Profile
Blog
Photos
Videos
Harvinaislaatuisen kuppaista netitysta tanaan kartalla - katsotaan saadaanko suhteellisen julmia vaativaa blogisivustoa lopulta auki ja tekstitkin sinne - siihen asti hopisen itsekseni.
Kanchipuramissa toista paivaa ja Chennai jatetty autuain mielin taaksepain. Parissa vuodessa suhteellisen miellyttava kaupunki oli joko rajahtanyt napeille tai sitten vain joutunut jonkinmoisen vastenmielisyyspuuskan kouriin ja osoittautui useilta osin pitkasta aikaa reissaamisen synkat puolet. Synkkyys sinansa suhteellista ja meidan osalta vain kepeaa, kevytta punkkimaisuutta ja mielipuolista rapsuttelua - ei lopulta elaman/kuoleman valista kamppailua, jota kaduilla paasee hetkittain valvomaan. Silti kaikki on subjektiivista. Elama ja kuolema nyt siina muassa.
Kapistelua petipunkkien saralla paastiin taas muistelemaan Chennaissa, vaikka eihan tassa aivan 'puhdasta' viikkoakaan olla eletty tata ihanuutta ilman. Nyt kuitenkin vaihdettiin Chennain kamppaamme suhteellisen siistiin, mutta silti edukkaaseen asuntoon (7 euroa) jossa komeili hyvin suuri harvinaisuus naissa nurkissa - taulutelevisio. Tama kasittamattomyys sitten ilmeisesti myi meidat taysin ja hullaannuksiltamme irtauduttua teimme kaupat. Guesthousen 'puisuus' sinansa olisi pitanyt varoittaa pintapuolisen tarkastelun tehneita, mutta mitapa sita ei taulutelevision edessa tekisi. Pikapuoliin teimme loytoja ja havaitsimme, etta nama sankarit eli p-punkit ryomivat koloistaan jo paivasaikaan, toisin kuin yleensa, jolloin maltetaan odottaa herkuttelun hetkia yohon. Talla kertaa laji oli myos sen verran isokokoinen sakakorkeudeltaan etta saimme tarkastella lajitovereitamme (?!) verenimijoina huolella. Yolla alkoi kuitenkin se varsinainen reimunaytelma, kun kutinoilta saattoi hadin tuskin suutaan avata… Vanha niksi isompiin otokoihinhan on pitaa valot paella, joten otimme suunnan kohti aamunkoittoa valot paella ja heittaydyin marttyrina koneiston rattaisiin ja paatin ryhtya ankaraan valvontatoimeen eli pitaytya hereilla yon ja opetella p-punkin elaman suunnan ja syyn. Neljalta alkoi tarkastelu piisaamaan ja listittyani kiitollisen paljon paskaa karmaa ansaitsemalla verisia tovereita lakanoilleni, kapusin Anskun viereen ja muumion itseni lakanaan (suosittelen aariolosuhteissa) ja nukuin parin tunnin verran.Aamulla sitten tyon tuloksia seuraamaan ja komeat olivat. Mutta nyt jo valjuuntuneet huomattavasti.
Sitten paivan muihin aiheisiin, joita ei nyt sanottavammin ole. Tulimme Kanchipuramiin - maksimissaan noin 60 kilometrin paahan kahden eri junan, yhden riksan ja yhden bussin kuljettamina. Sellaista ompi Intiassa. Mitaan aarimmaisen pitkaa maratonmatkaa ei talla Intian reissulla edes suunnitella - valitettavasti osin, silla samalla se tarkoittaa, etta pohjoisiin osiin emme taida olla kykenevia nailta viisumeilta matkustamaan. Syyna pohjolan pakkaset tai ainakin naihin vuoden aikoihin suhteellisen keski-eurooppalaiset ilmastot, joita emme erityisemmin halaja. Harmi sinansa silla Dharamsalaanhan se jalka aina jossain vaiheessa vipattaa, mutta pysytellaan taalla etelassa nyt sitten huolella niin nahdaan muutakin kuin junan vessoja. Erityisesti ei eteneminen pitkin etaidyyksin juuri nyt edes kiinnosta - toisaalta siihen oireeseen ovat hyvat, helpot laakkeet - paikallaan olo. Nyt on jo huikeat kaksi yota oltu paikallaan Kanchipuramissa ja autuaina siita riemusta. Huomenna ehka Pondicherryn nurkille tutkailemaan joulunvietto mahdottomuuksia.
