Eli tämän viikon oon viettäny lasten HDUlla (High Dependency Unit ). Tänne siis päätyy lapset jotka tarvitsevat happea tai erikois tarkkailua. Suurin osa tulee happeen kun saturaatiot on vähän huonot. Potilaita tulee ensiavusta, heräämöstä, teholta mistä vain kun lähete on. Tämä tarkoittaa että eri tauteja ja tiloja on vaikka kuinka. Malariaa on tähän vuoden aikaan paljon.

Aika paljon pahojakin tapauksia tuolla on ja vaikka kuinka sitä yrittää ei niitä töitä pysty vaan jättämään töihin. Iltasin tulee pohdittua miten hullu tämä maailma on. Miten epäoikeudenmukaista tämä on. Yksi iso ongelma on koulutuksen puute, jos äiti ei tiedä eikä luota lääketieteeseen onko ihme ettei hän anna laittaa alle yksi vuotiasta lastaan hapeen? Jos vanhemmat eivät tiedä että hengitys katkot ovat vaarallisia tai että jos lapsi on tulikuuma eikä syö siihen voi kuolla. Eniten sattui ala-koulu ikäinen raiskattu tyttö joka tuli osastolle leikkaussalista. Välillä on hankalaa kun täällä tälläisiin asioihin suhtaudutaan niin eri tavalla koska hoitajat ovat kohdanneet nämä ongelmat ennenkin.

Suomessa kun tapahtuu jotain joka jää hoitajaa mietityttämään käydään asia läpi työyhteisön kesken ja asia käydään läpi niin että jokainen voi puhua. Täällä ei tehdä niin, eikä hoitajat aina ymmärrä miten voimakkaasti jotkut tapaukset mietityttävät. Onneksi suomeen on kuitenkin yhteyksiä ja omista tuntista on saanut puhuttua. Ei siis hätää elossa ollaan.

"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
kyllä sen ymmärrän
ja kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten
tämänkin kuvan värität "

-stella-