseen; Pihangaan. Pihanga ei osannut päättää kenet sotureista valitsisi. Joten hän sanoi valitsevansa sen tulivuoren miehekseen, joka on mahtavin soturi. Taistelu Pihangasta kesti päiviä ja koko sen ajan tulivuorten yllä roikkui mustaakin mustempi pilvi, savua sekä höyryä. Ensimmäisinä luovuttivat Putauaki sekä Tauhara. Taranakin ja Tongariron kaksintaistelu yltyi niin väkivaltaiseksi, että kummastakin tulivuoresta lähti osa kasvoista sekä paljon maata lensi ympäriinsä. Pölyn laskiessa ja viimeisten taisteluäänien laskiessa Tongariro oli voittanut ja menisi naimisiin Pihangan kanssa (kyllä vuoret myös menevät naimisiin sekä heillä on lapsia). Näin ollen Putauakin, Tauharan sekä Taranakin täytyivät lähteä etsimään uutta asuinpaikkaa. Taranaki lähti kohti länsirannikkoa ja löytyy New Plymounthin vierestä, Tauhara jäi kuitenkin lähelle Pihangaa ja muutti vain Taupo-järven toiselle puolelle ja Putauakin vaelsi Kawerauhun asti.
Ville ja Mari-Eliina
Waikanae Beach Top 10, site 13
Gisborne
- comments