Viimeinen blogi ennen kotimaata!

Kylla, nyt on tullut aika blogata viimeista kertaa ennen Suomeen palaamista. Paluulento on tanaan kello viiden maissa, ja Suomeen saavumme kolmen aikaan perjantaipaivana. Mielenkiintoista lentaa ajassa eteenpain talla kertaa!

Kuten tekstistani huomaa, olen taas taalla hostellin koneella.

Joku vastikaan kommentoi, etta blogissani syodaan koko ajan jotain. Pitaa kai tuo paikkansa: kun kertoo paivien tapahtumista, niin kyllahan ruokahetket ovat aina merkittavia. Muistuttaisin viela, etta kirjoitan blogia vahintaan yhta paljon itselleni kuin muille ihmisille: haluan muistaa matkani taman blogin avulla viela vuosienkin paasta. Useina pitkina paivina sita huomaa miettivansa, mita kaikkea tekikaan paivan aikana. Ihmismuisti on suhteellisen lyhyt, joten ilman tata blogaamista jaisi reissusta akkia luu kateen. Tahan kun lisataan se, etta meikalainen tosissaan tykkaa kirjoittaa, niin asioiden kirjaaminen muistiin on selvio. Auttaahan tama myos siina, etta jos joku sattuu smalktalk-mielessa tai muuten kysymaan reissun annista, niin ei valttamatta tarvitse antaa vartin pituista vastausta. Mielellani puhun tasta reissusta, mutta blogin avulla ihmiset paasevat asiaan kiinni halutessaan juuri sen verran kuin tahtovat.

Mitas muuta... Niin no se eilinen. Ei eilisesta aivan kauheasti ole kerrottavaa. Soimme eraassa pizzeriassa, jossa annos maksoi paljon ja jos se olisi ollut elain, olisi se ollut paastainen. Saakelin pieni ruoka, johon viela latkaistiin verot paalle ja jumalaton 18 prosentin "gratuity" eli pakollinen tippi. Nayttaisi olevan aivan herran kadessa tuo tipin maara. Joskus se on 12, joskus 18 ja kerran se oli jopa 22. Eika noita oikein kehtaa tassa kulttuurissa edes kysya ennakkoon, kun vastaukseksi saa aina kiusaantuneen hymyn.

Antti, Mika ja Jani lahtivat hostellille hakemaan biitsikamoja, kun taas mina, Juuso ja Seppo lahdimme kauppaan ja korttiostoksille. Juuso ja Seppo lahettivat tyttoystavilleen kortit, mutta mina en villina ja vapaana jaksanut lahettaa sellaista edes kotiin. En muista ulkoa veljeni osoitetta, joten paatin jattaa muunkin kotivaen nuolemaan nappejaan. Olisi pitanyt ottaa osoitteista selvaa aiemmin. Saastyipahan rahat.

Biitsille makasin pitkaan aurinkorasvan kanssa, mutta paloin silti perin pohjin. Uimassakin kaytiin taas vissiin parisen tuntia. Hubaa oli!

Sitten nopeasti taas syomaan ja kaupan kautta hostellille. Kaupasta irtosi runsas maara kotiinviemisia (no, ei mitaan haavia, vahan karamellia vain) ja kiva keskustelu myyjamiehen kanssa. Antoi viela vahan alennustakin meikalle. Hostellille puolestaan oli tullut uusi ilmakiekkopoyta, ja ehdotin liigaa. Liiga kaynnistyi, mutta lopetettiin kesken, kun Antti, Mika ja Jani lahtivat shoppailemaan. Itse podin helvetinmoista palamistani. Kaikki nauroivat ja kutsuivat hummeriksi.

Nyt kirjautumaan ulos hostellista, ruokailemaan ja lentokentalle! Seuraava blogaus, kuvia ja videoita sitten perjantaina Suomesta! Vi ses!