Jebou!

Kello on nyt 11.54 ja istumme Sedici-nimisessä kahvilassa Miamin Downtownissa. Läppärini on nyt viimein taas kiinni ja nettikelpoinen, joten on aika blogata taas pitkästä aikaa.

Perjantaina meillä oli varsin mielenkiintoinen päivä. Jätimme taaksemme Miami Hostel -majoituksemme ja otimme bussiin Downtowniin. Siinä missä Miami Hostel sijaitsi suhteellisen lähellä rantaa ja kuumia pitkiä katuja, on Miami Downtown urbaanimpaa ja pilvenpiirtäjäpitoisempaa seutua. Bussimatka kesti tovin pienoisen ruuhka-ajan vuoksi, mikä kovilla kantamuksilla oli hiukan epätoivottua. Vieressäni istui kuitenkin mukava vanha hispaaninainen, joka hymyili ystävällisesti, vaikka tunginkin hänen viereensä raskain laukkuineni. Kun nousimme bussiin, kävi ilmi, että maksulaite ei antaisi vaihtorahaa kahden dollarin lipusta. Ystävällinen partajamppa syöksyi tuolistaan Juuson luo valmiina rikkomaan rahaa pienemmäksi. Ystävällistä sakkia! Bussin pysäyttäminen onnistui riuhtaisemalla ikkunoiden viereisestä kaapelista.

Jäimme linkkaristamme ehkä hieman väärällä pysäkillä, mutta pirtsakan kävelyn päätteeksi löysimme Hyatt Regency Hotellillemme. Päivän piristys oli, kun joku mummohkomainen nainen tuli kysymään, tarvitsisimmeko suunta-apua. Ei osannut lopulta neuvoa Hyattille, mutta it's the thought that matters. Herttainen eukko. <3

Sisäänkirjautuminen kävi nopeasti, ja hotellilla näkyi paljon WWE-paitaisia ihmisiä. Hyatt on neljän tähden hotelli, ja se todellakin näkyy huoneen prameudessa. Harmillisesti netti ei kuitenkaan ole ilmainen ja esille jätetyt vesipullotkin maksavat 6,50 dollaria zipale. SAIRASTA! Päivän naurut - yhdet monista - saatiin, kun kuvasin huoneen hienoutta ja lukitsin itseni epähuomiossa käytävään. Videolle päästin spontaanin v-alkuisen sanan ennen noloa koputusta. Video löytänee tiensä internetin aalloille varsin pian...

Hotelliutumisen jälkeen läksimme etsimään ruokaa. Päädyimme katukeittiöön, jossa tarjolla oli maistiaiskanaa, joka vei kielen mielessään ja mielen kielessään. Mitä vit? Vanha hispaanipappa sitten kovasti markkinoi tuotettaan, ja päädyimme pienen venkoilun jälkeen ottamaan annokset. Lautasella makasi kanaa, salaattia, ruskeaa riisiä ja papuja. Tulinen kastike kruunasi kokonaisuuden. Seuraavaksi keksin, että voisi olla jälkiruuan ja hetken hengähtämisen vuoro. Alkoi eeppinen etsintä, joka ei meinnut saavuttaa päätöstään niin millään.

Jäätelöbaaria etsiessämme törmäsimme muun muassa Miami Public Libraryyn, jossa pistäydyimme silmäilemässä paikallista kirjastokulttuuria. Juuso bongasi, että Diseases- ja Pregnancy-osiot olivat samassa hyllyssä. Kirjoja paikassa oli huomattavan vähän.

On uskomatonta, miten vaikeaa Miamin Downtownista on löytää paikkaa, jossa myytäisiin jäätelöä! Kiertelimme ja kaartelimme; eksyimme muttemme äksyilleet. Eräässä vaiheessa näimme pelottavan näköistä porukkaa ilmeisesti juttelemassa poliisin kanssa. Kävelimme ohitse, mutta jengi huuteli jotain peräämme. Kuljimme nurkan taa, mutta porukka ssaavutti meidät. "Do you know where Wrestlemania is?" kysyivät. Hah, minä jo ajattelin, että nytkö se noutaja tuli. Kivoja tyyppejähän nekin olivat.

Lopulta se sitten löytyi: kunnon jäätelöbaari! Hintaa annokselle tuli tosin vissiin päälle 8 dollaria. Euroissa siis kuutisen yksikköä. No, ainakin oli herkkua!

