Luirojärvi - Hammaskuru

Heräilin klo 9. Ulkona oli tuulista, pilvistä ja kevyttä sadetta lämpömittarin näyttäessä +2 astetta. Aamutoimien jälkeen pistelin vielä tuvan ja saunan kuntoon ja nokka koilliseen kohti Hammaskurun autiotupaa klo 12. Päälleni pistin ensimmäistä kertaa tällä reissulla paksumman vaelluspuvun ja koska satoi myös rinkan suojuksen, sadelahkeet ja - viitta. Alkumatkasta sain väliä vexlata viitan päälle ja pois kun tuli lyhyitä sadekuuroja. Sadeviitta on turhan lämmin asuste pidettäväksi koko ajan. Sitten näin suoalueen pehmeällä polulla jotain yllättävää: ilmeisesti karhunjälkiä jotka menivät samaan suuntaan kuin minäkin. Tuli aika mielenkiintoinen olo, sillä jäljet näyttivät aivan tuoreilta. Jatkoin matkaani normaalisti, joskin kolistelin mennessäni normaalia enemmin. Sillä vaikka tuo metsiemme kuningas onkin uljaan näköinen otus, pystyn hyvin elämään vaikken näkisikään häntä silmästä silmään. Puolentoista tunnin kävelyn jälkeen jäi suoalue taakse ja nousin 60m Hietapään eteläosan mäelle. Pisti vähän puuskuttamaan, mutta taas aukenivat hulppeat näkymät Luirojärven suuntaan. Ihan kuin rinkkakin olisi keventynyt samalla. Hieman ennen Kärppäjärven nuotiopaikka polulla istuskeli iso komea punainen sammakko. Hän oli ilmeisesti sitä mieltä että tästä ei kuljeta, sillä se on hänen reviiriään. Lopulta sammakko kuitenkin kohteliaasti loikkasi polulta pois antanen mulle tietä. Keli parani koko ajan ja kun keittelin sapuskaa Kärppäjärven nuotiopaikalla, paistoi aurinko jo puolet ajasta. Juuri kun pastat kypsyivät, saapui Sokostin takaa rankahko sadekuuro. Äkkiä vaan rinkka, kamat, sapuska ja ukko pieneen puuliiteriin. Mahduimme kaikki sinne juuri ja juuri. Siellä sitten pitelin sadetta ja söin maittavan lounaan. Sateen loputtua keittelin vielä kahvit. Matka jatkui 1,5 tunnin ruokatauon jälkeen. Aika lähellä Hammaskurua löytyi vielä samanlainen karhuntassun jälki ja melkein perillä löytyi polun vierestä komea herkkutatti, nam. Perille saavuin 5 tuntia 45 minuuttia ja 13,5 km jälkeen klo 17:45. Tuvalla ei ollut ketään. Pistelin tuvan lämpiämään ja varusteet kuivumaan. Päivän kuuma vihje: Tuvalla ei kuulu kännykkä, mutta kun talsit tietä 300 metriä etelään niin kuuluu. Kävin siis ilmoittautumassa oleva edelleen elävien kirjoissa ja samalla löysin 4 herkkutattia lisää. Ne olivatkin päivällisen lisänä herkullisia. Ja ilmeisesti olivat tosiaan herkkutatteja, koska en kokenut mitään hallusinaatioita tai vastaavia, ainakaan omasta mielestäni. Illemmalla saapui tuvalle kaksi Tampereelta kotoisin olevaa urheilullista miestä Siulanruoktulta. Nukkumatti sammutti ystävällisesti valot klo 22.