Kochin kohdille on lopulta saavuttu. Alleppeyn jalkeen naamat kohdistettiin pohjoiseen suuntaan, johon tasta eteenpain aletaan tiukasti etenemaan, jotta ehditaan jossain vaiheessa tehda tayskaannos ja suunnata takaisin etelaan Chennaita kohden. Aikaa puolitoista kuukautta eli ei riittavasti millaan mittapuulla, mutta suhteellisen kelvollisesti kuitenkin jonkinlaisen lenkin aikaansaamiseen. Taman paivan ohjelmasta vastasikin pieni suunnitelmallisuuden hetki. Paatimme etta aika on tarkastaa kompassein ja kellokortein sijainnit ja paatella minne, miten ja milloin alamme rinkkoinemme hosua. Orissan laanin ihastuttava Gopalpur-On-Sea on vaikkynyt mielissamme jo huolellisen pitkaan talla reissulla, ja viime Intian piipahduksen jalkeen jalkensa jattaneena uneliaana ja nimensakin mukaan rannallisena pikkukylana, jonne paluu tuntuu aina yhta houkuttelevalta. Houkutus oli myos talla kertaa liian suuri, vaikka hyvin tiedamme, etta kaytannossa 'pieni sivujuonne' tarkoittaa jokusen yon ja noin tuhannen kilometrin mutkaa matkassa. Mitapa emme kuitenkaan tekisi rakkaittemme puolesta. Niinpa suuntaamme Gopalpuriin hetki ennen Chennaita ja lentoa Malesiaan.

Sitten matkustelumaailman ihmeellisyyksiin Intiassa, joista talla haavaa vastaa pieni katsaus junien muodottamaan maailmaan. Junat - ehdottomasti (yleensa jos ei aina) nopeimmat kulkuvalineet kaupunkien ja kylien valilla - ovat sinansa hieno keksinto, mutta Intiassa aina rajahdysmaisen taynna pitkalti halpojen hintojensa vuoksi. Suunnittelemamme matka Punesta Gopalpurin lahella sijaitsevaan Brahmapuriin naytti kartalla ja kaikissa alustusvaiheissamme hyvalta, kunnes selvittelimme, kuinka taynna juna jo nyt reilua kuukautta ennen on. Jonotuslistaltakin irtosi puolensataa odottelijaa peruutuspaikkoja, joten suunnitelmiin oli tulla vakavia muutoksia. Kunnes mieliin juolahtivat meidan saalittavien reissaajapoloisten pelastukseksi kehitetyt 'tourist quota'-jarjestelyt. Kyse on muutamista yleisemmissa junissa varattuna olevista paikoista viime hetkien (eli tassakin tapauksessa melkein paria kuukautta ennen lahtoa) matkaaja/turisti/puristi/naputtaja/lankkari w***kari ihmisista, joille paatoksenteko ei ole helppoa tai nopeaa. Vaikka tallakin kertaa aikaa junan lahtovihellyksiin on reilusti olivat normaalit sleeper-luokan paikat jo taynna, mutta koska muistimme taikasanat, jotka viime hetkilla puhalsin ilmoille parhaimmalla tavalla intialaista englantia eli hinglishta mukailemani simsalabim-tavut 'tourist quota', muuttuivat aanet kelloissa ja juna-aseman virkailija napautteli konettaan viela hetkisen ja loihti ilmoille kaksi 'quota'-lippua. Kaksi oli talla kertaa tarpeeksi ja riemustamme selvittya paadyimme tilaamaan lipun Punesta Visakhapatnamiin (suhteellisen lahelle Berhampuria eli Brahmapuria, jossa taman junan viemana olisimme olleet ikavaan puoli kahden aikaan asemalla norkoilemassa). Ja samaan hengen vetoon toisen lipun Berhampurista etelan Chennaihin. Matkaa taittuu taas muutaman tuhannen kilometrin verran kunhan kalenterin osoittamat paivat koittavat seka ajallisesti 35-40 tuntia reipasta junaelamaa kaikkine elamyksineen.

