Profile
Blog
Photos
Videos
Kumusta!
Nyt olen sitten saanut itseni ihan fyysisesti tänne Filippinien maaperälle. Kelit ovat ainakin paremmat, joskin ei kuitenkaan ihan jouluiset. Sitä Joulutunnelmaa yritetään sitten kohottaa miljoonilla koristeilla ja valoilla. Tulin tänne Moskovan ja Hong Kongin kautta, joten kerrotaanpa hieman siitä reissusta.
Ensinmäisenä jouduin maksamaan 50e ylinmääräistä, koska matkatavarasysteemi ei ollutkaan kiinni matkatavaroiden painosta, vaan lukumäärästä. Minkähän takia lipussa on mainittu vain paino, täytyy ihmetellä...
Venäläisistä voin sen verran sanoa, että suurinmaksi osaksi aika kyrpää porukkaa. Neuvoja on turha kysyä, koska kukaan ei tiedä, tai niitä ei vain kiinnosta. Lentokentälle saapuessani ja ruplat vaihdettuani menin sitten ostamaan oluen. Ja voitteko kuvitella, että tulin huijatuksi lentokentällä! Päädyin maksamaan tuosta oluesta 3-4 oluen hinnan. Kuka nyt perkele huijaa lentokentällä?
No löysin kuitenkin lopulta yhden mukavan venäläisen, nimeltään Artsi. Hän oli baarimikkona semmoisessa nurkkakuppilassa, jossa ei näyttänyt paljon muita asiakkaita olevan. Istuin siinä sitten sen 12 tuntia, juoden vodkaa ja kaljaa ja samalla katsoin suhteellisen monta madcookjaksoa. Välillä nukahdin baaritiskille ja heräsin ja taas tupakoin ja join ja surffailin netissä. Tupakointi oli hoidettu hyvin Moskovan kentällä, koska ei ollut mitään hikisiä pikku koppeja joita pitää etsiä jonkin nurkan takaa, vaan täällä sai ihan polttaa siinä baarissa. Siinä oli vain semmonen imumasina jonne piti sitten savut puhaltaa. Siitä plussat ryssille.
Lentokoneessa yksi ryssä sitten löi minua nyrkillä kylkeen, koska jouduin hyppimään hänen yli noin kolme kertaa päästäkseni toiselle käytävälle. No, haters will hate...
Hong Kong oli sitten ihan mukava, vaikkakin kärsin suurimmasta jetlagista, mitä ikinä olen kokenut. Ensinmäisenä päivänä en vain voinut muuta tehdä kun nukkua. Ruoka ei maistunut ja oli muutenkin suhteellisen paska olo. Olisikohan ollut se venäläinen vodka...
Seuraavana päivänä kävin sitten parturissa ja shoppailemassa. Myöskin sellaisella näköala paikalla käytiin, josta näki koko Hong Kongin, se oli siisti. Täytyy vielä sanoa, että kaikki ne valot ja suuret rakennukset saivat aikaan todella scifitunnelman. Ihan kuin olisi tulevaisuudessa ollut...
Hong Kongissa jouduin sitten ostamaan lipun pois Filippiineiltä, koska eivät olisi minua muuten koneeseen päästäneet. Ostin sen Singaporeen ja jouduin siihen uhraamaan sellaiset 80e. No, päästiinpä kuitenkin perille.
Toissa päivänä oli sitten sellaiset tervetuliais/joulujuhlat. Tämä tapahtui noin kahden tunnin taksimatkan päässä Manilasta, provinssista, jossa Nicolen sukulaisia asui. He olivat järjestäneet aivan sanattomaksi vetävän yllätyksen. Oli iso juliste jossa luki "welcome Jari", oli tanssijatytöt, joilla oli paidat "We L O V E U" tekstillä varustettuna. Kaikilla oli hauskaa ja kaikki nauroivat, lauloivat, tanssivat ja tietysti joivat. Lapset olivat hyvin kiinnostuneita valkoisesta miehestä, joita ei luultavasti liiemmin näillä kulmilla näkynyt. Tuli jotenkin todella etuoikeutettu olo, kun ajatteli, että näitä mestoja ei ihan jokainen turisti pääse näkemään.
Tietysti minun täytyi tutustua ensinmäiseksi kylä miehiin. Alkuun oli vähän hiljaista, eikä miehistä kukaan oikein puhunut englantia. Tämä tilanne saatiin korjattua, kun päydälle ilmestyi tuliaisiksi tuomani salmiakkikossu ja viskipullo. Lopulta sitten naurettiin, otettiin kuvia, laulettiin, tanssittiin, halailtiin ja illan pimetessä sitten väännettiin jopa kättä.
Käden väännöstä voin sanoa, että se ei varmaankaan ole Filippiinien vahvin laji. Kerkesin jo voitaa 4 raavasta miestä samalla kädellä, naisten taustalla nimeäni hurraten. Neljännen miehen jälkeen tuli sitten Nicole ja näytti kaapin paikan. Hän väänsi sitten kahdella kädellään ja kokopainollaan käteni pöydän alle, kunnes kuului "poks" ja saatoin ehkä saada jonkinlaisen revähdyksen, tai sitten se lähti paikoiltaa. Kyllähän se toimii vielä, mutta kipu on vieläkin aika suuri. En kuitenkaan usko, että mitään hirveän pahaa on päässyt käymään, koska se kuitenkin toimii suhteellisen normaalisti.
Huomenna on sitten lento Palawanin saarelle, jossa juhlimme Nicolen kanssa joulua kahdestaan romanttisissa merkeissä. Siellä ollaan jokunen päivä, minkä jälkeen matka jatkuu General Santosiin, Nicolen vanhempien luokse. Juhlimme siellä uudenvuoden, minkä jälkeen on sitten paluu Manilaan ja työkuvioiden järjestys saa alkaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Riskejä on otettava päästäkseen eteen päin. Eihän sitä voi suojatiellekkään jäädä asumaan, se on vain tien ylitystä varten...
Kaikikille oikein ihanaa joulua ja mahtavaa uuttavuotta!
maligayang pasko and maligong bagong taon! (tagaloksi) (eli filippiineiksi)
- comments