Profile
Blog
Photos
Videos
Edes hataisen Intian ymmarryksen muodostamiseksi on suotavaa tutustua paikalliseen elamaan. Tuhansien kielten ja murteiden maassa tama ei aina osoittaudu erityisen helpoksi saati hedelmalliseksi kohtaamiseksi. Kun kukaan ei ymmarra mitaan ja mistaan ei tule senkaan vertaa voi turhautumista - tassa kaikissa suhteissa valtioiden jattilaisessa - syntya varsin helposti. Tahan ongelmaan loytyy tietysti myos ratkaisunsa kuten kaikkeen. Opetellaan kieli... tai muutama kymmenen ihan varmuuden vuoksi... mutta onneksi vaihtoehtoja on myos muita, joista paalimmaisena mieleen tulee Couchsurfing-jarjeston jalomieliset periaatteet. Opitaan tuntemaan ihmisia, kulttuuria ja tapoja - kysellaan ja arvaillaan mutta ennen muuta saadaan vastauksia lukuisiin mielia askarruttaviin arvoituksiin.
Teimme juuri talla tavalla Punessa (ja tulossa on nahtavasti vastaavaa kommunikointia myos Chennaissa) ja tulokseksi saimme jainalaisen elainaktivistin ja luontoystavan yllapidon seka vastauksia niihin lukemattomiin kysymyksiin. Isantamme Dhiraj loi toivoa intialaisten ymparistoasioista huolissaan oleville mielillemme. Aiemmin on tuntunut, etta ketaan ei vaan yksinkertaisesti Intiassa kiinnosta roskien, saasteiden ja luonnossa hajoamattoman kuonan maara, mutta juuri kun olimme tulossa tahan hatailtyyn ja luonnollisesti vaarassa olleeseen paatelmaan astui tiellemme Dhiraj. Jainalaisten perinteiden mukaan mies oli ollut vahentamassa elainmaailman tuskaa jo hyvan aikaa olemalla mukana ympariston siivoamiskampanjoissa, roskain keruussa ja muun muassa elefanttien ja lehmien (kylla pyhalla elaimellakaan ei tassa maassa aina mene niin verrattain hyvin, vaikka tavallinen kadun hindu ei tata missaan tapauksessa voi myontaakaan) olojen parantamisessa. Nyttemmin miehella oli hoidossaan oma IT-alan firma (kuinka ollakkaan kun Intiassa olemme), joten elainkunnan asiat olivat jaaneet kiireessaan vahemmalle. Silti oli virkistavaa huomata, etta olemassa on intialaisia jotka ottavat jatkuvan roskien karttuvuuden ja saasteet jne. vakavasti silla asian vakavuutta ei kay kiistaminen ja toisaalta parhaiten sen ymmartaa piipahduksella mihin tahansa Intian kaupunkiin.
Dhirajilla paivat viuhahtivat vauhdilla. Selvittelimme siina hindin, marathin ja sanskriitin saloja kohtuullisesti, joskaan emme tietysti riittavasti, soimme perheen kanssa evaita, tapasimme lajapain hienoja ihmisia ja viela hienompia lapsia, joiden kanssa matkimme aamuisin krikettia ja spekuloimme huomenna alkavien kriketin maailmanmestaruuskisojen voittajia, haviajia ja hyvia kakkosia seka opimme raskauttavia ja keventavia asianhaaroja intialaisesta maailmasta.
Ja koska Gopalpurissa ei ihmeita ole paassyt tapahtumaan, siirrymme pieneen sekavaisluontoiseen Intia-katselmukseen, jota olen osaltani pihtaillut syysta ja toisaalta laiskuuttani ja muiden tapahtumien vyoryessa ylle. Taaltapa pesee...
Intia on ... hammentava toisellakin katselukerrallaan. Moni asia on kutakuinkin ruodussa, mutta kaytannossa lukuisat seikat ovat sekaisin kuin korttipakka pokeri-illan jalkeen. Ensinnakin markkinatalous vyoryy Intian maalla usein hyvinkin vapaana ilman tarkkoja saadoksia tai rajoja. Avautuminen tassa suhteessa ei aina ole (ja milloinpa olisi) aivan mutkatonta - painvastoin. 15 vuotta sitten esimerkiksi Coca-Cola oli Intiassa bannassa - ja esimerkiksi yhtion Keralassa suorittaman pohjavesien tuhoamisen takia ei aivan syyttakaan. Kun Coca-Cola paastettiin bannasta se nappasi haikailematta valtaosan koko Intian markkinoista, jattaen paikalliset pienemmat merkit joko karvistelemaan talousmahdin varjoon ja marginaaleihin tai sitten ostamalla ronskila paaomalla koko potin ja kilpailevat yritykset. Reilua kapitalismia ... eiko vain? Ja kuten kapitalismi niin usein ... terveen kilpailun sijaan markkinoilta ei lopulta loydy juurikaan pienempia juomataloja, vaan kaikki on yksissa kasissa. Talouden piirissa Intia on noin muutenkin pitkalti harvojen kasissa. Suuret yritykset valtaavat markkinaa lukuisilta aloilta. Niinpa entinen autonvalmistaja TATA tai kaasun tuottaja Reliance on esimerkiksi siirtynyt rohmuamaan tajuttomalla paaomallaan teleoperaattoreiden maailmaa ja paivittaistavarakauppojen hyllyja. Tasta seuraa luonnollisesti se, etta yritykset ovat havyttoman kokoisia ja niita lopulta on vain muutamia. TATA, Reliance ja Mahindra karjessaan ovat muutaman omistajan kasissa ja arvata vain saattaa kuinka rikkaita nama harvat kadet sitten ovat. Esim. TATAn perustaja on eras Intian rikkaimmista ihmisista ja senpa myota myos yksi maailman varakkaimmista ihmisista. Varakkuus sitten pyorii muutamissa kourissa ja sen myota se sosiaalidarwinistinen uhkakuva kay kutakuinkin toteen, jonka myota vahat rikkaat rikastuu ja monet koyhat koyhtyy.
