Morjens!

Tuli muuten mieleen, että eikö olisi coolia, jos jonku nimi olisi Jens Mor. Se olis varmaan joku Suomen Ruotsalainen (tuleeko tuo sana yhteen?, )joka varmaan asuisi jossain Inkoossa. Hänellä olisi varmaan jotain todella huvittavia kanssakäymisiä viranonmaisten kanssa. Aina kun joku kysyi hänen nimeään, tyyppi sanoo vain Mor Jens. Viranomaisella luultavasti vituttaa, koska hän ei tiedä onko tämä jätkä tulossa, vai menossa, vai vittuileeko hän vai. Vittumainen nimi...

Oin eilen ulkona, tai pihalla, ihan miten vai. Itseasiassa ilta osoittautui olemaan hyvin hieno ja avartava. Tuskallisen tylsyyden kourissa lauantaina, kun mikään asuinolotilan tarjoama viihdyke ei pysty toteuttamaan tarkoitustaan,eli viihdyttämään, on miehen otettava ohjat omiin käsiin ja etsittävä viihdykettä toisaalta.

Ja tämän tein. Eli nopea suihku ja nopea väkevä ja menoksi. Tämä tuntuikin olevan aivan täysin minun yö. Maksoin taksini kolikoilla saavuttuani Manilan sykkivän keskustan baarialuelle ja suuntasin tieni jo tutuksi tulleeseen moottoripyöräbaariin. Ihmeellistä oli, että baarissa ei ollut ketään, paikallisia pomoja lukuunottamatta.

Ilta esitti ensinmäiset merkkinsä hyvyydestään siinä vaiheessa, kun päätin tunkeutua tauoitujen pomomaisten äijien biljardipeleihin. Haastoin voittajan, eli paikan omistajan ja kaikkien yllätykseksi, tukevasta humalastani huolimatta pystyin voittamaan pöydän ja baarin kuninkaan. Tämä vire jatkui ja voitin lähestulkoon kaikki matsini. Haastaja haastajalta tippui ja samalla pystyin kuulemaan hammasten kiristelyn ja vaimean manailun taustaltani.

Näin jälkeenpäin on huvittaavaa ajatella, että baariin saapuessani asteli vastaani maorimainen järkäle, joka ystävällisesti kertoi minulle, ettei tämä kyseinen paikka ollut tällä hetkellä valkonaamoille turvallinen. Tämän jälkeen pieksin heidät kaikki biljardissa, minkä jälkeen söimme filippiinisushia ja joimme viskiä, kuin vanhat kaverit konsanaan. Kuitenkin, vaikka ihmiset vaikurrivat ystävällisiltä, en pystynyt biljardi pelejen jälkeen täysin rentoutumaan. En tiedä olenko nössö tai vainoharhainen, mutta kun istut pöydässä, juot viskiä ja syöt raakaa kalaa, tatuoitujen tuntemattomien lihaskimppujen ympäröimänä, tunnen oloni hieman vaivautuneeksi. Tuli semmoinen tunne, että mun on nyt parempi syödä tätä kalaa, kun sitä tarjotaan. Pystyin kuitenkin karistamaan tunteen hartioiltani ja päädyin pelaamaan koripalloa baarin sisällä, yhden näiden sikaniskojen kanssa. Olin rikkoa muutamia laseja, mutta onneksi ne vain kaatui ja häpeltä vältyttiin. Ehkä juurin tämän kännisen rohkeuden takia vältyin turpajuhlilta ta ulos heittämiseltä ja pääsin nauttimaan filippiinimoottoripyäräjengin hulpeasta seurasta.

Tämä kuitenkin osoittautui olemaan pelkästään intro pitkälle lauantaiyölle. Moottoripyöräbaarista lähdettyäni, suuntasin kohti ehkä jopa sykkivämpää Manilan baarikeskustaa. Tämä alue jonka täyttää, pillun haju, hikiset vartalot,känniset ihmiset ja väärät ratkaisut, on omiaan viihdykettä haluavalle miehelle.

Kohdistin katseeni kohti ensinmäistä kunnioitettavan näköistä pystybaaria. Tästä pystybaarista löysin kultaa. Kultaa iltani kannalta. Ensinmäisenä huomasin yksinään istuvan arabimaisen miehen. Tämä mies osoittautin olemaan täysin idiootti. Ilmeisesti Iranilainen, tai Israel... Kuka nuita muistaa, kaikki ne on samaa... Sama paska, eri paketti. Vitsi. Kuitenkin, tämä mistä lienee kotoisin oleva lähi-itäläinen oli rohkea yksilö, joka ei kunnioittanut ihmisen yksityisyyttä. Hän lähestyi pöytäseurueita, vailla minkäänlaista häpeää ja pirullinen ilme naamallaan. Tämän avulla tapasin merkittävää osaa ilassa esittävän Chicagolaisen. Mies oli turisti, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta mies oli kuitenkin turisti munilla ja heti hänet tavattuani kehitin sisimmässäni kaverellisen kiintymyksen häneen. Mies jostain syystä vaikutti kännisessä mielessäni kiinnostavalta ja tutustumisen arvoiselta. En tiedä, olenko jo kehittänyt paikallismaisen turistitutkan mieleeni,joka osoittaa minulle yksilöt joista voin hyötyä. Kävi kuitenkin niin ja mies päätyi kustantamaan minulle koko iltani.

