Profile
Blog
Photos
Videos
Intian odottelut, jonottelut ja venyttelyt paattivat puolestamme, etta jaisimme jumiin yhdeksi paivaksi Berhampurin epatoivon pesakkeeseen. Suunitelmamme oli toinenlainen, vaikka mitaan lopullisesti peruuttamatontahan ei ole edes paassyt tapahtumaan, vaan junamme starttaa odotetunlaisesti asemalta puolen yon suunnilla. Toisaalta puoleenyohon on viela 12 tunnin matka... siksi voisimmekin kayda asiaan ja tarkastella epaonnisen aamupaivan kulkua.
Aikainen heraaminen ja kaihoisat jaahyvaiset Gopalpurille (viikko meni, mutta liian varhain). Aamupalalta bongasimme myos Ismon, jolle heitettiin ohessa hyvastit talta eraa ja toivoteltiin toimivat matkanjatkot. Paikallisella pikkubussilla - merkkia Mahindra - sitten Berhampuriin ja suunnitelmissa pistaytyminen Taptapanin kuumilla lahteilla parin tunnin matkan paassa Berhampurista. Loppujen lopuksi saadamme tavaravarat juna-asemalle paivahoitoon ja riennamme kohti uutta bussiasemaa, jossa tylyt vastaukset katkovat siivet toiveiltamme paasta juuri mihinkaan Berhampurin raastavan vaikutuspiirin ulkopuolelle. Lakkoa ilmassa - busseja kulkee aina valilla, mutta paaosin koko asema seisoo tumput suorina eika ilmapiiri ole erityisen toiminnallisen oloinen - minkas teet. Lakot ovatkin toisaalta pysyneet poissa kulmiltamme ja olemme onnistuneet paasaantoisesti sijoittamaan itsemme oikeisiin tulokulmiin bussiasioissa. Tanaan kavi toisin ja aikamme asemalla kuppailtua ja tilannetta suhteellisen hyvanumeroiselta joukkiolta tiedusteltuamme saimme kohtuullisen tasalaatuiset joskaan ei erityisen riemukkaat vastausotokset.
Taptapanin matka olisi oikeastaan ainoana viikon ohjelmanumeronamme vastannut edes jonkinlaisesta toiminnallisuuden puuskasta, mutta niin ei nyt sitten paassytkaan kaymaan. Intia on tassakin suhteessa hyvalla ja ei-niin-hyvalla aina yhta arvaamaton. Aikaa on sitten tapettavana, joten katsellaan vaikka huolella tata rupista Berhampurin kaupunkia kaikista nakokannoista ja tuomitaan paikka vasta sitten... aivan kuin sita ei olisi viela tuomittu.
Gopalpurin paivat lipuivat ohitsemme pyykkia peseskellessa, paivien kulkua ihmetellessa, aalloissa ja paikallisten seka lahes paikallistuneen Ismon juttuja seuratessa. Jalleen kerran avautui moni Intiassa askarruttanut asianhaara ja lisaa salaperaisia muuttujia tuli pakkaan sekaan. Ja kuten edellamainittuja paivaohjelmiamme seuraamalla voi todeta - Gopalpur-On-Sea ei ole mikaan toiminnallisuuden kehto, vaan ehtaa rauhoittumista Intian halinasta ja hulinasta selviytymiseen. Mekin otimme viikon hiljaiselon ehdottoman tervetulleena vaihteluna ja niin ollen nautimme Gopalpurista jalleen ilman suurempia vaikeuksia. Jonkin verran oli pitaja kasvanut (nykyisin toisten arvioiden mukaan 10 000 asukasta) ja siella taalla vilkkui lapsia kokeilemassa onneaan muutamaa rupiaa kerjaamassa - mita ei pari vuotta sitten juuri ollut. Silti Gopalpurin viehatys sailyi ja jaksoi kantaa pitkalti paikan leppoisuuden ja paikallisten hymyilevan asenteen ansiosta. Rantakin on edelleen uimakelpoinen ja sen verran pitka ja levea, etta mukaan mahtuu vaikka sunnuntaina tuo tuppaakin tayttya lahikaupungeista tulevien intialaisten paivamatkailijoiden painosta. Surullista sen sijaan on se, etta kylan hiljaisuudesta osaltaan vastanneet ahtaat ja pienet kadut aiotaan leventaa. Taman seurauksena hulina tulee todennakoisesti kasvamaan, mutta valittomana seurauksena viela pahempaa lienee se, etta tien varren asukkaiden portaat, eteiset ja osittain tuvatkin lahtevat sitten lentoon siina kun tieta piestaan kasaan.
Tulevien suunnitelmien mukaisessa jarjestyksessa matkaajat ottavat junan siis yon harjalla Chennaihin ja sielta sitten seuraavana paivana kohdistamme katseemme Malesiaa kohtaan. Intia alkaa olla kohta nailta nurkilta kontattu - mita lie Malesialla viela meille varalla. Seuraavia rasteja ja Intian yhteenvedon niputusta sitten Chennaista... tervetuloa kehaan.
Soi: The Pixies: Where is My Mind
-K
"If you want a happy ending, that depends, of course, on where you stop your story."
- Orson Welles
- comments