Koko viikko on mennyt työharjoittelussa. Työt alkaa 7.30 ja loppuu klo.17, kuuden aikaan tulee pimeä emmekä voi liikkua koulun muurien ulkopuolella.

Normaali työpäivä

Kun menemme töihin päivä alkaa yleensä hoitajan rukouksella jonka lausumme yhteen ääneen, jonka jälkeen luemme edellisen vuoron kirjoittaman raportin. Raportissa kirjoitetaan kahdesta potilaasta ja heidän tilastaan. Raportissa on myös kuolleiden, vastaanotettujen ja kotiutettujen määrä, sekä tottakai se kuinka paljon potilaita osastolla on. Loppuviikosta potilaita oli päälle 50. Raportn lukemisen jälkeen siivoamme pöydän sekä näytteenotto kärryn. Sitten alkaa turhauttavin vaihe eli sänkyjen laitto. Potilailla kuuluisi olla omat lakanat, sillä sairaalalla ei ole tarpeeksi lakanoita. Vaihdamme lakanat niille joiden lakanat ovat erittäin likaiset, jos lakanoita on. Perjantaina lakanoita oli 2 ja jouduimme arvioimaan kenelle ne kaksi lakanaa annamme, sillä tarvitsevia potilaita olisi ollut n.10. Peitot täytyy laittaa suoraan ja kaiken täytyy näyttää nätiltä. Eli jos aluslakana on märkä ei se haittaa kunhan peitto on suorssa ja kauniisti. Mielestäni tämä on aivan turhaa ylimääräistä hypistelyä. Kun asiat on aivan päin honkia ei niitä peittoa nykimällä saa paremmin menemään.

Maanantisin ja torstaisin on isot lääkärin kierrot. Yleensä hoitajat eivät ota vitaaleja valmiiksi, mutta lääkäri pyysi meitä opiskelijoita ottamaan verenpaineet,pulssit,lämmöt yms. ennen kiertoa. Tästä saimme todella paljon kiitosta lääkäreiltä. Täällä hoitajat eivät hirveästi kunnioita lääkäreitä tai heidän pyyntöjään. Myöskään lääkärit eivät osaa ajatella resurssi pulaa joten kommunikointi on melko vähäistä lääkärien ja hoitajien välillä. Lääkärin kierron jälkeen otetaan lääkärin määräämät verikokeet, tässä vierähtää lähes koko loppupäivä sillä potilaita on niin paljon ja hoitajia ei riittävästi. Hoitajat myös juoksentelevat muilla osastoilla tapaamassa ystäviä ja etsimässä mlloin mitäkin, joten voi hyvin olla että osastolla on vain yksi hoitaja. Lääkkeet jaetaan klo. 6,10,14 ja 18.

Sairaalasta puuttuu paljon asioita, yksi suuri puute on patterit. Sairaalassa on paljon verenpaine ja sokeri mittareita, mutta koska sairaala ei osta pattereita ovat laitteet täysin hyödyttömiä. Tällä viikolla verensokerimittarin patteri loppui ja meillä oli diabeetikko osastolla, ainut ratkaisu oli ettei sokereita mitata ja kun sokerita ei mitata ei myöskään pistetä insuliinia. Toinen puute on steriilit taitokset joita esim. katetroidessa olisi hyvä käyttää. Happi viikset ja maskit ovat monikäyttöisiä ja ne pestään aina potilaan välissä. Vaikka eihän osastolla siis happi mahdollisuutta ole vaan happirikastimia.

Parhaamme me tehdään, vaikka kovin usein turhauttikin tuo tavaroiden puute.

Jokaisella potilaalla pitäisi siis myös olla oma gardian eli omainen joka huolehtii potilaasta, syöttää, vaihtaa lakanat/vaatteet käyttää vessassa yms. Gardianit ovat pihalla ja ainakun potilas tavitsee jossain asiassa apua huudetaan ikkunasta gardinia joka sitten kohta juoksee osastolle. Gardianit ovat pihalla yötä-päivää. Myös potilaiden lapset voivat olla pihalla. Kuten erään potilaan pieni vauva joka aina välillä tuotiin sisälle rintaruokintaa varten.

Olemme myös ensiviikon tällä samaisella osastolla