Eilen saimme syntymäpäivä kutsun eräältä koulumme opiskelijalta. Syntymäpäivät olivat opiskelijan siskon lasten tripla syntäri (10v, 5v ja 1v). Tietysti hyväksyimme kutsun. Meidän piti lähteä klo.10 aamulla, mutta pääsimme lähtemään n.klo.11. Ennen lähtöä meillä oli pienoinen vaate kriisi. Emme yhtään tienneet miten pukeutua, olisiko kyseessä "rikkaan" luokan perhe vai kenties ihan tavallinen Malawilainen perhe. Lähdimme siis matkaan minibussilla ja päädyimme lähikaupunki Limbiin (?) joka on siis alle puolen tunnin matkan päässä.

Tästä alkoi kävely "urakka". Jostain syystä täällä on käsitys ettei valkoiset jaksa kävellä. Kävelimme siis noin puoli tuntia sora tietä joka välillä meni maissi peltojen välissä ja välillä oli aivan huimat näkymät vuorille. Matkan aikaan tämä opiskelija oli vaivaantuneen oloinen ja pian hän aukaisikin sanaisen arkun. Hän oli huolissaan siitä että järkyttyisimme posliini pytyn puutetta ja sitä missä oloissa hänen sukulaisensa asuu, myös se miten suhtautuisimme asuinoloihin taisi huolestuttaa häntä. Saimme vakuutettua hänet olemaan huolehtimatta ja pian olimmekn perillä.

Pihapiirissä oli kolme taloa ja jokainen näistä taloista oli paritalo. Pihalla nökötti myös kolme ulkohuussia. Pihamaalle oli tuotu tuoleja sekä rakennettu pieni näyttämö, jossa tanssiryhmän oli tarkoitus esiintyä. Ensimmäisenä meidät kutsuttiin sisää. Talossa oli kolme huonetta: keittokomero, oleskelu huone ja keittokomeron kokoinen tila joka oli verhon takana piilossa, tämä oli siis luultavasti makuuhuone. Talossa oli myös jääkaappi, hella sekä televisio eli paljon parempi varustetaso mitä olin kuvitellut. Perheen äiti tarjosi meille ruuan: nsimaa, kanaa ja maissia , jonka siis söimme jo aiemmin tutuksi tulleeseen afrikkalaiseen tapaan eli käsin. Ruuan jälkeen teimme pienen kierroksen lähi kujilla ja tapasimme paljon lapsia.

Takaisin tullessa oli "katastrofi" iskenyt. Sähköt olivat hävinneet. Ei se muuten olisi haitannut mutta tanssi ryhmä tarvitsi musiikkia esiintyäkseen ja musiikin soittaminen olisi myös kutsunut vieraat paikalle. Nyt olimme me muutama aikuinen ja varmaan 20 lasta. Noh jää murtui kun kaivomme kamerat esille. Lapsista oli valtavan hauskaa olla valokuvissa, täällä kun ei kameroita hirveästi ole. Siinä sitten räpsimme kuvia jonka jälkeen niitä piti näyttää lapsille. Jossain vaiheessa perheen äiti lähti pyytämään generaattoria lainaan, joka saatinkin lainaan ainut mikä puuttui oli polttoaine. Joku lähti sitä lähikylästä hakemaan. Minulla oli valtavan hauskaa jutella lasten kanssa. Suurin osa puhui edes hieman englantia ja minä osasin tervehtiä chichewaksi. Jossain vaiheessa vanhin (10v) syntymäpäivä sankari kysyi olisiko minulla puhelinta missä olisi pelejä ja kohta miun pienen puhelimen ruutua tuijotti 5 poikaa, puhelimessa oli ralli -peli.

Bensaa ei saatu generaattoriin, sillä pankki ei antanut rahaa jolla bensaa olisi voitu ostaa (?). Perheen äiti pyysi meidät sisälle ja polvistu jalkojemme juuren ja aloitti "I beg.." siinä vaiheessa meinasi tulla hieman kiusaatunut olo kunnes selvisi että hän toivoi että tulisimme maanantaina uudelleen käymään, sillä syntymäpäivät on siirretty maanantaille sähkö ongelmien takia. Lupauduimme että menemme maanantaina uudelleen, sillä olihan kokemus ollut oikein mukava. Maanantaina myös aiomme huiputtaa yhden näistä vuorista (kukkuoista).

Terveenä ollaan pysytty, mitä nyt miun niska ja hartiat palo niin pahasti eilen että nyt ne on vesi rakkuloilla...