Ajattelin, Hemingway-tyylisesti ottaa pienet humalatilat ja kirjoittaa mestariteoksen. Ilmeisesti tämä liike vaatii kuitenkin kokemusta ja hermoja. Hemingway-tyylinen, suhteellisen hallittu ja hillitty humalani yltyikin Matti nykäsmäiseen, rietosteluun. Opettelemista lienee vielä on jäljellä.

Kuten te harvat lukijani (Juhaa ja äitiä ei lasketa, koska te teette sen velvollisuudesta) olette ehkä huomanneet, on viimeiset päivitykseni olleet suhteellisen, tai jopa suhteettoman kännisiä. Tämä asia tietenkin johtuu siitä, että kun emäntä ei ole kotona, isännät hyppii pöydillä.

Itseasiassa olen hyvinkin nauttinut tästä tilanteesta ja luultavasti sen takia, on ryyppyreissuista muodostunut kohtuullisen rajuja.

Jos asiaa aletaan analysoimaan, täytyy ensinmäiseksi ottaa huomioon emännän poissa oleminen. Voin jopa kiven ja kannon kautta vannoa, että suurimpaa osaa miehistä vaimokkeen puuttuminen kiihottaa äärinmäisiin tekoihin.

Tämä mielestäni voisi johtua siitä, että titeynlainen vastuuden tunto on hävinnyt. Ehkä osalla (kuten minun tapauksessani), vaimoke on juuri se vasuuden tunto.

Jos omalta kohdaltani ajattelen, elämä on hyvinkin suoraviivaista ja selkeää ilman naista. Kuitenkin kulutamme kokainiilla hankkimamme enrgiamme, naisten saalistamiseen. Miksi näin?

Tämä titenkin siitä syystä, että pillu on makeaa ja itsesnsä jakaminen on coolia ja erittäin miellyttävää.

En voi sanoa, että jokainen mies, mutta ainakin minä haluan jakaa itseäni. Tämä tarkoittaa sitä, että haluan jonkun jakavan kanssani ärsyttävät puoleni ja ilmiantaa omansa. Haluan myös jakaa perseposkissani sijaitsevat näppylät sellaisen ihmisen kanssa, joka ei niille naura.

Tämä pätee myös kavereihin, mutta kavereiden ei olisi syytä tutkia toistensa pakaroita. Eli ne kusipäät, jotka tutkiskelevat saunassa toisten elimiä, hävetköön (luultavasti olemme kuitenkin kaikki tehneet sitä).

Pointtini on se, että vastuuden tunnon katoaminen vaikuttaa käsittämättömin tavoin. Ihmismieleen.

Ihan vain esimerkiksi. Eikö naisetkin aina ole vittumaisia ja ennaltaarvaamattomia kuukautistensa aikana?

Tämä luultavasti johtuu siitä, että he joutuvat vastuuseen vuodoistaan. He joutuvat ajattelemaan toisia ihmisiä, jotta he eivät huomaisi. He joutuvat miettimään päissään, kieroituneita ajatuksia, joita ei normaali ihminen luultavasti koskaan ajattelisi. He joutuvat ajattelemaan, että minä olen se paska ja riippakivi. Toisaalta, tämä ajattelutapa kääntyy välillä toisinpäin.

Mutta, kuitenkin.

Mitä jos silmänräpäyksessä, kuukautisten aikana tämä angsti yht'äkkiä katoaisi ja voisit taas olla niin kuin aina ennen. Etkö juhlisi sitä?

Eli palaamme siihen, miksi viimeiset kirjoitukseni ovat olleet sekavia. Titenkin siitä syystä, että olen päässyt eroon kuukautisistani. Mutta kuten myös suurin osa naisista, en minäkään vaihtaisi näitä vittumaisia osia pois.( Mistäköhän muuten sana vittumainen juontaa juurensa) Minkä ihmeen takia vaihtaisin tätä kaunokaista mihinkään.

Hän on kuin teltta joka aina antaa sinun tulla syliinsä, mutta joka on on tuulisella kelillä vittumainen pystyttää.

Hän on kuin kuin lada joka on luotettava, mutta välillä mäkiin sammuu.

Hän on kuin Batman joka aina auttaa, mutta jolla menee ärsyttävän kauan pukea ne kuteet ylleen. Hänen kaveri Robin on ärsyttävä. Tarviiko hänen aina vääntyä matkaan.

Hän on kuin alkoholi, joka antaa sinulle lämpimän ja mukavan tunteen aina siihen asti kun sitä ei ole. Hän on kuin taksikuski, jonka kanssa et välttämättä halua puhua, mutta hän aina juttelee sinulle, jos haluat. Hän on rakkaus.

Niin, sanoinko minä, että olemme menossa naimisiin? Jos en, niin, nyt sanon.

Tämä on myöskin mielenkiintoinen yhtälö. En yleensä ole ollut naimisiin menon kannalla. Mutta, minun täytyy sanoa, että tämä ja hän, on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunnut. Asiasta on ollut puhetta jo vuoden verran, mutta en ole siitä kovinkaan paljoa stressiä ottanut.

Kuitenkin nyt, kun asia on jo kulman takana, en voisi olla onnellisempi.

Huomaan muistelevani vanhoja muistoja ja ajatella, kuinka onnekas minä olenkaan.

Kuka olisi uskonut (en ainakaan minä), että tältä työreissulta olisin löytänyt vaimoni ja elämäni tarkoituksen.

Uskon, että luontaisesta ympäristöstänsä poissa oleva ihminen, on huomattavasti avoimempi ja myöskin kiinnostavampi, kuin tutussa ympäristössä mariintunut yksilö joka jo hyväksi havaitsemistaan tavoista ei poikkea,Pelkästää perjantaisin (ehkä lauantai myös), saattaa viisari värähtää tuntemattoman puolelle.

Tuntematon sotilas.

Ja kuinka onnellinen olen minä, vanha reppuperse, ilman päämäärää! Olen oppinut jotain, mitä en voi koskaan unohtaa. Olen oppinut elämän hyvyyden ja rakkauden. Vaikka elämä ei ole helppoa, on sekuitenkin niin helppoa kuin itsellesi sen teet.

Minkäänlaista respektiä ei voi kuitenkaan suomelta ja Lapilta pois ottaa. Ne ovat minullee juureni antaneet ja niistä juurista olen kasvanut.

Hemingway-tyylinen kirjoitukseni onnistui kuitenkin. Ei ehkä sanallisesti, mutta päässäni kyllä. Tunnen oloni onnelliseeksi ja rakastan kirjoittaa.

Voitteko kuvitella, että jo eilen mietin, että huomenna voisi kirjoittaa.

Tietenkin minulla oli jokin huomattavasti parempi säkeistö mielessä silloin. Mutta sitä kirjoitaa, näin hemingway-tyylisissä, mitä haluaa. Ja nyt oli sydämmelläni naimiset.

Ainoa asia mikä minulla vituttaa, on se, että suurinosa hyvistä ajatuksisani menee läpi pään. Eli, kun kirjoitat yhtä, toinen unohtuu. Sen takia luultavasti teksti saattaa rönsyillä jonkin verran.

Ai niin, matkailu blogihan tämä on. Manila on vitun cool. jos olet itsealoitteinen.

Peace and love for everybody I know. Näen teistä unia öittäin.

Mrooooooooooooooo........