Profile
Blog
Photos
Videos
Jaatavat kolme paivaa armotonta kilpa-ajoa itarannikkoa kohti saatiin kaksoispisteeseen eilen. Syleilimme valittomasti Gopalpurin rantavesia illan pimetessa ja olimme onnellisia. Mutta otetaan pikainen katsaus takauman voimin kolmen armottoman vaantamisen tayteisen paivan kulkuun.
Viimeisimmat muistikuvat saattavat meidat Puneen, josta junaan noustaan odotetuin kellonlyomin, oikealta laiturilta, oikeaan suuntaan, oikeaan junaan. Ensimmaiset yllatykset iskevat junassa sisalla, joka vaikuttaa sleeper-luokan sijaan toisen luokan sikaosastolta (jossa siinakin on kylla oita vietetty): taytta - porukkaa penkeilla ja lattioilla, matkatavaroita vuorina kaytavilla - perusmeininkia intialaisessa junassa, mutta silti yllattavaa. Tahan astisen 'vaaran' tiedon myota olimme kuvitelleet, etta sleeper-luokkaan otetaan mukaan vain sen verran ihmisia kuin paikkoja on, mutta tamakin 'fakta' kavi kylpemaan uusissa tiedon vesissa, silla saimme rypistettya kanssamatkustajien piirista hivenen tietoa siita, miten asiat todellisuudessa menee. Intiassa oppii aina ja talla kertaa opimme sen, etta periaatteessa rajaa ei ole, vaan jokainen joka lipun ostaa tahan luokkaan voi tulla hengailemaan pitajille (eli junan kaytaville), vaikka hanelle olisi myyty lopulta vain pelkkaa 'waiting-list' paikkaa eli sleeper-luokan tayttyessa peruutuksia odottelevien paikkoja. Koska aikaisemman selvittelyn myota saimme tiristettya infoa juuri meneillaan olevan haa-kauden huipentumisesta, paattelimme nopeat yksi-yhteen paatelmat, joiden muassa myos junat ovat jopa perinteista intialaista ruuhkaisuuttaankin taydemmassa tilassa. Kaikesta huolimatta aikamme hatyyteltya porukkaa makuupaikoiltamme saimme itsemme sekaan sopimaan - ja aloitimme 26 tunnin (ja talla kertaa laskettu aika myos piti kutinsa) riipaisun itarannikolle.
Yo lipsahti siina vaivihkaa ja aamupaivakin yllattavan vinhaan. Saapui iltaruskon kajo ja illan himmenneet hetket. Vaikka samainen juna periaatteessa olikin aikova jatkaa Berhampuriin (eli nimeamaamme Persepuriin) paadyimme jaamaan Visakhapatnamiin 5-6 tunnin paahan Berhampurista. Syyna lahinna se, etta ajattelimme talla vippaskonstilla valttavamme ikavan saapumisajan (noin kello yksi yolla) nakemyksemme mukaan maailmankaikkeuden hirveimpaan pikkukaupunkiin (isosta vastaakin sitten Mumbai). Visakhapatnam on jo aiemman kokemuksemme mukaan myos sellainen paratiisin vastakohta, etta ajatus siellakaan vietetysta yosta ei suuremmin hilpeita kiljahduksia joukossamme synnyttanyt, mutta paadyttiin sitten kuitenkin siihen. Yo ikkunattomassa lodgessa (tajuttomalla ylihinnalla noin 7 euron nimissa) ja aamulla siihen Intiassa tyypilliseen legendaariseen seitseman-junaan-joka-lahtee-yhdeksalta. Aikaisen seitseman ajankohdan olimme lahinna valinneet siita syysta, etta saisimme jonkinmoiset istumapaikat tapeltua toisesta luokasta, mutta yhdeksalta Hyderabadista (ei mikaan taivaspaikka kaupunkina muuten sekaan - ollaanpas sita nyt kriittisia ihastuttaville Ita-Intian kaupungeille) tuleva juna on tietysti aariaan myoten taynna yhdeksan aikoihin. Keplottelemme itsellemme kuitenkin suhteellisen hyvat paikat sulautumalla avonaisten ovien eteen Anskun rinkan paalle. Siina sitten 5 tuntia karvistellaan (mutta toisaalta saadaan sentaan istua lattialla ja valilla pysahdysten aikoina seisoskella pihamaallakin) ja lopulta astumme Berhampuriin, joka Brahmapurina myos nimensa toisinaan kuulee. Persepuri oli jopa jonkin verran muuttunut aiemmasta - majoitusta oli tullut useampaankin lahtoon ja yksi hotelliravintola, jonne suuntaamme haisevina ja ryottaisina kuin kulkukoirat. Viettelemme ilmastoinnissa ihan vain hotellihenkilokunnan kiusaksi tunnin tai pari ja suuntaamme etsimaan seuraavia yhteyskulkuneuvoja.
Gopalpurin taivaaseen paasee helposti (kuten Intiassa aina) riksalla tai vaihtoehtoisesti nappaamalla alleen julkiset kulkupelit. Etsimme kasiimme siis kolhitun sardiinipurkin johon angetaan ilman mitaan poikkeutta-tekevaa yllatysta kolme tusinaa ihmista niin etta minibussin rahjus, vanha Mahindra on ylittanyt oikeaoppisesti lansimaalaiset (ja siina toki mitaan ihmetta silla lannessahan emme ole - emme edes Intian lansirannikolla enaa) lakiasetuksensa lahes eksponentiaalisesti. Pysahdellaan, nytkaytellaan liikkeelle, pysahdellaan ja valilla jopa edetaan hieman yli 10 kilometrin matka Gopalpuriin repaisevalla kilometrinopeudella puolessatoista tunnissa. Perilla alkaa majapaikan metsastys ja sellainen jopa loytyy siedettavaan 150 rupian eli reilun parin euron hintaan - ei aivan rannasta kuten viimeksi, mutta sopivasti syrjaiselta polulta oman rauhan takaamiseksi. Illalla onnitelemme itseamme suoritetusta peri-intialaisesta kolmen paivan maraton-matkasta, joka lopulta kaikkine viivastyksineen meni suht siedettavasti.
