FINALLY...

Täällä sitä istutaan Miami Hostellissa yksin kahdeksan hengen dormissa. Kello on Suomessa 6.56, mutta täällä lähestytään juuri puoltayötä. Ensimmäinen varsinainen matkablogini ilmestyi vasta nyt monestakin eri syystä.

Tiistaina meidän oli tarkoitus lähteä jo neljältä kohti kenttää. Toisinpa kävi, kun helevetin kännykkää sai päivittää aivan tuhottoman kauan. Jatkuvasti sai buuttailla tietokonetta ja latailla erilaisia Nokia Suite -ohjelman versioita, jotta viimein sai kapulansa ajan tasalle. Kello 4.50 oli urakka viimein valmis ja matka sai luvan alkaa.

Pariisin-lento meni nukkuen joutuisasti, mutta Pariisin Charles De Gaulle (tms.) -lentokentällä vaikeudet alkoivat. Vaihtoaikaa oli vain tunti, mutta Miamiin lähtevää konetta sai hakea kissojen, koirien ja lentokenttämetron kanssa. Aika meinasi mennä hieman tiukille, mutta loppuviimeinhän se kone olikin nelisenkymmentä minuuttia myöhässä. Niinpä tietysti.

Yhdeksän tunnin lento Miamiin kului yllättävän tuskattomasti. Air Francen lentokoneruoka oli maittavaa ja ravitsevaa. Pastaa olisi mieluusti mättänyt enemmänkin, ja juomaa sai hakea lisää niin paljon kuin sielu siesi. Ei se järin paljon sietänyt, mutta kumminkin. Satunnaisten nokosten jälkeen koneen pyörät tärähtivät viimein maahan. Herramunjee, elossa oltiin Miamin maankamaralla!

Turvatarkastuksiin sai jonottaa pitkän tovin. Tuttuun tapaan kyseltiin matkan tarkoitusta ja kestoa. Leisure ja eight days. Sitten kamat kantoon ja taksilla hostellille!

Taksin kyydissä köröteltiin noin 15 minuuttia. Ikkunasta näkyi palmuja, vihreää vettä, urheiluautoja, kypärättömiä motoristeja, pilvenpiirtäjiä ja niukasti pukeutuneita ihmisiä. I'm in Miami, b****! Taksimatka imaisi 38 dollaria, mutta kuuteen pekkaan sen maksoi mielihyvin.

Hostellilla saatiin hieman vängätä varauksesta, kun kuusikkomme ei mahtunutkaan samaan huoneeseen. Väittelyn päätteeksi tyydyttiin siihen, että otetaan hieman alennusta ja jakaudutaan kolmen joukkoihin. Minun, Antin ja Janin huoneessa on viisi muuta petiä, mutta kanssaepelit ovat olleet mitä mukavimpia; Australiasta, Kreikasta ja Britanniasta tulleita wrestling-faneja sekä saksalainen pariskunta. Läppä on lentänyt ja yhteishenki ollut kohdillaan ensi hetkistä asti.

Ensimmäisenä päivänä asetuimme hostelliin, ostimme lukot kaappeja varten ja kävimme ruokailemassa rannan läheisyydessä. Siinä sitä istuttiin hämärtyvässä Miamissa purilaista syömässä, kun bikinipimuja ravasi ohitse ja lounge-musiikki soi. Kerrassaan eeppistä. Nätti tarjoilijatyttö hymyili meille kivasti, mutta tipin perässähän nuo täällä aina ovat. Ei täällä kapitalismin kehdossa voi luottaa kehenkään - kaikista vähiten kauniisiin kimuleihin! It's the all-mighty dollar that runs this place... Ei huoli hävetä, hieno maa kumminkin. :)

Päivän päätteeksi haettiin paikalliselta huotsikalta hieman virvokkeita. Hostellilla tavattiin taas muutamia muita painifaneja, juotiin ja nautiskeltiin. Paljon on kuvaa ja videota olemassa noista hienoista hetkistä. BLUE MOON! (Inside-juttu.) Lopulta olin kuitenkin niin väsynyt, etten jaksanut aikomuksistani huolimatta enää blogatakaan. Hetken taistelin toimimatonta nettiyhteyttä ja väsymystä vastaan, mutta lopulta oli pakko painaa pää petiin.