Kanchipuram on lopulta avian riemukas paikka - temppeleita on muuan, mutta ennen muuta Chennain rauhattomuutta on vahemmalti. Juuri naina paivina rauhattomuutta tuntuu olevan jonkin verran silla jo Chennaissa tormaamamme hotellien taysinaisyys on iskostunut myos Kanchipuramiin. Selitykseksi saimme haat, eivat silti ilmeisesti mitkaan yhdet juhlallisuudet, vaan monikkomuotoiset toimenpiteet, jotka tarkemmalla tarkastelulla selittynevat siirtamalla katseet paivamaaraan. 12.12 heiluu huulilla ainakin kaikkien niiden mielesta, jotka eivat muuten muista haapaiviaan. Juhlitaan sitten vaikka sita. Loysimme itsekin lopulta loossin (vihdoin keksin kelvollisen lodgen suomennoksen joten voimme talta osin hylata suomenkielen raiskaamisen englannillisuuksilla - mitahan kielta tuo sitten mahtoi olla) ja asutamme sita nyt viela ainakin yhden yon.
Muutenkin tultiin Kanchipuramiin oikeastaan vain parista painavasta syysta. Suhteellisen keveahko poistuminen Chennaista kiinnosti, mutta toisaalta Chennain loistavien ruokamahdollisuuksien hylkaamisen mahdolliset vieroitusoireet paattivat puolestamme, etta nyt mennaan sinne mista hyvaa ruokaa saa. Aina varteenotettava perustelu kaupungin valinnalle esim. temppeleiden ja nahtavyyksien sijaan. Ja taallahan on - Saravana Bhavan nimittain - Chennain ehdottomasti paras intialaisen ruoan evastelyketju on ottanut valtaansa myos lahikaupunkeja, joten mehan menemme minne mahat meita on kutsuva. Temppeleita on kylalla myos reippain mitoin - jaksaako noita nyt kukaan asteen verran eksoteerisen hinduhurmostelun ulkopuolelle jaava jarin montaa kylaa kohti katsoakkaan. Katseltiin sitten kuitenkin yksi - raportoimme kuvilla asiasta joskus. Loytoja teimme kuitenkin muutoin matkalla katujen mutkaisuudessa, Loysimme nimittain kaupan!! Intialaisittain lahes juhlallisuuksia vaativa loytohan tama on, silla maa on edelleen ilmeisesti kuin aina ennenkin. Ihastuttavan pysahdyksen tilassa. Kauppoja joihin paasee ihan sisalle asti loytyy yksi suuremmasta kaupungista, jos hyvin sattuu kartalle loytamaan. Sielta sitten osteltiin niita samoja kekseja ja purukumeja, joita pari vuotta sitten ja hammasteltiin tai oikeastaan ei, sita miten mitaan uutta ei oikeastaan ollut hyllyille tullutkaan. Toisaalta pysahtyneisyys on toisissa asioissa jopa pienissa muutoksen tiloissa, silla katukuvasta loytyi tanaan historialliset ensimmaiset roskapontot! Enpa ole noitakaan Dharamasalan jatehuoltoa lukuunottamatta suuremmalti loytanyt aiemmin, joten tassahan on viela toivoa, etta maailma pelastuu. Mihin kaupungin lapi virtaavaan jokeen ne saastat sitten kipataan, sita emme joka paiva halua kuullakkaan.
Soimailee: REM - Staring Down the Barrel of the Middle Distance
-K
"Stories only happen to those who are able to tell them."
- Paul Auster
- comments