Profile
Blog
Photos
Videos
Tilanteet vaihtuvat, suunnat muuttuvat. Pysytellen silti edelleen Intian puolella - olemme raahustaneet itsemme lopulta Keralan laanin puolelle - Kochissa emme sentaan viela ole. Paadyimme pieneen poikkeamaan ja sitahan reissaaminen parhaimmillaan onkin - muutosta jatkuvassa muodossa.
Thenista - muutaman paivan takaa - nostattelimme kytkimen herkkia osasia ja vakaasti Kochi suuntanamme etenimme Kumilyn kylalle. Parin tunnin nousuttelun jalkitiloissa tajusimme olevamme jalleen kerran jossain korkeuksissa, joskin talla otoksella paistoi aurinko ja lampotilat olivat sopivaiset. Kumilyn kylan keskus sinansa oli perinteisia muotoja mukaileva intialainen kyla, jossa kaasujalka painaa ja sormi pysyy aanitorven painelusta herkkana. Mutta toisaalta jo rajalla (joka siis muodostui Kumilyn kylasta ja Tamil Nadun ja Keralan laanien rajaviivasta) alkoi huomata huomattavaa eroa jatkuvaa huutoa sisaltavan Tamil Nadun ja monin puolin rauhaisamman Keralan valilla. Siina sitten yllatimme itsemmekin tanaan tajuamalla kuinka kovaa oikeastaan toisillemme eraassakin ravintolassa karjuimme - katselimme ymparille ja tajusimme, etta tosiaan olemme jo Keralassa ja ymparoivat ihmiset lapioivat ruokaa kaikessa hiljaisuudessa ja keskustelevat lahes kuiskailemalla. Hetkisen omaa kova-aanisyyttamme haveten laskimme voluumitasoja ja olemme jo hiljalleen opettelemassa irtautumista tamilien hetkellisesti meihin muovaamaa huuto-kulttuuria. Hiljennytaan siis edes hetkeksi.
Kumilyyn tulon paalimmainen syy oli siina etta Thenissa (jalleen kerran torakoiden jatkuvan moyryamisen jaljilta valot paalla nukutun yon jalkeen) ei unta saatu koneistoon aivan tarvittavaa maaraa - ja ajatus rauhallisesta kylasesta jossain unohdetulla Tamil Nadun ja Keralan valilla voisi olla sopiva paikka katkoa matkaa ja nukkua edes hetkinen eheaa unta. Kumily naytti kaikin osin sopivalta parin tunnin bussimatkan jalkeen, kuvittelimme jopa loytaneemme kylan ihan itse ilman laumoja muista matkaajista, mutta ironian heilautellessa heristavaa sormeaan - huomasimme, etta paikkahan oli muuan laheisen luonnonpuiston takia mainittu joka ainoassa opaskirjassa reissaaja-turistin Lonely Planetista puhumattakaan. Hyvana puolena sitten saimme todeta guesthouse-tykityksen olevan silla tolalla, etta majapaikkaa sai jopa valita - suuntasimme tietenkin vaihtoehtoja tarkemmin tutkimatta ensimmaiseen ja jaimme sinne. Rainbow Cottagesta loytyivat sitten jopa reissumme toiset suomalaiset tahan mennessa ja erittain varikas guesthouse, jossa taitoimme viime yon. Illalla selvitimme suuntia ja tutkimme laheisia metsapolkuja erittain mieluisissa maisemissa ja sopivassa viileydessa (ei siis liian viileassa kuten Kodaissa).
Aamuun mennessa oli mielissa jo kolme mahdollista toimintamallia. Jaisimme joko Kumilyn metsikkoja mittailemaan, painelisimme Ernakulamiin (eli Kochiin) 6-7 tunnin bussituksella tai ottaisimme suunnat Kottayamin kautta Alleppeyhin ja niin muodoin tutustuisimme ehtaan Keralaan lauttailemalla viimeiset muutamat kymmenet kilometrit paikallisveneella. Lopulta paadyimme kunnioittamaan 'jokaisen Keralaan tulevan on ehdottomasti koettava vesistojen kautta matkaaminen lautalle, veneella tai jollain vastaavalla purkilla'. Ja vaikka kuinka arsyttaakin nama 'ehdottomat kokemukset' reissatessaan, paatimme etta lopulta Kottayamista Alleppeyhin olisi hyva paasta ja lauttamatka sopi sen verran hyvin ohjelmaan, etta paatettiin sitten lauttailla sen yhden kerran tamakin kokemus pois alta. Kottayamista neljan tunnin bussimatkan jalkeen lauttaan, jonka lahtoa odoteltiin muutama tunti. Melkein kolme tuntia kynsimme 'takahikioita' eli takavesia eli backwater-nimea kantavia jokia, jarvia, ihmiskaden tekemia altaita ja luontoaidin luomia vesistoja. Takahikiat (leikkisa lisanimi jonka vesille tuossa annoimme - syyttaa saa meita ja yksin meita) ovat osa Keralaa - siita ei kay tinkiminen ja koululaiset, tyolaiset ja matkalaiset kaikki yhdessa taittoivat matkaa lukuisien pysahdysten kautta. Vesilla sitten tormailtiin pahimillaan 18 laiva-asuntoon (tai mitahan lie nimeltaan ovat), jotka vasta ovatkin turistille 'ehdottomin' kokemus. Kieltaydyimme siis edes suunnittelemasta veneilya asunnon muodossa, etenkin kun vedet olivat sakeana noita lahes toisiinsa tormailevia jattilaisia. Sen sijaan alamme rakentelemaan vastaavia kulkupeleja/asumuksia heti pikimmiten ja suuntaamme vesille jossain jossa vesiin jopa mahtuu laivailemaan. Hienoja kulkupeleja ovat, mutta pitaako se turismi vetaa aina niin overiksi, etta joka paikka tayttyy noista laiva-asumuksista, eika juuri kukaan enaa saa tyostaan riittavaa elinkeinoa.
Muuten onkin sitten sanottava, etta Kerala tuntuu houkuttelevan edelleen porukkaa silmittomasti. Samalla se on hyvinvoiva, sosialistinen, lamminhenkinen ja hammastyttavan vehrea esim. Tamil Nadun polyn rinnalla. Taalla kookospuut nousevat takavesistojen reunamilla, linnut laulavat ja Che Guevara vilkkuu Coca-Cola-mainosten sijaan talojen kyljissa. Meno on leppoisampaa ja sirppi ja vasara sailyy valittujen tyokalujen listalla ja punainen on vari paivan. Pakkohan tasta on pitaa ja helppo - otetaanpa mallia sosialismista a la Kerala.
Soi: Mark Lanegan - Kingdoms of Rain
-K
"Life isn't divided into genres. It's a horrifying, romantic, tragic, comical, science-fiction cowboy detective novel. You know, with a bit of pornography if you're lucky."
- Alan Moore
- comments