Marivaara - Auhtijoenselkä

Saavuin Marivaaraan Sankavosan Infopisteelle klo 7:20 aikataulun mukaisesti. Infopiste sijaitsee Lokan tekojärveltä koilliseen aivan UKK - puiston etelärajalla. Ensin keittelin aamupuurot ja kahvit sekä join tietysti viimeisen oluen pitkään aikaan. Klo 9 se sitten alkoi: "Kohti tuntematonta ja sen yli" Heti ensiksi olisi mentävä kartalta katsottuna pohjoiseen pienen Pajuojan yli joka laskee Repojoen kautta Lokan tekojärveen. Todellisuudessa edessä olikin jotain aivan muuta kuin pieni oja. Ennen "ojaa" oli ensin parikymmentä metriä upottavaa suota. Itse "oja" oli parin kolmen metrin levyinen ja metrin syvä vuolas virta. Lopulta löytyi kohta jossa oli pieni koivu kaatuneena puron yli. Tätä pitkin pääsin tukiseipään kanssa yli. Hommaan tosin tuhrautui 45 minuuttia. Seuraavaksi oli 1,5 km patikointi metsän läpi kohtaan josta pitäisi päästä seuraavan suon yli. Kompassiin tarkka suunta ja menoksi. Osuin noin 30 metrin päähän aikomastani ylityskohdasta. Tältä kohtaa suo oli "vain" 200 metriä leveä. Pääsin kunnialla yli mättäältä mättäälle mutkittelemalla ja hyppimällä. Vedenpitävät Haix vaellusmaiharit olivat tosi koetuksella. Seuraavaksi oli päästävä poroaidan toiselle puolelle. Kartalla aitaan oli merkitty portti. Porttia ei kuitenkaan löytynyt (myöhemmin selvisi että olin portista noin 400 metriä itään) vaan oli kiivettävä teräsverkkoaidan yli paikasta josta joku muukin oli mennyt aiemmin. Homma oli haastava 34 kg rinkan kanssa. Matka jatkuu koilliseen. Maasto on jatkuvasti enemmin tai vähemmin soista ja erittäin raskasta kulkea. Samoin suunnistus on hankalaa kun metsässä ei näe mitään maamerkkejä. Seurasin ensin poroaitaa kilometrin itään. Sieltä pitäisi kartan mukaan lähteä polku jota en koskaan löytänyt. Päätin hakeutua koilliseen poroaidalle. 2,5 km rämmittyäni pehmeässä maastossa arvioin olevani lähellä poroaitaa ja siinä olevaa porttia. Puolen kilometrin päästä löytyikin aita ja tätä seuraten toiset puoli kilometriä löytyi portti. Portti oli käytännössä keskellä suota oleva yksi tolppa johon oli moottorisahalla tehty reiät kengänkärjille. Pääsin tästä yli melkoisen ähellyksen jälkeen. Onneksi ei ollut ketään näkemässä, olisi varmaan näyttänyt koomiselta. Jatkoin poroaitaa seuraten 3 km koilliseen soisessa maastossa. Loput 2,5 km jatkoin kompassin varassa todella väsyneenä parin sadan metrin välein huilaten. Liekö syynä painava rinkka ja suomaasto sekä valvottu yö vai yksinkertaisesti vain huono kunto, ei kai nyt sentään. Löysin lopulta teltalle kuivemman kohdan. Telttapaikalle saavuin klo 15. Hetken huilattuani hain pohjoisesta kilometrin päästä Jaurujoesta vesitäydennystä. Leiriytyminen ja ruokailun jälkeen vetäydyin telttaan pakoon satoja, jollei miljoonia hyttysiä noin klo 18:30. Unta ei tarvinnut hakea vaan nukkumatti on ystävällinen ihminen ja saapui luokseni välittömästi.
Matkaa kertyi vedenhakuineen 12 kilometriä.