Profile
Blog
Photos
Videos
Jeps eli maanataina aloitettiin syöpäosastolla. Osasto toimii ns. kolmessa osassa; vuodeosastossa, kemoterapia -yksikössä sekä lääkärin vastaanotossa. Maanataina olin lääkärinvastaanotto "clinikalla". Tänne siis tulee ensikertalaisa ja niitä joiden tila on pahentunut, ympäri etelä Malawia. Kaikki oli todella hyvin organissoitu verrattuna viimeviikon osastoon! Ennen lääkärille tuloa sairaala apulainen otti verenpaineet,lämmöt yms. potilas tuli lääkärin vastaanotolle, jokaiselle tehtiin oma kansio sekä kirjoitettiin siihen potiaskohtainen numero. Lääkärin vastaanoton jälkeen potilas meni viereiseen huoneeseen jossa tarvittavat näytteet otettiin heti! Potilaiden kansiot olivat numerojärjestyksessä eli kun potilas oli käynyt viimeksi 4vuotta sitten löytyi potilaan syöpää koskeva kansio hetkessä! Ihan eri meininki kuin edellisellä viikolla.
Myös hoitajien suhtautuminen kuolemaan oli aivan toisenlaista. Edellisenä yönä joku oli nukkunut pois ja hoitajien reaktio oli todellien yllätys, he oikeasti olivat pahoillaan. Tänään olin osaston puolella. Osastolla on 6hengen huoneita joissa potilaiden välissä on väliseiniä sekä väliverhot, eli potilailla oli paljon yksityisyyttä. Tottkai muutama oli lattia paikoilla mutta ei läheskään yhtä ahtaasti kuin 4A:lla. Täällä oli myös 3 eristys huonetta joissa oli jokaisessa vain yksi potila,s joka kärsi erittäin heikosta vastustuskyvystä. Tämä osasto on kuin toinen maailma. Lääkkeiden jako tapahtui hallitusti sillä jokaisen potilaan lääketiedot oli kerätty yhteen ja samaan kansioon. Työskentelin myös hoitajan kanssa joka oikeasti tiesi jotain hygieniasta ja aseptiikasta sekä toteutti näitä tietoja käytännössä. Sidosten vaihtokin tapahtui yllättävän aseptisesti. Kumpa tuo tämänpäivän ohjaaja olisi huomennakin töissä, hän oli mahtava. Kanyylitkin meni lähes aina ensimmäisellä kerralla vaikka sytostaatti potilaiden suonet eivät aina parhaassa kunnossa olekkaan. Tämä viikko on ollut kyllä mahtava ja opettavainen. Huomenna menen kemoterapia yksikköön, onhan se hiven enerilainen kuin Joensuussa, mutta hoitajat olivat ylpeitä, sillä heillä oli nyt oma huone kemoterapia potilaille eikä potilaiden enää tarvinnut ottaa tiputuksia käytävän lattialla istuen/maaten. Huoneessa oli jopa pehmustettuja tuoleja. Vielä kun huoneessa olisi muutakin kuin kolme lehteä, esim. radio/tv. Ehkä suurin ero suomeen on se ettei täällä koko maassa ole sädehoito yksikköä. Toiveissa sellainen on, mutta vielä aikoihin ei sellaista ole tulossa.
Tämän viikon aikaan olen myös saanut uuden ystävän. Hän on pieni, noin polven korkuinen, ei puhu eikä puhise mutta kävelee ja ilmehtii, ikä siis jotain 1-2vuoden välissä. Täällä alle kouluikäiset lapset tuijottavat silmät pyöreinä ihmetyksestä kun kävelen ohi. Niin myös tämä nuori neiti teki aluksi, mutta ei siihen mennyt kun päivä kun tänään tuo neiti jo juoksi osastolla miun perässä ja halusi oma ehtoisesti syliinkin tulla. Hivenen ehkä häiritsi vakavan työn tekemistä, mutta piristi tämän neitin käytös minua, potilaita ja omaisia joten ihan hyvä välillä ottaa vähän rauhallisemmin. (vaikka eihän noin pienet lapset saisi olla edes tuolla osastolla, kun potilas joka saa sytostaatti hoitoa säteilee muutama päivän eikä tällöin ole suositeltavaa olla läheisessä kontaktissa pienten lasten kanssa, onneks tää miun neiti vietti suurimman osan ajasta käytävällä..) T
Tällä osastolla on myös yllättävän paljon nuoria, mutta hyvä puoli siinä on se että potilaiden kanssa voi jutella ilman tulkkia :) Tämän viikon tavoite minulla on myös löytää lisää ystäviä. Naispuolisia ystäviä. Ensimmäiset kaksi viikkoa on mennyt siihen että miehet ovat olleet kovin kiinnostuneita. Myös 80% heistä haluaa muuttaa suomeen ja 50% kertoo haluaa eurooppalaisen vaimon itselleen. 100% pitää minua rikkaana. Että siitä voi jokainen laskea mitä on 2+1. Monelle on ollut myös vaikea ymmärtää että kun olen parisuhteessa en harrasta sivu suhteita. Täällä seurustelu ja kihloissa oleminen ei tarkoita oikein mitään. Ihminen on vapaa tekemään mitä haluaa kunnes on naimisissa. Naimisissa ollessakin miehellä voi tosin olla monta vaimoa. Miehiä myös hämmästytti ettei suomessa tarvitse maksaa morsiammen perheelle mitään jos tämän tahtoo viedä alttarille eli siis minut nähdään täällä rikkaana,ilmaisena, valkoisen objektina.
Kulttuurien yhteen törmäykseltä ei siis ole voinut välttyä. Enkä mie oikein tiedä mitä nää oikein yrittää. Eilen näytin kuvia suomesta ja sen äijän oli ihan pakko tulla aivan kiinni miuhun istumaan. Ahistaa kun nuo tulee niin suruttu niin lähelle... Kulttuuri eroja joista täällä on tiuhaa joutunut keskustelemaan on mm. homot, joita siis Malawissa ei ole. Lehdessäkin oli niin rasistista juttua homoista että suomessa siitä artikkeista nousisi melkoinen kahakka. Itseä eniten ehkä ahdistaa lapsi vaimot/äidit 11vuotias voi olla äiti ja naimisissa. Myös epätasa-arvo miehen ja naisen välillä on mekoinen. Perhe väkivaltaa löytyy runsaasti. Mies myös voi kontrolloida melkoisesti vaimoaan. Eikä se raiskaus niin iso juttu ole...
Mutta siis tänään tutustuttu 4 uuteen nais puoliseen ihmiseen. Tavoite on ettei noita miehiä tarvitsisi hirveästi tapailla. Kun ne ei kerta osaa/halua kunnioittaa miuta ja sitä että olen jo parisuhteessa enkä aio viedä heitä suomeen vihille, niin antaa olla. En mie anna niiden pilata miun fiilistä täällä.
Kiitos ja kuittaus.
- comments
Taina Ilahduttavaa lukemista,sait miut hymyilemään!