12.7. Marpha

Hidas herääminen kasin pintaan, kymmenen tunnin yöunien jälkeen. Ikkunasta näkyi pilvien välistä kaksi uutta huippua, toinen aivan lumen peitossa.

Myöhäinen aamiainen Neeru Guesthousessa pääkadun toisella laidalla: toastia, paistettua munaa, mausteisia paistettuja perunoita, mysliä tuoreilla ja kuivatuilla hedelmillä sekä kookosviipaleilla, omenamehua, maitokahvia. Paikkaan ampaisi trekkiseurue, jonka kuultiin tilaavan mustang coffeeta, pakkohan sitä oli kokeilla. Epic fail again, taisi sisältää 75 volttista mustang apricot -viinaa. Päivä lähti siis rattoisasti käyntiin.

Poikettiin pääkadun myymälään, joka julisti olevansa turisti-info. Vanha setä antoi meille lainaan kartan ja vinkkasi tekemään päivähikingin horticulture centeriin eli omenafarmille, joissa tuotetaan paikalliset brandyt sekä sen läheiselle tibetan refugee campille. Evästi meidät pussillisella kuivattuja omenoita kertoessaan, että hänellä on ystävä Suomessa.

Auttavasti setä piti sormeaan kartalla eri puolella kylää kuin minne suuntaan viittoi. Minä tietysti uskoin karttaa ja hortoiltiin ensin ulos kylästä Jomsomin suuntaan, jonkin matkaa Kali Gandakin tuulten pyöriteltävänä. Ei vain pystytty ylittämään ohjeistuksen mukaisen sillan jälkeen tulevia yllätysjokia keskellä tietä, luovutettiin. Kylän tervetuliaiskyltti osoitti päätöksen oikeaksi, kartan mukaan olimme väärällä laidalla.

Ja taas käveltiin, vajaa tunti, ohi kyläkoulun, kolmen miehen manuaalisen kivitehtaan, ylös asti napitettuihin paitoihin ja villapaitoihin tällä helteellä koulu-uniformutet lapset. Omenafarmin jälkeen käännyttiin ohjeiden ja kyläkartan mukaan vasemmalle, pienelle kärrypolulle, joka pakeni aina tiheämpään kasvillisuuteen, luovutettiin. Polulta sentään saatiin paras näkymä vuorenrinteestä suihkuavalle vesiputoukselle. Saatiin paikallisilta uudet ohjeet jatkaa tietä vielä eteenpäin, kunnes näemme vasemmalla riippusillan, mutta alettiin nääntyä ja Piritan vatsaan sattui, dallattiin toinen jakinkusema kylille. Tein pikavisiitin omenafarmille kuitenkin.

Kiivettiin kylän siluettia hallitsevaan buddhalaisluostariin. Talojen katot olivat kaikki samanlaisia, puukasojen rajaamia, hiekkalattiaisia kuutioita. Jollain katoilla kuivui heinää, riisiä tai muita tunnistamattomia tarpeita. Varmasti jossain myös ganjaa, niin sakeat savut tunkevat kaduille päivin öin. Jomsomista tullessa spottasin jollain katoilla myös eläimiä. Myöhemmin selvisi, että kattojen reunoihin praktisesti varastoidaan polttopuut.

Luostari oli yllättävän suuri tällaiseen kyläpahukseen. Pihalla nuoret munkit puhdistivat suitsukeastioita ja juttelivat meille ujosti. Vanhempi munkki ampaisi paikalle ilmeisen holhoavana ja laittoi toisen pojista avaamaan meille temppelin ovet. Värejä, kuvia, pari kitch-henkistä patsasta, satoja pyhiä kirjoja seinille aseteltuina.

Levättiin hotlalla parit tunnit ja suunnattiin illalliselle eilisen curryn perässä Marpha's Restaurant/Bakeryyn. Vahingoista viisastuneita tilattiin kasviscurry, perunacurry ja tunapizza, kaikki loistavia. Viimekertaisen tarjoilija/kokin/omistajan vaimon pikkusisko oli ainoana paikalla, mikä herätti epäilyksiä, mutta curry oli yhtä mausteista kuin viimeksi ja lisukkeeksi pyytämämme mausteseos samalta kerralta ilmeisimmin jäänyttä, koska se oli kohmeessa. Perunat sen sijaan noudettiin silmiemme alla ja eilen olimme paikalla, kun kolme jättiläismäistä kukkakaalia saapuivat. Tunapizza valmistui jälkiruuaksi: paljon täytettä jakinjuustolla kuorrutettuna, kotitekoisen paksu pohja, alta ihanan hiiltynyt. Ruokajuomana cokista jo toista päivää, mikä meitä vaivaa? Aterian päätteeksi tyttö kertoi opetelleensa curryn teon vasta tänään. Pirun hyvin opittu.

Aamulla tavattu turistiystävävaari ilmaantui paikalle ja tulkkasi meille curryn pohjakastikkeen reseptin. Goes like this:

Curry base sauce tai pirun hyvä lisukemauste:

Putsaa tomaatit ja keitä niitä 5 min. Heitä pannulle pieneksi hakattua sipulia ja valkosipulia, sekoita. Paista seosta kunnes se on kauniin ruskeaa, maun mukaan, mutta ei saa mennä liian kuivaksi. Sekoita kaikki aineet, eli ymmärrykseni mukaan tomaatit isketään mukaan vasta tässä vaiheessa. Lisää chilijauhetta, suolaa ja pippuria, keittele. Aja blenderissä sileähköksi. Lisää lopuksi pieneksi pilkottuja currylehtiä (näin ymmärsimme, vaari ei muistanut käännöstä, mutta sanoi, että myös sipulin lehdet käyvät). Myöhemmin Kagbenissa luin marphalaisesta "pikkelsistä", johon tuli paahdettuja tomaatteja ja tuoretta korianteria. Lisätkäämme sekaan siis myös korianteria, sopii palettiin. Myös curryn päälle oli aina silputtu sitä.

Sovittiin, että mennään vaarin himaan huomenna 8.30, josta joku heittää meidät jeepillä Jomsomiin. Hinta on sama kuin bussissa, 100 rupiaa eli euron per naama. Vaari lupasi myös varata meille paikat Kagbeniin vievään jeeppiin. Täytyy ostaa siltä pari pulloa omenamehua.

Paikalliset möykkäsivät, kun yritimme käydä nukkumaan kympin maissa. Tietysti missattiin vuoden ainoat bileet, brandysato valmistunut tai jotain.

Päivän saldo: palaneet korvat, otsakaistale, jakaus ja v-aukko.