Nyt on seuraava lauantai. Luulin, että viime lauantai oli hieno ja avartava. Osoittautuikin niin, että viime lauantai oli kesy. Eilen, eli perjantaina, päätin taas suunnata ajatukseni ja fysikalliset liikkeeni kohti jo mainitsemaani Manilan sykkivää keskustaa. Alakajaisiksi, eli ekaksi eteläläisten kielellä, asetin ahterini, jo aikaisemmalta viikonlopulta tutuksi tulleeseen pystybaariin.

Meno on laimeaa. Tämän jälkeen Kuubabaariin. Kyseisessä mestassa, kun vasen släpärini otti ensinmäisen jalansijan tähän salsamusiikin ja humaltuneiden ihmisten mekkaan, kiinnitti aivoni huomiota kättään hyväksyvästi heiluttaviin naisiin. Coolisti ja myöskin hyväksyvästi, päätin astella näiden naisten ympäröivän pöydän ääreen ja asetella ahterini pöydän ääressä sijaitsevaan tuoliin. Hieman vaivautuneesti tämän tein, koska kyseisellä paikalla oli myös drinkki. Elehtien, että joku oli jo tuolista tehnyt ahterinsijansa.

Aikaisemmassa baarissa saavuttamani luovutusolo oli kuitenkin saatava lähtemään ja päätin hyväksyvien katsein ja kädeneleiden saavuttelemana, mutta vaivautuneena istahtaa tuoliin. Kaipasinhan kuitenkin ihmistä, joille jutella.

Nuoret naiset osoittautuivat olemaan hyvinkin kiimaisia ja eikä aikaakaan, kun olin rusennettu kolmen naisen keskelle (niin, yksi lisää ilmaantui paikalle, hei perseeni laskettuani. Luultavasti perseenalustani aikaisempi haltija).

Yksi hivelöi jalkaani, välillä melkein kriittisiin alueisiin yltäen. Toinen Yritti ylipuhua minua antamaan hänelle simennestettäni. Kun taas kolmas kolmas yritti toppuutella kahta ystäväänsä ja hammasrautojensa painoa vastaan taistelevana ilmaisi kiinnostuksensa minuun.Sä-olet-niin-söpömäisten kehujen ja hammasrautojensa välkkymisen takaa kommunikoidessaan, hän vaikutti kaikista selväpäisimmältä.

Olin hakenut vain keskustelukumppania. Nämä naiset jolle olin edellis viikonlopun häpeän ja ehkä, sellaisen, pitäisikö-minun-tuontea-nuo-tunteen vaikutuksen alaisena joille päätin läsnäoloni ansaita, , päätyivät olemaan liian kiimaisia.

En vain voinut olla heidän kanssaan. Kokoaikaisesta, menen kahden-viikon-päästä-naimisiin-puheesta huolimatta, eivät nämä naiset hillitseneet itseään. Tämä oli liikaa minulle ja itseasiassa ärsyttävää. Yritin ottaa sen huumorilla, mutta , liika on liikaa. Lähtiessäni heitä kätellessä, kaksi näistä naisista otti käteni ja asetti sen paljaan tissinsä päälle. Kolmas, kaunein ja ehkä intohimoisin, myöskin pieni runkoisin, ei näin tehnyt. Hän kyllä ilmoitti, haluavansa puhua, juuri kun käänsin selkäni ja astelin coolisti ulos baarista.

Menin vanhaan tuttuun moottoriyöräbaaiin. Taaskaan ei täällä ollut ketään, kahta amerikkalaista lukuunottamatta. Pelasin kuitenkin pomon kanssa biljardia, joka ei ollutkaan niin hyvä. Voitin matsit 5-3. Join vodkaa. Viimeinen peli jäi kuitenkin pelaamatta, lähettilään näköisen hepun meidän mukaansa houkuteltua. Lähdimme.

Saavuimme jonkinlaiseen karaoke/kukkotappelumestaan. Täällä joimme rommia, juttelimme ja lauloimme. Ainoa laulu, jonka muistan laulaneeni, oli the Doors, Baclk door man.

Täällä noin pappani kuoliniän saavuttanut vanha mies puhui minut ympäri naimisiinmenopelostani. Ihmisten kaikottua lähdimme kyseisen papan asunnolle. Sattui niin, että pappa asui jonkinlaisessa hotellimaisessa rakennuksessa, jossa oli hyvinkin viidakkomainen fiilinki ja myös uima-altaan kyseinen alue omisti.

Sisään asuntoon, tai huoneeseen saavuttuani, huomasin skinimäisen miehen panevan filippiniläistä naista. Nainen ei muistaakseni ollut kummoinen, anyway, yllätimme heidät.

