Profile
Blog
Photos
Videos
Kochin paivat kulkevat vauhdilla ja huolella, etenemme pienin askelein lahinna paikoillaan ollen. Laitoimme dead-linen seuraavalle siirtymalle huomiselle, joten mikali linjat pitaa nousemme junaan huomenna aamulla - ja mista sitten loydammekaan itsemme jaa viela lukijalle kuin kokijallekin arvoituksellisuuden pimealle puolelle.
Eilisen morjestelimme oululaisia tovereita, pistaydyimme mittailemassa Cherai-rannan rantahiekan kilometriset rantakaistalejanat ja kipaisimme mutkan Kathakali-naytelmassa. Cherai oli jokseenkin entisellaan - homestay-tulitus oli sinansa levinnyt myos Cheraille ja kuppilaa, ravintelia ja hotellia oli noussut terhakasti sitten viime nakemasta ja olivatpa rakentaneet jossain valissa korkeahkon aallonmurtajankin, jota en ainakaan heti myonna muistaneeni parin vuoden takaa. Toisaalta ranta on edelleen suhteellisen rauhaisa - kunhan tarpoo hetken verran risteysasemien keskittymista sivuun. Cheraille halajavan on ensin noustava lauttaan joka rantautuu Vypeen saarelle ja josta sitten bussitellaan 15 kilometrin verran ja huonommalla tuurilla (ja useimmissa yhdeksassa tapauksessa kymmenesta) matkaa saa viela muutaman kilometrin jatkaa riksalla risteyksesta. Matka ei taaskaan kilometreissa kuulosta liiemmin hurjalta, mutta tokihan siihen yksi puolikas paiva lipsahtaa mennen tullen.
Toisaalta hammastyttavimman bongauksen teimme sitten Vypeenin ja Fort Kochin valisella lauttamatkalla. Silmiin pisti jonkinmoista harmahtavaa liiketta satama-altaissa - ja jonkin ajan jalkeen todettiin, etta delfiinithan ne ovat eksyneet naille vesille. 5-10 delfiinia siella sitten meita viihdytti ja suoraan sanoen satama-altaiden ryottaisyyden tahden kieltamatta pisti ihmettelemaan, miten pystyvat tuolla seikkailemaan. Hienoa kuitenkin jos Kochin saariston vedet eivat sentaan aivan tappavassa kunnossa viela ole - valilla silta kieltamatta tuntuu.
Cherailla oli pakko pitkan taukotilan jalkeen laskeutua vesiston syleilyyn. Vetten lammossa sitten killuimme hyvan tovin ja myonnetaan, etta eihan se maailman kirkkainta vetta ole, mutta Intian yleisella rapaisuuden tasolla nahden kohtuullista - ei sentaan mitaan Kochin satama-altaan rapaa kuitenkaan. Illalla oli sitten vuoro kylttyyrirepaisymme ja kavimme katsomassa Kathakali-naytoksen. Kyse siis perin keralalaisesta kulttuurinmuodosta, jossa naytelma, tanssi ja ilmeikas kasvojen liikehdinta on valjastettu kohtuullisen taitavaan teatterimuotoon. Kathikalin vanhan taidemmuodon idea on kuvata aarimmaisen tarkoilla ja hienostuneilla kasvojen piirteilla tarina ja liikehdinnalla ja katten asennoilla viestittaa katsojalle tarinan etenemisen. Tarina sinansa oli suhteellisen perinteinen ja jotensakin turhankin dualistinen - hyvan ja pahan taisteluasetelma. Talla(kin) kertaa naispuolinen demoni yritti viekoitella taivahan kuninkaan pojan ja samalla paasyn taivaan kuningaskuntaan. Perinteisilla teemoilla ja naisen petollisuuden muodoilla taas mentiin. Koitettaisiin jo joskus keksia jotain muuta. Ehka tuo nykyisin paaosin lansimaalaisille muovattu teatteriesitys pitaa mukailla ikuisia hyvan ja pahan teemoja ja toisaalta onhan Keralassa vahva kristillinen perinne, joten kai tamankin tarinan talla perusteella ymmartaa. Hieman olisi voinut jotain hindulaisesta maailmasta valjastettua asioiden monimuotoisuutta (ja ei sita kristillista musta-valkoisuutta) tuoda esille, mutta toisaalta siinahan olisi puolelta lankkarikatsomosta perseet pudonneet penkista, kun kaikki 'paha' ei olisikaan pelkastaan pahaa tai 'hyva' pelkkaa hyvaa. Haivahdys Kalia ja Shivaa olisi eilenkin tarvittu.
Soi: Tom Waits - Closing Time
-K
- Washington Irving
- comments