Profile
Blog
Photos
Videos
No niin, nyt sitä on reissua jo taivallettu vähän reilu 6 kk ja jäljellä olisi vielä viisi jäljellä. Mutta taas olisi aika vähän mennä ajassa taaksepäin ja miettiä mitä sitä on tullutkaan tehtyä viimeisimmän päivityksen jälkeen. Välillä on jotenkin hankala muistaa edes viikon tai saati kaksi viikkoa taaksepäin, missä on ollut ja mitä tehnyt. Joutuu tosissaan ottamaan karttakirjan käteen ja selaamaan sitä. Sieltä yleensä saa ne "flash backit" ja jotain alkaa tulemaan mieleen. Kun näkee, kokee ja tekee kaikkea uutta, niin päivät yksinkertaisesti vaan lentää, ajan taju häviää ja viikonpäivät on samaa massaa, mutta eipä sillä nyt mitään väliä ole, sitä vartenhan täällä ollaan.
Mutta ne tämän kertaiset muistikuvat on suurinpiirtein seuraavat: Greymouthista lähdettiin valumaan länsi-rannikkoa alas päin. Pysähdyttiin jo vajaan tunnin ajamisen jälkeen Hokitikaan. Muistikuvat? hmm… I-site, lounas rannalla, jadekorujen kaivertajien katsomista, sateen pitämistä autossa ja kirjojen lukemista, odottelua, lisää odottelua (syystä, että suomessa tulee aamu), fish'n chipsit, kirjaston pihaan netteilemään/skypettämään kotiin ja lopulta turhautuminen kun yhteys oli huono ja soittamisesta ei tullut mitään. Aika mielenkiintoinen päivä? Not!
Yöksi sitte ajeltiin pimeässä Goldsborough nimiseen DOC paikkaan. Koko yön satoi vettä, mutta aamulla aurinko paistoikin. Kuten nimestä jo voi arvata niin jollain tavalla se paikka liittyy kultaan. Se olikin jokin historiallinen kullan kaivuu/huuhdonta paikka ja viereisestä joesta sai vieläkin yrittää kultaa huuhtoa (sai olla maks. 1 m mittainen ränni ja 1 vaskooli). Siellä sitten olikin eläkeläispariskuntia kultaa huuhtomassa ihan harrastus mielessä. No tietenkin mekin koetettiin onneamme, kun saatavilla oli yleiseen käyttöön tarkoitettu ränni ja vaskooli. Noin 4 tunnin kyykkimisen jälkeen tulos oli ehkä yksi pieni hippu (koko n. 0,5 mm X 0,5mm) oikeaa kultaa ja paljon katinkultaa :) Luultavasti meidän tekniikassa olisi vielä vähän hiottavaa, mutta koitettiin edes. Illaksi mentiin takaisin Hokitikaan yrittäämään jos linjat Suomeen olisi paremmat ja olihan ne :) Yöksi siitä yhteen toiseen DOC paikkaan järven rannalle.
Aamulla matka jatkui kohti Franz Josef Glazieria, siis paikkaan jossa on kuuluisa Franz josefin jäätikkö, joka tulee vuorilta laaksoa pitkin alas. Tai, siis nykyään menee takaisin ylös. Siitä paikasta voisi sanoa, että oltiin n. 100 vuotta myöhässä sen parhaimmista ajoista. Silloin se jäätikkö on ylettänyt aika todella alas laaksoon, mutta kuten aikaisemmin kirjoitettiin niin se nykyään pakenee takaisin ylös vuorille. Käytiin sitä kuitenkin n. 500 m päästä ihmettelemässä, kun lähemmäksikään ei saanut mennä. Tai siis olisit jopa päässyt sinne kävelemään mutta se olisi vaatinut helikopteri kyydin ylös vuorille ja taas se vaati suuren kasan dollareita. Tyydytiin ilmaiseen vaihtoehtoon.
Jatkettiin siitä sitten toiselle jäätikölle, Fox Glasierin kylään. Tämä jäätikkö on vähän pienempi ja ei niin kuuluisa kuin Franz Josef. Sitä käytiin nopeasti yhdeltä näköalapaikalta katsomassa ja se jotenkin näytti paljon hienommalle kuin ensimmäinen. Ilta rupesi tulemaan ja päätettin, että tehdääb kävey sinne seuraavan päivänä jos vain ei vettä sada. Majapaikka löytyi meren rannalta, Gillespies beachiltä. Se ranta oli jotenkin maagisen oloinen, mereltä päin katsottuna taustalla näkyi Mt. Cook ja muut lumihuippuiset vuoret. On vaan jotenkin niin hankala välillä ymmärtää tätä kontrastia täällä, istut kesällä rannalla ja samalla kuitenkin voit nähdä nuo mahtavan näköiset lumihuiput. :) Aamu oli meille suotuisa ja pysyttiin suunnitelmassa. Suunnaksi Fox Glasier. Auto parkkiin ja reilun puolen tunnin kävely jäätikön kupeeseen. Tällä kertaa päästiin jo parin sadan metrin päähän sitä katsomaan ja se oli kyllä meidän mielestä paljon upeamman näköinen kuin Franz Josef.
Sieltä matka jatkui Haastin pikku kylään, johon oikeataan tie länsi-rannikolla loppuu. Siellä oli kiva "loft" tyylinen motelli/hostelli/motorhome park, johon jäätiin yöksi. Oli taas ihan kiva päästä lämpimään suihkuun, tekemään ruokaa sisätiloissa, lataamaan akut ja katsomaan uutiset telkkarista. Jotenkin näitä hetkiä aina arvostaa kun on ollut useamman päivän DOC-paikoissa yötä ilman suihkua, sähköä, lämpimiä/kuivia tiloja ja nukkunut autossa kosteiden tavaroiden kanssa. Mutta sellaista se budjettimatkailu taitaa olla…?
Ville ja Mari-Eliina
Stewart Island Backpackers
Oban, Stewart Island
- comments