Seuraavaksi aloimme etsimään paikkaa, joka näyttäisi viimeisen Wrestlemania-tapahtumaa edeltävän Friday Night Smackdownin. Eipä ollut helppoa tämäkään, vaan saimme kysellä asiasta useasta eri paikasta; muun muassa eräältä heebolta, joka mielestäni näytti aivan UFC:n selostajalta Joe Roeganilta (vai Roganilta?). Kerroinkin tämän hänelle, mutta ei tuntenut nimeltä... Tulimme siihen tulokseen, että on parempi löytää nettikahvila, jossa tapahtuman voisi ladata netistä. Tämäkään ei osoittanut helpoksi tempuksi, mutta päädyimme Burger Kingiin, jonka Wi-Fi-yhteys pätki aivan pirusti. Itse asiassa kyseessä ei ollut edes Burger Kingin yhteys, vaan vieressä olevan Micro-PCS-liikkeen yhteys. Eeppisesti siinä istuttiin tunti pari perjantai-iltana Miamin Burger Kingissä warettamassa wrestling-show'ta naapurin yhteydellä. Tästä ja monesta muusta asiasta irtosi lukuisat naurut. Päätimme vielä urakan päätteeksi palkita kyseistä elektroniikkaputiikkia muutamalla hilulla, jotka asetimme oven lukon päälle. Liike oli kaiken hyvän lisäksi kiinni!

Burger King -istunnon aikana sattui ja tapahtui. Juuso sylki nauruissaan yhdessä vaiheessa Spritea lattialle. Myyjät olivat suhteellisen nihkeitä pikaruokaketjulaisia ja ulkopuolella nähtiin lähes mellakaksi yltynyt mielenosoitus. Tuhannet pyöräilijät ajoivat autotiellä ja blokkivat autoilijoiden tietä keskellä myöhäisiltaa. Oli kyllä aivan uskomattoman näköistä. Riehuivat ja läimivät tööttäviä autoja. Joku nosti pyöränsä erään mersun etupellillekin. Tästä kulkueestakin on minulla jännittävää videota, jossa oman päivittelyn lisäksi haastattelen muuta matkaseuruettani.

Kun viimein jätimme Burger Kingin, haimme viereisestä viinakaupasta (Liquor Store [typotinkohan]) pari mielenkiintoista lonkkua per mies. Hotellilla kuitenkin huomasimme, että Smackdown olikin vain kertaus- ja hypejakso. Eeppinen ilta sai arvoisensa päätöksen. Ei muuta kuin pehkuun!

-

Perjantaistakin pitäisi vielä jaksaa runoilla. Jälleen kerran tapahtumaa oli kerrassaan paljon. Aamu alkoi käynnillä hotellin altaalle. Siellä sitä lilluttiin ja heräiltiin uuteen päivään. Aamupalaa ostettiin @ Emily's -nimisestä kivasta kahvilasta. Lautaselle lätkittiin kinkkua, pekonia, kananmunaa ja ranskalaisia. Suhteellisen tuhti aamupala, mutta sillä olikin sitten määrä pärjätä läpi toisen Wrestlemania Axxess -sessiomme (kuten aiemmassa blogissani selitin, viimeisestä neljän tunnin sessiosta jäi aika huonot fiilikset).

Lähdimme kohti yhdeltä alkavaa Axxessia hyvissä ajoin, mutta emme tienneet, millä bussilla mennä. Täällä kaupungissa ei bussiaikatauluja ole nähtävillä, vaan auto tulee kun tulee jos tulee. Jäimme reilut 10 korttelia liian aikaisin ja lähdimme paniikinomaiseen juoksuun, koska tahdoimme keretä paikalle ennen alkuryysistä ja järkyttäviä jonoja. Kadulla joku kommentoi "40 miles per hour, 50 miles per hour!" tjsp. Moni myös kommentoi Sepon John Cena -paitaa. John Cena ottelee Wrestlemanian pääottelussa The Rockia vastaan. Cena on pyörinyt isoissa kuvioissa monien mielestä kyllästymiseen asti, kun taas Rock on ollut vuosia pois ja on Miamista kotoisin. "CENA SUCKS!!!" joku huusi sydämensä pohjilta.

Saavuimme Axxessille (Miami Convention Centeriin) kymmenisen minuuttia myöhässä, mutta kerkesin silti jonottelemaan neljässä tunnissa huomattavasti useammalle painijalle kuin viime kerralla. Yhteiskuvan otin JTG:n, Tyson Kiddin, Curt Hawkinsin, Tyler Reksin, Alicia Foxin ja Michael McGillicutyn kanssa. Painifanit tietävät, että suhteellisen pieniä nimiä, mutta kuitenkin. Hauskaa oli ja kuvat onnistuivat. Muutaman nuista kanssa heitin ihan hyvää läpänderiäkin.