Torstai oli taas aivan mahdottoman pitkä päivä. Aluksi lähdettiin shoppailemaan vaatteita. Mukaan tarttui uudet shortsit, Miami-paita ja tötsän verran aurinkovoidetta. Myyjä oli mukava ja tiesi tarpeeni paremman kuin minä itse! Sitten suunnattiin Subwayhin syömään 5-dollar-footlongia. Pirulaiset lisäävät täällä verot hintaan vasta jälkikäteen, joten tasarahalla maksaminen on liki mahdotonta. Hintataso on suhteellisen kohdillaan mutta vaihtelee rajusti eri paikkojen välillä.

Syömisen jälkeen vietiin kamat kämpille ja pelattiin hieman biljardia. Täällä hostellilla on näköjään jacuzzikin! Sitten kuulimmekin viimein South Beachin kutsun... Rannalla näkymät olivat sanoinkuvaamattomat. (Mietin tuohon pitkään joitain kuvailuja, mutta en keksinyt.) Kuvamatskua otettiin taas runsaasti ja ihonväristä päätellen aurinkoa vieläkin enemmän. Nahka on punainen kuin hummerilla! Mutta jopa olikin hienoa käydä suolavesityrskyissä hieman vilvoittelemassa.

Taas alkaa uni painaa. Ei meinaa oikein ajatus kulkea. Lisäksi kirjoitan tuskaisessa asennossa sängyn päällä. Mieluusti olisin mennyt hostellin alakertaan kirjailemaan, mutta koneen akku on liian tyhjillään käytettäväksi ilman verkkovirtaa...

Seuraavaksi tie kävi Wrestlemania Axxessiin. Siellä pääsi juttelemaan WWE-tähtien kanssa, mutta jonot olivat paikoin parin tunnin pituisia. Itse jonotin jututtamaan Kaitlynia, Taminaa ja Rosa Mendesiä sekä törmäsin sattumalta Justin Robertsiin. Näiden kaikkien kanssa minulla on kuva, mutta aika tärähtäneitä tai muuten huonoja ovat. Tämän lisäksi totesin, että vasta ostamani kamera ottaa ilman salamaa todella heikkoja sisäkuvia ja tarkentaa pirun hitaasti videoissa... Niin, ja aurinkolaseistani irtosi linssi! Käytännössä Wrestlemania Axxessista jäi näistä syistä toistaiseksi vähän huono fiilis, mutta olihan se tunnelma paikalla upea. Parimestarit Primo ja Epico vetivät myös hyvän ottelun Usoja vastaan.

Mutta joo, tässäpä sitä maataan hostellissa. Raskas mutta mahtava päivä. Silmät meinaavat mennä kiinni. Heräsimme ysiltä aamulla ja nyt puoli kahden aikaan alkavat silmät painaa...

...tulipa tylsä blogi jotenkin. :-( Väsyttää niin kovin... Höh. =( Ihan huippuahan täällä on kuitenkin ollut. Ilmasto on kerrassaan ihana. Vielä on parhaat hetket sitä paitsi jäljellä. Tulemme palaamaan Suomeen ruskettuneina ja rahallisesti paljon köyhempinä mutta kokemuksellisesti kovasti rikkaampina. :-) Sitten onkin jo pääsiäisloma. This is the life.

Palataan asiaan! Huomenna vaihtuu majoitus WWE:n järkkäämään neljän tähden Hyatt Regency Hotelliin!

(Ja nyt olen täällä alakerrassa tuikkaamassa blogia linjoille. Seitsemisen tuntia unta edessä.)