Profile
Blog
Photos
Videos
Sambialaiset rakastavat maissia. Nshima, eli maissipuuro kuuluu sambialaisilla monesti jo aamupalaan, lounaaseen ja lisäksi vielä päivälliseen. Nshima valmistetaan kattilassa puuron tavoin maissijauheesta. Maissijauhe on halpaa ja paikalliset ostavat sitä yleensä 25kg säkeissä. Nshima ei maistu oikeastaan miltään, joten lisäämme siihen aina paljon suolaa. Nshima syömään käsin, siitä puristellaan pieniä palloja, joita dipataan kastikkeeseen ja vihanneksiin. Heti kuulumisten vaihdon jälkeen paikalliset aina kysyvätkin ensimmäisenä että olemmeko jo maistaneet nshimaa ja mitä me siitä tykkäämme. He ovat "herkustaan" ylpeitä ;-) Nshima on halpaa ja vatsa tulee siitä todella täyteen!
Maissiviljelmiä näkee joka paikassa kaupungin ulkopuolella. Lisäksi marketit ovat täynnä maissista tehtyjä tuotteita, eri makuiset maissijuomat ovat varmaan niistä suosituimpia. Lisäksi kaduilta voit aina ostaa keitettyä ja grillattua maissia.
Olimme viikon töissä Sambian maaseudulla Chikunissa, joka on noin neljän tunnin bussimatkan päässä pääkaupungista Lusakasta. Työskentelimme paikallisessa katolisessa sairaalassa, Chikuni Mission Hospitalissa, jossa yllätykseksemme puitteet olivat paljon paremmat kuin Sambian parhaimmassa sairaalaassa UTH:ssa, jossa muuten työskentelemme. Pienestä sairaalasta löytyi kaikki perusosastot, päivystyksestä synnytysosastoon. Potilaita oli vain vähän, mikä oli erittäin outoa UTH:ssa työskentelyn jälkeen.
Chikuni on erittäin pieni kylä, jossa peruselintarvikkeita voi ostaa vain yhdestä pienestä kioskista. Valikoima kattoi pelkästään välttämättömimmät tarvikkeet, joten saimme viikon aikana vain haaveilla esimerkiksi suklaasta. Muuten tavarat kuten tomaatit ja sipulit ostettiin kylän torilta, josta löytyi tasan yksi myyntikoju. Mitkään perustavarat eivät myöskään olleet itsestään selvyyksiä, yhtenäkin päivänä saimme metsästää sipuleita ja kananmunia oikein kunnolla. Elävää kanaa emme tälläkään viikolla vielä ostaneet, joten viikko meni mukavasti painottuen vain kasvisruokaan ;-)
Viikon parasta antia olivat ehdottomasti outreach -vierailut. Maaseudun pienissä kylissä asuvilla ihmisillä ei ole usein mahdollisuutta tulla sairaalaan, joten siksi sairaalasta tehdään sovittuja käyntejä heidän luokseen yleensä kerran kuukaudessa. Pakkasimme aamulla paikallisten hoitajien kanssa Land Cruiserin täyteen hoitotarvikkeita ja lähdimme ajamaan kohti lähikyliä. Paikalliset hoitajat kutsuvat paikkoja puskiksi. Maaseudulla tiet ovat erittäin kapeita ja todella huonossa kunnossa, siksi matkustaminen vie aikaa ja iso auto on välttämätön. Välillä matkan teon keskeytti tiellä ja sen varsilla olevat eläimet. Ajoimme vahingossa yhden vuohen yli. Omistajien pitäisi pitää eläimet aitauksissa ja jos autoon olisi tullut jotain kolhuja, olisi vuohen omistaja näin ollut siitä korvausvelvollinen.