Tämä skini ei jostain syystä pitänyt minusta ja väkivallan uhalla kehotti minua astumaan ulos huoneistosta. Mies oli kaikin muodoin kyrpä, joten päätin kusta hänen oveensa. Oven lukkoihin, ove alle, saranoihin ja kaikkialle. Onnekseni hän ei saanut minua verekseltään kiinni. Hän olisi luultavasti pieksänyt minut. Natsi kun oli.

Vailla määränpäätä, tuntemattomilla kaduilla, keinuvasti tepastelin kohti kohtaloani. Rambomaisesti, luulin olevai tilanteeni tasalla. Näin kalaa grillissä ja päädyin syömään kalaa.

Kalakauppiaan kera lähdimme kohti kadunkulmaa, jossa oli kaljaa tarjolla (kalakauppiaalla ei sitä ollut).Täällä kadunkulmassa kiihoittavan ja hyvin kauniin nuoren naisen lisäksi, tapasin huumediilerin. Tämä huumediileri ja all-around-gangsta oli täysin kyrpä. Hän läpsi vaareja, mummoja,, lapsia ja jopa kaunista nuoren naisen naamaa.

Tämä vitutti minua suuresti ja mietin päässäni keinoja, millä voisin asian ehkäistä. Hänellä oli isokokoinen henkivartija, joka teki hyökkäyksestä riskialttiimman. Kuitenkin, hyvinkin yllättävästi, henkivartija oli ilmeisesti tulkinnut katseeni ja hampaankiristelyni ja nyökkäsi myöntävästi. Ilmeisesti, myöskään hän ei pitänyt tarpeettomasta machoilusta. Tämän riskialttiuden laskemisen siivittelemä päätin naama ovelassa virneessä hyökätä kohti kyrpää. Pistin miehen kenttään, kyrvän henkivartijalta apua huutaessaan.Meillä oli henkivartijan kanssa sanaton sopimus ja annoin hänen ottaa minut pois kyrvän päältä. Kyrpä vaivautuneena ja puoliseisovana syyti kirosanoja paikalta poistuessaan.

Ravintolan omistaja henkilöityneenä kauniiseen nuoreen naiseen, antoi minulle kissan, palkaksi vaistani. Kissa oli ihmeellisen koiramainen. Tämä eläin, kissaksi hyvin epäluontevasti, leikki ja mukavuudenhaluisesti oli kuin koira. Best kissa ever. Päätin kuitenkin lähtiessäni ja kissaa sylissä kantaessani, että tämä oli kissan mesta, eikä minulla ollut oikeutta sitä kerrostaloasuntoon vangita.

Päästin kissan menemään, mutta silti hän seurasi minua. Ehkä tämä johtui siitä, että annoin aikaisemmin kalaa syödessäni, kaikki ruodot, selkärangat ja päät hänelle.Kiintyys oli kuitenkin sydäntä lämmittävää ja päätin suhteeni kissaan taksini suunnttua kohti betoniviidakon syömeniin. Nuikuin parvekkeellani painimattojen pehmustava auringon valossa, rusketuksesta uneksien.

Nyt istun sohvalla ja kirjoitan tätä. Vähän krapula...

Karma tarjosi minulle vastauksen tyhmyydestäni, heti, seuraavana tiistaina. Latasin puheaikaa työpuhelimeeni maanantaina. Heti tiistaiaamuna sain soiton kyseiseltä yhtiöltä. Kävi ilmi, että yksi antamistani tonneista oli väärennetty. Kun oikein muistikoppaani kaivan, palautuu mieleeni hämärä muistikuva taksissa tapahtuneesta rahanvaihdosta. Muistaakseni, olin jotenkin ylpeä itsestäni, koska olin onnistunut höynäyttämään taksikuskia antamaan minulle liian paljon rahaa takaisin. Nyt tapausta ajatellessani, täytyy minun myöntää, että asia taisi mennä ihan toisin päin.

No, onneksi aisasta ei suurempia seuraamuksia tullut ja toivon, että kusemiseni päätyy samalle tasolle. Huomaamaton kusetustaso voisi olla tämä taso.

Puhelun saatuani olin aivan kusi sukassa, kun oveeni kolkutettiin. Oven takaa paljastui poliisipukuinen mies, kahden apulaisen kera. Onennekseni, mies ei kuitenkaan ollut poliisi, vaan vartija. Apulaiset olivat siivoajia. Nämä miehet olivat tulossa siivoamaan parvekettani, mikä oli oikein mukava ylttätys, tähän harmaaseen tiistai arkipäivään.

Eli, kuseskelemasta olet tuleva ja kuseen olet menevä...

Loppu hyvin kaikki hyvin. Ainakin, ennen kun tapaan nämä ihmiset.Toivottavasti kusi on ehtinyt jo kuivua ja haju haihtua. Eli, toivottavasti kaunoja ei ole ehtinyt syntyä...

Moro...