Kochissa on pyritty ottamaan keveasti. Tupsahdettiin kuin puolivahingossa, mutta silti pienella vainulla jalleen parin vuoden takaiseen majapaikkaani ja itseasiassa lopulta samaan yhden hengen huoneeseen. Homestay-asuminen kuuluu Keralan ja etenkin Kochin pirtaan eli kaytannossa monenkaan majapaikan nimea ei loydy talojen kyljista, vaan kysella pitaa kaduilla ja kujilla. Kamppamme tosiaankin on aivan kujalla - pienten ahtaitten labyrinttien takana, mutta juuri tanaan myos meidan homestayn huoneet ovat tapoisina. Ilmeisesti olimme onnekkaita jalleen kerran kun saavuimme juuri sopivaan aikaan majatalon ovelle kolkuttelemaan. Hammentavyytta kuitenkin lisasi se, etta kun kipusimme portaat ylos hammastelin yht'akkista oleskelutilojen katoavaisuutta eli sita, kuinka tilat olivat todellakin pienentyneet puolella aiemmasta. Kun muistuttelin isantaa siita, etta olin naissa nurkissa jo pari vuotta sitten - han totesi tuossa ajassa perheen pojan muuttaneen takaisin kotipuoleen avioliiton rantauduttua karikoille. Harvinaista hindulaisessa/islamilaisessa Intiassa sinansa, mutta toisaalta eipa Kochi edustakaan mitaan tyypillisinta Intiaa, vaan vapaamielisempaa vyohyketta lukuisten kulttuurien, kielien ja uskontojen yhteiselossa. Portugalilaisten, englantilaisten jne. vaikutteet tuntuvat katukuvassa tavalla jonka esim. Sri Lankan Gallesta muistammekin. Viime yo yhden hengen huoneessa ja ennen muuta yhden hengen sangyssa meni lopulta suhteellisen hvyin, joetn jaamme nurkille notkumaan ja nauttimaan halvasta paivavuokrasta (350 rupiaa eli noin 6 euroa, joka talla osalla Keralaa on todellakin halpaa lystia. Yleinen hintataso juuri talla Fort Kochin puolella on melkoisessa nosteessa ja jo nyt ravintolat penaavat muhkeita setelitukkuja evaistaan. Jotain halaapakin siella taalla on loydettavissa, mutta etsivan taitoja tarvitaan.

Kochi on muutoin kelvollisen sekava monen makuun. Tama lahinna siita maantieteellisesta tekijasta johtuen, jonka myota Vasco da Gaman kuolinpesanakin tunnettu pitaja on jakautunut useisiin kaupunginosiin. Asuttamamme Fort Kochi on nakemyksiltani natein ja kiinnostavin saari lukuisten muitten saarten laheisyydessa. Vypeen, Willington ja muutamat muut vastaavat muista saarista ja kaupan paalle saamme viela Ernakulamin varsinaisen kaupungin mantereella. Siella sitten lojuvat juna- ja bussiasemat ja varteenotettava joukko hotelleja ja syomaloita. Kaikkia naita osia yhdistelee sitten lautat, jotka hinkkaavat intialaiseen tapaan kelvollisen tayteen ahdettuina saarten ja mantereen valia. Jokunen siltakin siella taalla menee, mutta toisaalta niita voi helposti valtella lauttailun myotaisessa maailmassa.

Kulttuurinsa puolesta Kochi on tekemista ja nakemista pullollaan, vaikka kaikkeen ei jaksaisikaan ryhtya. Taidenayttelyita, klassista musiikkia, naytelmaa, kirkkoa, kuoroa, synagogaa (kylla kylla) ja yleista monimaailmallista ambienssia saa ottaa vastaan runsain maarin vahingossa tai tahallisesti. Otimmepa vastaan tuossa tanaan lauttailun yhteydessa kaksi oululaistakin matkaajaa. Oulu tuntuu sitten liikehtivan nailla vyohykkeilla silla jo Kumilyssa tormailimme ainakin osin oululaiseen joukkioon. Hammentavaa - hienoa, hammentavan hienoa.

Soi: D.A.D - Revolution

-K

"Education is not a product: mark, diploma, job, money in that order; it is a process, a never ending one"

- Bel Kaufman