Siulanruoktu - Marivaara

Heräsin klo 8:10 hyvin nukutun yön jälkeen. Ulkona +2 astetta, pilvistä ja tihkusadetta. Nyt on siis viimeinen päivä UKK-puistossa tällä erää. Täytyy siis nauttia siitä täysillä. Aamupalan jälkeen pakkailin vielä tavarat ja pistelin tuvan luovutuskuntoon. Matkaan lähdin 9:45. Tihkusadekin oli jo lakannut. Siinä sitten taas teputtelin mökiltä 69 rappusta alas jokirantaan. Sopiva kahluu ylityskohta löytyikin lähes mökin kohdalta. Joki ei ollut kuin 6 metriä leveä ja vettä vain parikymmentä senttiä, joten kahlailu onnistui vaivatta. Seuraavan kahden ja puolen kilometrin aikana oli vuorossa nousua 100 metriä. Hyvin nukutun yön jälkeen ja kevyellä repulla se ei edes nostanut kunnolla sykettä. Poroaita ilmestyi eteeni aivan käsikirjoituksen mukaisesti. Siitä sujahdin näppärästi alta. Seuraavat 7 km sitten aitaa seuraten pieneen alamäkeen mönkijäpolkua myöden. Yksi uusi asia mitä olen lapista oppinut: soita on myös korkealla ja jopa rinteissä! Vuoroin oli kovaa maata, vuoroin soista. Tällä kertaa ei onneksi hyttysistä ollut tietoakaan, toisin kuten tulomatkalla. Silloin heti kun pysähdyin, hyökkäsi sata (jollei tuhansia) hyttysiä kimppuun. Seurattuani poroaitaa lounaaseen, erkanin siitä edelleen mönkijäuraa seuraten, kun aita kaartui länteen. Noin 2,5 km jälkeen löysin taas poroaidalle portin kohdalle. Portista vaan läpi ja taas välillä hyvin soista uraa seuraten pari km länteen. Silmieni eteen ilmestyi hieno näky: 200 metrin levyinen märkä suo, jonka yli tulomatkalla kahlasin. No se ei ollut se hieno näky, vaan se, että suon yli johti neljän lankun levyinen pitkospuutie! Suon jälkeen oli vielä mönkijäuraa jäljellä 2,5 km etelään autopaikalle. Lopuksi odotti vielä yksi yllätys: oja(puro), jonka yli tullessa vaivoin pääsin, oli mönkijäuran kohdalla varustettu lankkusillalla! Olin siis koko tulomatkan 10-300 metriä helpon reitin sivussa, melko huvittavaa, vai mitä? Ai niin, kilometri ennen autopaikkaa mudassa näkyi tosi ison koiran jälki vai voisiko se olla…? Kylläpäs se vaalean sininen kuplavolkkari näyttikin hienolta klo 14:50, eli 13,5 km ja noin 5 tunnin taivalluksen jälkeen. Matkalla vuoroin paistoi aurinko, välillä tuli sadekuuroja ja kerran jopa raekuuro. Ensimmäinen asia jonka tein auton luona: koitin että auto lähti käyntiin, nyt oli siis vuorossa se hieno ääni: TSIHH! Näin rapsahti autossa varta vasten odottamassa ollut oluttölkki auki. Ja hyvältä se maistuikin. Edes ruokataukoa en malttanut matkalla pitää kun tiesin että olut odottaa. Enkä viitsinyt edelleenkään käydä kokkailemaan. Ainoa ajatus oli vaan päästä lähtemään kohti kotia. Vaikka täytyy myöntää; osa minusta jäi kyllä lappiin (enkä tarkoita sitä laihtumaani yhtä kiloa). Lapissa vaan on jotain jota on vaikea sanoiksi pukea, se on itse koettava. Toivottavasti näistä tarinoistani lukija pääsee edes vähän samaistumaan lapissa oloon. Suunatsin kuplan nokan kohti etelää klo 15:45. Ajettuani 45 km pääsin asfalttitielle Lokan kylän luona ja ilmeisesti trial reitille ei edes putoillut kuplan osia. Siitä sitten reittiä Sodankylä - Kemi - Oulu. Ouluun saavuin klo 23 ja olin hotellissa yötä. Seuraavalle päivälle jäi ajomatkaa vielä 550 km. Kotona olin keskiviikkoiltana.

Loppuyhteenvedot:

Kuplaan tuli kilometrejä 2200 km (seikkailun ensimmäinen osa)

Käveltyä tuli 121,5 km (HUOM. ei sisällä Lapinlisiä. En osannut niitä lisätä kun en tiedä paljonko on tapana pyöristellä 10%, 20%???. Jokainen saa lisätä ne itse)

Reppu painoi lähtiessä 34 kg ja lopuksi 24 kg

Ukko laihtui matkalla yhden vaivaisen kilon (oli hyvin evästä mukana).

Tavaraa oli mukana aivan liikaa, sekä ruokaa vaatteita että muuta sälää. Ensi vuonna täytyy optimoida paremmin rinkan paino.Lisäksi sain oivallisen vinkin eräiltä kokeneilta eränkävijöiltä: Rommia kannattaa olla mukana, sillä se maistuu erinomaiselta kahvin, teen ja kaakaon seassa. Kiitos vinkistä!

Ja nyt suunnittelemaan ensi vuoden reissua.....