Profile
Blog
Photos
Videos
Suhteellisen merkitykseton vuoden vaihtuminen on todistettavasti saavuttanut kliimaksinsa - mikaan ei muutu, mutta mikaan ei ole entisensakaan. Paivat vaihtuu, paivamaarat, kuukaudet ja vuodet - Intia pysyy entisellaan. Silti sykliseen aikanakemykseen totuttautunut mieli tuntee, etta rapakko ei ole entisensa kun siihen kerran astuu, vaikka vuoden vaihde jokseenkin keinotekoiselta tuntuukin. Tavallaan Intiakin muuttuu - askeleet eivat ole varmat mutta niita otetaan ja sitten heraa kysymys, mihin ollaan menossa. Meidan osaltamme meno oli sellainen, etta kun maailma makasi krapulassa, siirryimme me ihastuttavaan miljoonan ihmisen pikkukylaan, Theniin (vaikka otsake meille hammentavasti ja vilpillisyyksissaan vaittaakin toista. Teknillisia vinkeita joista ei sitten sanaakaan enempaa). Theni on suhteellisen perinteinen 'pikkukaupunki' intialaisessa ihanuudessaan - meluisa ja vaestorajahtanyt. Ja mitapa sita kieltamaan sellainenhan Intia pitkalti on. Theniin tulon salaisuus piilee siina vietavassa tosiasiassa, etta paljon muualle ei Kodaikanalista tuntunut jarkevasti paasevan, mikali mieli silti pysytella uuden vuoden aaton alla kehittyneen toimintasuunnitelman valjaissa. Suunnitelmahan muuttui, kuten kaikkien hyvien reissusuunnitelmien tulee - hulppeasti lahes paivittain. Munnar oli Keralan puolella jokseenkin varteenotettava vaihdokas, kunnes saimme Kodain kylmyydesta riittamiin ja paatimme osin siita syysta (ja osin siita syysta, etta Munnariin ei suoraa bussia tuntunut Kodaista irtoavan) valttaa enimmat pakastealtaat, jotta kotimaan olot eivat kavisi liiaksi mieliamme musertamaan. Paadyimme siis Theniin, jossa loossimme oveen on koputeltu jo puolen kymmenta kertaa, jotta julkkiksista saisi ottaa valokuvia hindulaisten mammojen perhekalentereihin. Talla kertaa sai ottaa.
Thenista halajamme Kochiin, mutta se paasimmeko sinne viela huomenna (mielenkiintoiset aikamuodot valloillaan), ylihuomenna vaiko viikon paasta jaa nyt uusia jaksoja odottamaan. Uusista tuotantokausista puhuttaessamme voinen todeta, etta matkamme toinen 'kausi' alkaa toisen Malesian 'kierroksen' myota 24.2. Vuoden vaihdunnan alla riipaisimme liput kouraan ja suuntaamme helmikuussa kurssit kohti Kuala Lumpuria, silla kuten tarina kertoo Intia ei meita talla kertaa sietanyt vajaata kolmea kuukautta enempaa - meidan sietokyvysta ei sitten puhutakkaan. Niinpa ollen matkalaiset viettavat vajaan parin kuukauden verran yhteiseloa Intian kanssa ja siirtyy sitten valilaskuilla Borneon ja Filippiinien suuntaan. Virallisesti 'toiseksi kierrokseksi' nimetty instituutio on siis perustettu ja asian tilaa puidaan blogeissamme lahiaikoina mahdollisesti lisaakin.
Uuden vuoden aaton tilaa ei sitten erityisesti tarvinne spekuloida, tyhjensimme pulloja ja katselimme elokuvia, puolen yon kohdilla raahauduimme taparasti katolle katsomaan ilotulitusta ja painauduimme sulavasti nukkumattilaan. Suuremmin emme aatosta jaksaneet ressata - ei kuulu tapoihin - turhien pyhien osalta, vaikka Kodaissa tuntui suurella enemmistolla reissajista olevan kammottava huoli siita missa, milloin ja mita (?!) uutta vuotta vietetaan. Tapaa hieman hymyilyttamaan, mutta stressatahan taytyy reissaajankin - ja tarkeista asioista viela.
Kodaikanalista jai kokonaisuudessaan jokseenkin kahtalaiset tulkinnat ja vielakin moninaisemmat fiilikset. Toisaalta paikassa oli omaa hohdokkuuttaan, siina paljon purnatussa saassakin - toisaalta kaupunki (toisin kuin kyla, joksi toiset sita kutsunevat) oli melkoisissa kasvukivuissaan ja muistutti kenties eniten pohjoisen Intian Darjeelingia. Jotenkin Darjeelingista jai edellisella kerralla hieman valju, rahastava ja karvas maku meluisana ja saasteisena vuoristo/kukkulakaupunkina - varsinkin kun sitakin usein tupattiin vehreaksi ja keuhkoiltaan raikkaaksi kehumaan. Hieman samoja piirteita jai valitettavasti Kodaistakin kateen. Kalimpongin (Darjeelingin pienempi naapuri) tasoon ei esimerkiksi mitenkaan leppoisuudessa paasty. Ja sitten toisaalta - hetki oli huono - eli Kodaihin tulimme juuri joulukuussa ja vielapa vuoden vaihteen kulmilla, joka osaltaan kulminoi intialaisten matkustelukauden. Erityisesti pohjoisesta virtaa naihin aikoihin huomattavat massat intialaisia lampimamman kelin ja mukiinmenevien nahtavyyksien perassa, mika sitten osaltaan ruuhkautti kaupungin. Kodaille voisi antaa uuden mahdollisuuden, mutta mielellaan toiseen vuoden aikaan. Saa tuppasi olemaan jonkinlainen naputtamisen ja jatkuvan paanaukomisen aihe, mutta nain Thenin lammosta katsottuna sanoisin, etta olihan sekin kivaa vaihtelua. Itsehan testasin oman sinnikkyyteni ja mittasin toisaalta jalleen itsepaisyyteni askelsuunnat kieltaytymalla ostamasta kahta sukkaparia lukuunottamatta yhtaan villapaitaa tai muuta kudosta lammikkeeksi - ja lopulta pakko myontaa, etta koko rinkka kaytannossa kerralla paalla en edes vilustunut vuoristokelien piiskatessa ruumiitamme. Jarjettomyydella ei ole taas rajaa.
Soi: Hallucinogen - Alpha Centauri
-K
"If the only tool you have is a hammer, you tend to see every problem as a nail."
- Abraham Maslow
- comments