Eilen siis matkasimme Lilongwesta Blantyreen. Matka kesti noin 5-6h ja matka taittui kaksi kerroksisella ilamstoidulla bussilla, jossa oli ruoka- ja juoma tarjoilu. Blantyreen päästyessä bussin oven eteen saapui kasapäin porukkaa ihmettelemään ilmestystä ja tarjoamaan taksikyytiä. Onneksi meitä vastassa oli kuitenkin kolme opiskeiliaa, Alis, Gorge ja Crais. Otimme ravintolasta ruuat mukaan ja matkasimme kampukselle. Kampus on koulun vieressä ja me majoitumme uudessa hostell rakennuksessa. Meillä on oma huone joka on lukolla varustettu, myös vaatekaapit saa lukkoon. Muutama ötökkä ja itikka siellä sitten vaelteli, mutta tarpeeksi kun Biokilliä suihkuttelee niin alkaa öttiäiset häviämään.

Tänään aamulla kävimme pankissa vaihtamassa rahaa että saamme majoituksen maksettua ja se onnistuikin melko hyvin, aikaa pankissa meni melko rutkasti mutta rahat saatiin. Täällä suurin seteli on 1000Kw eli 2e ja vuokra oli 136 950Kw eli rahaa meillä oli aikamoinen nippu pankista tultaessa.

Tänään kävimme myös tutustumassa sairaalaan jossa tulemme tekemään 10vk harjoittelua... Sairaala on yhdessä tasossa ja se on melko sokkeloinen. Kun lähdimme kiertämään sairaalaa meidän täytyi pysähtyä sillä ruumis ja sen saattue tuli käytävää pitkin. Saattue lauloi kovaan ääneen samalla kun ruumista vietiin paareilla edellä. Tässä vaiheessa jouduin jo pidättelemään itkua. Suomessa jos potilas kuolee sairaalassa ei sitä muut näe kuin omaiset ja hoitajat ja ruumis viedään vaivihkaa pois osastolta, täällä kyllä kaikki kuulivat,näkivät ja ymmärsivät mitä oli tapahtunut.

Kiersimme lasten- ja synnytysosastoja sekä syöpätautien osastoa. Sairaalassa haisi kiertelemättä navetta. Potilailla ei juurikaan ollut yksityisyyttä ja voi elämä missä kunnossa lapset olivat... Aliravitsemusklinikka, noh jokainen voi kuvitella sen. Lasten syöpätautien osasto oli ehkä pahin. Lapsilla oli valtavia kasvaimia kasvoissa, eppämuodostuneita kalloja ja muuta sellaista minkä suomessa ei ikinä annettaisi mennä niin pitkälle. Vastapainona tälle oli synnytysvuode osasto jossa oli useita onnellisia äitejä vastasyntyneiden lastesa kanssa. Kyseisessä sairaalassa syntyy 28 lasta päivässä.

Maanantaina meidän on tarkoitus aloittaa harjoittelu. Hivenen pelottaa kuinka sitä selviää kun ei osaa paikallista kieltä ja puitteet on mitä on. Täytyy vain muistaa että me olemme opiskelioita ja täällä oppimassa. Täytyy käyttää niitä resursseja mitä on.