Morjens!

Näin perjantai iltapäivän tylsyyden kynsissä voisin vaikka kirjoittaa muutaman lauseen.

Ensinnäkin alkoholilla ja siihen suhtautumisella näyttäisi olevan jonkinlaisia mielipide- ja tapaeroja, Suomen ja Filippiinien kulttuurin välillä. Esimerkiksi, Filippiineille tuntuu olevan hyvin erikoista, jos mies juo kaljan tai kaksi päivällä. Tämä ehkä johtuu siitä, että myöskin juomatavassa (ainakin minun juomatavassa) näyttäisi ilmenevän eroavaisuuksia. Kun Filippiit juova, he juovat yhdestä isosta pullosta ja poppoon koosta riippuen laseja ei paljon käytetä. Jos pöydässä istuu 2-4 ihmistä, on laseja pelkästään yksi. Tämä tapahtuu, että lasi kaadetaan kutakuinkin täyteen ja se annetaan vieruskaverille. Kyseinen henkilö kippaa sen sitten ykkösellä alas ja kaataa vastaavanlaisen satsin omalle vieruskaverilleen. Kun pullo tyhjenee, avataan uusi. Tällainen tapa sitten johtaa siihen, että menovettä juodaan isoina annoksina kerrallaan ja yleensä tasaisesti kiihtyvällä tahdilla. Eli ei siemailla sitä yhtä bisseä tunnin verran, niin kuin ainakin minulla on tapana (vähintäänkin alkuillasta).

Kyseinen tapa saattaa ainakin omasta mielestäni johtua siitä, että alkoholi on kallista. Rahaa ei tietenkään ole monellakaan liikaa ryypättäväksi, joten tavoite on se, että ollaan nopeasti kännissä ja iltakin päättyy sitten nopeasti ja päästään aamulla kukonlaulun aikaan ylös. Omalla kohdallani ongelma ilmenee siinä, että en yleensä lopeta sitä juomista siinä kymmeneltä, vaan jatkan niin pitkään kunnes sammun. Filippiinit ovat myöskin hyvin vieraanvaraisia ihmisiä ja vieraasta pidetään huolta ja häntä yritetään parhaan mukaan viihdyttää. Kun jengiä on sitten enemmänkin koolla, lisääntyy myös lasit. Tämä taas johtaa siihen, että niitä laseja alkaa sataa joka suunnasta ja kaikkihan tietää miten siinä hommassa lopulta käy. Tulee väsy.

Kuitenkin on ainakin yksi asia mikä minun mielestäni on täkäläisten juomakulttuurissa erittäin hienoa. Nimittäin se, että pöydässä on myös aina lautasellinen ruokaa, mistä kaikki pöydän ympärillä olevat sitten napostelevat illan mittaan omalla tahdillaan. Jos ruoka lautaselta loppuu, sitä tuodaan sitten yleensä lisää. Oli se sitten lihasoosia tai pelkästään riisiä, antaa se energiaa ja alkoholi ei siten pääse ihan niin nopeasti nousemaan päähän. Tämän tavan opettelussa minulla on kuitenkin kulunut hetki, koska nöyränä lappilaisena se tuntui alussa kuin olisin toisen annoksesta lokkinut. Jakamisen kulttuuri tuntuisi täällä kuitenkin olevan suuri ja toivoisinkin, että myös Suomessa tätä tapaa käytettäisiin enemmän.

Myös Nicolen kanssa seurustellessani olen tämän tavan huomannut. Alussa se ehkä hieman vitutti, kun syötiin ravintolassa, niin vähän väliä hänen haarukkansa kävi minu lautasellani. Tämä tuntui oudolta, mutta sama menee molempiin suuntiin ja nyt olen huomannut tavan olevan todella hieno. Miettikää sitä, että yhden annoksen hinnalla saat periaatteessa kaksi annosta. Ei tietenkään määrässä, mutta makuja voi sitten mixailla. Meidät maut vielä sattuu olemaan niin samanlaiset, ettei tarvi niin paljon miettiä, että otanko tuon vai tuon annoksen. Hienoa.

Tämmöstä tällä kertaa, vois lähteä jotain tekemään...