Anterinmukka - Vongoiva - Siulanruoktu

Heräsin klo 7. Ulkona +2 astetta, tuulee ja sataa räntää. Tein inventaarion ja totesin että viinat on loppu, on siis lähdettävä kotiin! Autolle on yli 30 km, joten yksi yöpyminen tarvitaan vielä. Tänään olisi tarkoitus valloitella vähän tuntureita kun reppukin on jo sopivasti keventynyt. Aamuaskareiden jälkeen lähdin matkaan klo 10 täydessä sadevarustuksessa. Suuntasin ensin joenvarsipolkua etelään. Seuraavaksi piti 3-5 km, eli Kielitunturin kohdalta päästä Anterinjoesta yli. Hetimiten löytyikin lupaavan oloinen kohta, tosi leveä, mutta matala ja sopivan kivikkoinen. Noin sadalta kiveltä toiselle hyppimisen ja vajaan 10 minuutin jälkeen olinkin toisella puolella kun huomasin että rinkka oli unohtunut vastarannalle (ei vaan). Räntää satoi käytännössä koko ajan. Sitten alkoikin nousukausi. Kielitunturin rinnettä pitkin kaakon suuntaan lähes Reututunturin laelle. Matkalla näkyi hienosti Kielisvaaran jyrkänteet. Välillä maisemat avautuivat pilvestä hetkeksi ja välillä jopa aurinkokin yritti paistaa minuutin pari. Tuuli oli voimakas ja räntää riitti siten, että korkeampien tuntureiden laet olivat jo valkoisia. Reututunturin jälkeen noustuani laelle joka johtaa Vongoivalle, alkoi todella kova myötätuuli antaa mulle siivet. Onneksi oli painava rinkka selässä että pysyivät jalat maassa. Sadeviittaakin sai pidellä kiinni kaksin käsin että se pysyi edes jotenkuten päällä. Vongoivan lakea lähestyttäessä kroppa vaati lakisääteistä taukoa, mutta viima yhdistettynä rännällä oli niin voimakas, etten halunnut paljaalla rinteellä pysähtyä vaan jatkoin sisulla eteenpäin. Siinä lumessa kahlaten saavutin huipun 4 tunnin ja 20 minuutin päästä lähdöstä klo 14:20. Kaksi kertaa laella tuli niin kova tuulenpuuska että se vei mua mennessään muutaman askeleen ennen kuin ehdin ottaa "tuulikorjauskulman". Sitten se tapahtui: taivas kirkastui pariksi minuutiksi ja näin joka puolella ympärilläni aivan henkeäsalpaavat maisemat. Seuraavaksi alkoikin matka alaspäin. Alussa oli niin jyrkkä kohta että pari kertaa louhikossa kivi lähti jalkani alta vierimään. Onneksi en itse, sillä pudotusta olisi jatkunut 100 metriä. Laskeuduin lounaaseen ja ylitin lopulta Vongoivan joen kuivin jaloin Stuloivan kohdalta. Siitä sitten loput 3,5 km suoralla kurssilla metsän, joskin hyvin ylös alas kumpuilevan, läpi Siulanruoktun tuvalle. Tuvalle saavuin 7 tunnin 15 minuutin ja 20 km päästä lähdöstä ilman taukoja. No tosin parin minuutin taukoja oli välillä pakko pitää. Tuvalle pääsin klo 17:15. Olin väsynyt, märkä ja onnellinen! Seuraavaksi tyhjä tupa lämpöiseksi, vaatteet kuivumaan ja huilailuiden jälkeen ruoanlaittoon. Nyt tiedän miltä tuntuu piestystä uitetusta koirasta. Tänään tuskin tarvitsee nukkumattia huhuilla ja hän saapuikin jo klo 21:30.