Kun poistuimme Axxessista, satoi ulkona ensimmäistä kertaa lomamme aikana vettä. Vesi oli lämpimämpää mutta yhtä märkää kuin Suomessa. Kiirehdimme pysäkille odottamaan linja-autoa, joka ei näyttänyt tulevan. Taas joku kävi huutamassa CENA SUCKS, mutta muuten yhteishenki fanien kanssa oli hyvä. Täällä kulttuurissa ihmiset lähestyvät toisiaan paljon helpommin kuin Suomessa, joten yksittäiset mukavat kommentit ja keskustelut eivät ole harvinaisia, vaan niitä on itsekin helppo aloittaa myötämieliseltä näyttävien ihmisten kanssa. Kun bussi viimein tuli, tokaisi Antti "Yes, yes, yes", mikä on pahispainija Daniel Bryanin tavaramerkki. Kyseinen sääntöjä rikkova ja yleisöä haukkuva tekniikkapainitaituri puolustaa World Heavyweight Championship -vyötään Wrestlemaniassa irlantilaista Sheamusta vastaa. Kepulikonsteja kaihtamattoman Danielin on tapana hyppiä ympäri areenaa huutaen "YES, YES, YES" mikä yleensä päättyy sanoihin "WORLD HEAVYWEIGHT CHAMPION". Tämä on absurdiudessaan ja yksinkertaisuudessaan nerokasta. Niinpä muut fanit yhtyivät Antin huutoihin pitkän sateessa odottelun jälkeen. Bussissa Juuso aloitti saman huutokonsertin takapenkiltä, ja kohta koko bussi huusi yhdessä "YES, YES, YES". Samoin "Let's go Cena / Cena sucks" -huutelu saatiin yhdessä alulle. Aivan mahtava yhteishenki! Kaikki nauroivat ja olivat hyvällä tuulella, vaikka vesisade ja ruuhka piinasivatkin.

Sade lakkasi, mutta ruuhka jatkui. Lopulta totesimme, että voisi olla parempi kävelle Downtowniin, sillä Juusolle oli joku sanonut, että matkan kävelisi 45 minuutissa. Tämä osoittautui kuitenkin huonoksi päätökseksi, sillä ruuhka lakkasi heti, kun nousimme kyydistä. Siinä sitä sitten käveltiin tien sivulla ehkä seitsemisen kilometriä. Oli aivan tajuton nälkä ja jano, mutta tämä ei estänyt meitä ottamasta välillä pienoisia spurtteja. Tunnin helteise patikoinnin jälkeen kuitenkin totesimme, että emme enää olleet varmoja suunnasta. Nappasimme taksin, jolla taitettiin vielä suhteellisen pitkä matka ennen hotellille pääsyä. Tippiä kuskille ja vaihtamaan nopeasti vaatteita Hall of Fame -seremoniaa varten!

Kerkesimme kahdeksalta alkaneesee HoF:iin aivan viime hetkellä. Paikat olivat aivan erinomaiset. Siellä ne Four Horsemen, JBL, Ron Simmons, Triple H, Shawn Michaels, Mike Tyson, Christian, Edge ja muutamat muut pitivät puheita kolmisen tuntia. Upeaa ja hauskaa pönötystä oli. Pariin otteeseen herkistyin Edgen (oikealta nimeltään Adam Copeland) puolen tunnin puheelle, jossa mies kertoi muun muassa siitä, miten oli lapsena tahtonut hankkia yksinhuoltajaäidilleen paremman elämän ja uuden talon. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun miettii noita liikuttavia puheita. Hieno mies! Thank you, Edge! Thank you, Edge! Thank you, Edge!

Perjantaina luimme netistä, että vaivoin hankkimamme SmackDown olikin väärä versio, sillä liikkeellä olisi myös oikea show. Tätä yritimme ladata vielä eilen Pizza Rustica -nimisessä pizzeriassa keskellä yötä, mutta jätimme lopulta urakan kesken ja päätimme jatkaa seuraavana päivänä eli tänään. Pizza Rusticasta ostimme apetta ja limua, mutta palvelu oli suhteellisen heikkoa. Kun hain minulle ja Sepolle uudet tölkit Pepsiä, sain kuitenkin jostain syystä ilmaiseksi aiemmin yli dollarin maksaneet tölkit. Eipä ollut Juuso uskoa tätä, mutta uskoi kun sai itsekin. Kiitos Pizza Rusticalle! Pisteet nousivat nopeasti!

-

Nyt on sitten sunnuntai. Kello 15.30 lähtee hotelliltamme kuljetus Sunlife Stadiumille, jossa järjestetään tänä vuonna Wrestlemania 28 eli tapahtuma, joka on saattanut erinomaisen porukkamme yhteen! Tätä tapahtumaa on odotettu viime vuodesta asti - vaihtelevalla aktiivisuudella kumminkin: wrestlingin seuraaminen on minulle mukava harrastus ja hyvää viihdettä. Oli miten oli, tänään nautitaan täysin rinnoin! Ja nyt suonette anteeksi: lähden etsimään hotellia, jonne Juuso, Antti ja Seppo jo vissiin ovat kerenneet. Jani ja Mika majoittuvat toisessa hotellissa, ja nämä kolme muuta jättivät minut tänne, kun menivät hoitamaan muutamia juoksevia asioita... pääasiassa hakkimaan kylttimateriaalia päivän huipennusta varten. Minulla on tämän blogaamisen kanssa ollut ongelmia muun muassa siksi, että olen pitänyt Juuson samanlaista akkua seinässä, kun on pitänyt ladata omaa konetta. You live, you learn.

Palaamisiin! 32 astetta. :)