Gopalpur-On-Sea on paikka, johon lupasimme tulla viime reissun jalkeen, silla tata itaisen rannikon helmea ei voi liiaksi ylistaa. Joku voisi loukata rakkaan paikan tunteita toteamalla sen olevan tylsa, liiaksi intialainen tai vain muuten turhan syrjainen rantapaikka, mutta oikeastaan naissa piirteissa siintaa juuri Gopalpurin vahvuudet. Se on rantana suhteellisen rauhallinen, aarimmaisen pitka ja suhteellisen kirkasvetinen. Rauhaa nyt hieman hillitsee ilakoivat intialaismassat, jotka saapuilevat lahikaupungeista juhlallisuuksien ja viikonloppujen aikaan. Paikka ei voisi juuri hankalampi olla saavuttaa useimmille reissaajille tai turistimassoille. Itarannikko kun ei kuuluu millaan mittapuulla Intiassa paria viikkoa tallustelevan tamppaajan ykkosprioriteetteihin. Ja juuri tassa piilee sen toinen salaisuus - haastava lahestyminen vie useimmilta mielenkiinnon ja kieltamatta otti jokseenkin kunnon paalle omallakin kohdalla. Mutta mutta... me nautimme taysin siemauksin Gopalpurin pysahtyneisyydesta, etaisyydesta ja 3000 kilometrin etaisyydesta lansirannikkoa kohtaan ja siita kumpuavasta tiedosta, etta viela pitkaan aikaan moni ei ole kyllin hullu tullakseen Mumbaista tai Punesta saati Delhista itarannikon paratiisiin. Me olemme ja juuri nyt emme voisi juuri iloisempia tasta lahtokohdastamme olla.
Asiat ovat taallakin pienessa muutoksen tilassa - nettikahvila on ilmaantunut pitajalle (pari vuotta sitten netin saattoi hyvana paivana polkaista kayntiin paikallisessa postissa - minkahanlaista lie ollut vaikka viisi vuotta sitten) pari uuttta hotellia, guesthousea ja lodgea on tainnut nousta sitten viime nakeman, mutta moni asia on paikallaan. Kaytannossa kylan ainoa rantaravintola Krishna on edelleen paikallaan - muutamia muitakin on edelleen nurkilla, mutta Krishnaa ja sen leppoisaa henkilokuntaa ei voittane vahaan aikaan mikaan. Muita reissaajia on muutamia - etupaassa kyse vanhemmista, kokeneista tovereista, joiden muaan kuuluu Ismo - suomalainen ayurveda-guruttaja johon jo viimeisella reissulla taalla tormasimme. Mieshan seikkailee Intiassa vuosittain elaen sen toisen puolivuotisen Suomessa ja toisen pitaen Gopalpuria kotinaan ja liikahdellen taalta aina toisinaan ympri Intiaa. Erityisen nuoriin matkaajiin ei tormaa ja tottahan tosiaan mikaan Gokarna tama ei ole. Gokarnan loistavuutta yhtaan vahattelematta Goplapur on silti mahtava, mutta juuri niin erilainen kuin kuvitella voi. Biletys vaistyy nailla nurkilla leppean seesteisyyden tielta ja sellainen sopii juuri nyt pirtaan myos meille. Ismoa jo eilen vaijyimme tiluksilla, mutta jutustellessamme paikallisen gopalpurilaisnaisen kanssa hatkahdyimme vastaantulevasta hahmosta - Ismohan se siina. Sen verran hakellyksiin menimme etta englannilta haiskahtavia tervehdyksia lukuunottamatta mitaan emme saaneet suustamme - taytyy etsia mies kasiin mikali ei ole liian myohaista ja jutustaa hieman lisaa. Mieshan on kaveleva Intia-tietokanta ja noin muutenkin viime reissun perusteella hyvinkin leppoisaa seuraa, joten tassa taas yksi painava syy Gopalpurin tuuletteluun.
Loppuun aina yhta-ihanainen petipunkkipaivitys: Jarsivat ystavamme ovat tehneet jonkinlaisen, joskin viela jokseenkin puolivillaisen comebackin ja ovat taas seurassamme. Talla kertaa mina sain olla vastaanottavana hyokkaykselle ja nayttaisi silta, etta kaikki alkoi punelaisen isantamma kampan lattioilta, joissa yomme vietimme. Luteet iskivat tuolloin muutamin hyvin varustetuin yllatyshyokkayksin, joiden myota yot olivat a) suhteellisen levottomia b) suhteettoman kutisevia c) suhteellisuusteorian nimissa melko vaha-unisia. Gopalpurissa saamme sitten taikoa esiin parhaat poppamiehen konstimme ja aloitammekin tassa pikapuoliin hyytavan kiehuvan vaatehuollon ja vastahyokkayksen punkkiepidemiaa kohtaan. Olkoon taistot meille myotaiset. Gopalpurin tuulettelua, Punen isantamme turinoita ja nakemyksia, katasuksia yleisiin intialaisiin asioihin seka paivien yleista lapikayntia on sitten vuorossa seuraavissa osissa mahdollisten kuvien saattelemana - pitakaamme peruukeistamme kiinni!
Soi: Slash's Snakepit - Just Like Anything
-K
"Anything that can be put in a nutshell should remain there"
- Bertrand Russell
- comments