Intian henkisesta perinnosta ei voine tarpeeksi puhua. Vaikka materia, markkinatalous ja loputon kilpailu kuvaa maata ei Intiaa voi millaan mittarilla pitaa muuna kuin loppumattomien uskontojen viimeisena valtakuntana. Hindulaisuus, islam, kristinusko, zarahustralaisuus, luonnonuskonnot, buddhalaisuus ja lukuisat muut sulautuvat ihmeellisella tavalla ja monessa mielessa yhtenaiseksi maailmankatsomukseksi, jossa jokainen virta ajautuu loppujen lopuksi samaan mereen. Paasaantoisen uskontonsa hindulaisuuden vahvuuksia on epailematta se sulautuvuus ja mieleton variaatioiden mahdollisuus. Kaikki on tavallaan samaa ja yhta - keinoja vain on lukuisia saman paamaaran tavoittamiseen. Taman viisauden myota tuntuu, etta jokaisen on tavallaan loydettava omat polkunsa taman henkisen labyrinttiketjun myota. Erittain suuresti pitamani ajatus, jossa oikea ja vaara tapa henkisessa etsinnassa eivat ole mustaa tai valkoista, vaan tilannekohtaista ja jokaisesta itsestaan pitkalti riippuvaa. Henkisessa sekamelskaisuudessaan Intia ei ole mitaan yhta - eika se toisaalta mielestani ole valttamaton henkisten matkalaisten etsinnalle, kuten jotkut sittemin idan opissa olevat lankkarit vaittavat. Omasta mielestani Intia voi toimia erinomaisena ponnistuslautana - jonkinlaisena innoitajana ja hyvana alkuunpanijana, jollaista ei kuitenkaan tarvitse taalta tulla etsimaan (vaan jonka voinee loytaa lahes mista tahansa). Henkisen matkan liikkeellepanijana Intia on kuitenkin hyva persuuksille potkija, sita ei kay kieltaminen.
Guruperinne on taas eras mystinen ja loputon suo, joka voi antaa ja toisaalta myos antaa paikallisille, kuten usein myos lankkareille aarimmaisen paljon. Vaikka asian helppouden ymmarrankin, en allekirjoita usein taman piirissa tapahtuvaa henkilokulttia ja palvontamenoja - Buddhakaan ei halunnut alkujaan itseaan pidettavan Jumalana tai edes jumalana ja sen ymmartaminen on itselleni tarkeaa. Toisaalta vaikka Buddhan hindulaisuus nakeekin Vishnun yhtena inkarnaationa, ei tama maa ole perinteiselle buddhalaisuudelle kuin sivuhuomautus ja toisaalta viela rankempaa Buddhan palvontamenoa on loydettavissa niista lahemmas sataprosenttisista buddhalaisuuden maista kuten Sri Lankasta. Nain etenkin theravada-budhalaisuuden piirissa - erona mahayana (tiibetilaiseen) buddhalaisuuteen verrattuna. Mutta palataksemme henkilokulttiin Intiassa - se on voimissa ja kasvaa ja elaa kulttuuriin juurtuneena enemmistona. Jumalia ja guruja palvotaan sekalaisesti - eika kukaan lopulta ole liian noponuuka siita, onko guru nyt sitten jumala vai toisinpain. Esimerkiksi vanhempi Sri Sai Baba luetaan usein jumalaksi ilman silmarapsahdystakaan ja asetettaan samalle viivalle kuin uskontoperinteen tuhatvuotiset jumalat Shiva tai Lakshmi, vaikka Sai Baban kuolemasta lienee vain noin sata vuotta... Vanhemman Sri Sai Baban uusin inkarnaatio on hankin voimissaan ja tamahan on tietysti yksi mielenkiintoinen aihepiiri, johon juuri nyt emme lahde kuitenkaan seikkailemaan.
Guru-perinteesta voimme tietysti olla montaa mielta - oikeaa tuskin edes olemassa on - vain monia nakokulmia, joista toiset toimivat toisille. Silti Intiassa tama on vahvana arjessa mukana ja hiljalleen gurut ovat Oshon tapaisten hahmojen myota levinneet myos Intian ulkopuolelle. Itse koen Oshonkin hyvana opettajana, Buddhan, Jeesuksen ja monien muiden muassa, mutta horjumatonta gurutusta en aivan ymmarrakkaan - enka koe sita oman henkisen polkuni ensisijaiseksi lahteeksi. Oshon ashramin nahtyamme voimme olla montaa mielta tuonkin 'uskonnoksi' muovautuneen perinteen tarkoitusperista... Rahakasta lankkaria - kymmenien ja satojen eurojen kurssituksilla ja meditaatiokouluissa - paksulla lompakollakin voi ilmeisesti jonkun mielesta henkistya... Alkuperaisen Oshon aatteista voi olla montaa mielta, mutta nykyinen haikailematon rahastus hyvauskoisilla lankkareilla gurunsa jo kuoltua tuntuu jokseenkin puistattavalta. Mutta kuten kukin tahtoo ... ja mika kenellekkin sopii.
Soi: The Doors - End of the Night
-K
"The important thing is this: to be able, at any moment, to sacrifice what we are for what we could become."
- Maharishi Mahesh Yogi
- comments