Perille päästyämme näkymä oli sanoin kuvaamaton. Monta sataa raskaana olevaa naista ja lasta odottamassa meitä suuren puun alla. Päivät alkoivat aina yhteisellä rukouksella, laululla ja kätilön pitämällä health talkilla. Tämän jälkeen raskaana olevat naiset tutkittiin savimajassa, sikiön sydänäänet kuunneltiin ja lapset punnittiin sekä rokotettiin puun varjossa. Päivän päätteeksi paikalliset hoitajat olivat valmistaneet ruokaa, jota he tarjosivat myös meille. Sambialainen kotiruoka on aivan uskomattoman hyvää!
Ystävänpäivä illan vietimme täristen kauhunsekaisissa tunteissa, sillä löysimme keittiöstämme yli metrin pituisen kobran! Onneksi kanssamme samassa talossa asui pappi, jonka haimme välittömästi meitä auttamaan. Kobra on yksi Sambian myrkyllisimmistä käärmeistä ja se osaa myös hypätä. Pappi taisteli käärmeen kanssa kunnolla, yksi harja ja yksi hylly menivät rikki ja suomalaiset blondit kiljuivat täysillä vieressä! Löysimme keittiön oven takaa pienen sammakon, jonka houkuttelemana käärme varmaan oli sisälle päätynyt! Myöskin paikalliset olivat aivan kauhuissaan puolestamme, sillä kobrat eivät todellakaan useasti päädy taloihin sisälle - tämä oli siis taas meidän tuuriamme ;-)
Päivät alkoivat myöskin Chikunin sairaalassa aina hoitajien yhteislaululla, rukouksella ja joka päivälle oli myös oma tarina "God's word 2013" -kirjassa. Yhtenä päivänä oli meidän vuoro lukea aamun avaus ja teemana olikin, että teemmekö oikeita asioita väärään aikaan vai vääriä asioita oikeaan aikaan ;-) Sambialaiset ovat erittäin uskovaisia ja jumala on läsnä jokaisessa hetkessä niin töissä kuin kotonakin. Paikalliset käyvät yleensä monta kertaa viikossa kirkossa ja rukoilevat paljon. Paikalliset hoitajaopiskelijat kokoontuvat melkein joka ilta hostellimme piharakennukseen laulamaan uskonnollia lauluja ja viettämään aikaa yhdessä. Uskonnon tärkeys on erityisen yleistä kehitysmaissa, jossa elinolot ovat monilla todella huonot. Tällöin uskonnon ja sen tuoman toivon merkitys kasvaa. Meillä taas Suomessa kun asiat ovat hyvin, niin uskonnon merkitys arjessakin on aivan toinen.
Seuraavan viikon vietimme raskaana olevien ja synnyttäneiden osastolla B03:sella. Osastolla hoidettiin pääasiassa raskaana olevia naisia joilla oli ongelmia raskauden kanssa, synnyttäneitä ja keisarinleikattuja naisia. Yleisimmät syyt osastolle tuloon olivat ennenaikainen vedenmeno, verenvuoto, eri infektiot ja suunniteltu keisarinleikkaus. Osasto oli välillä niin täynnä, että osa potilaista makasi patjoilla lattioilla. Osaston ikkunat olivat melkein kaikki rikki, joten äitejä neuvottiin pitämään vastasyntyneiden vauvojen lämmöistä huolta vilttien avulla. Potilaiden väliverhoissa asui yleensä jos jonkinlaista koppakuoriaista ja ötökkää.
Osastolla pääsimme tekemään raskaana oleville naisille paljon ulkotutkimuksia ja kuuntelemaan sikiön sydänääniä torvilla. Teimme myös vauvoille kotiinlähtötarkastuksia, jotka yleensä Suomessa aina lääkäri tekee. Pääsimme lisäksi päiväksi sairaalan leikkaussaliin seuraamaan keisarinleikkauksia. Sähköt katkesivat monta kertaa yhdenkin leikkauksen aikana, eikä heillä ole minkäänlaista varageneraattoria sairaalassa edes leikkaussalia varten. Toivonkin, etten koskaan joudu Sambialaiseen leikkuriin potilaaksi ;-) Yksi syntyneistä vauvoista oli syntyessään niin huonossa kunnossa, että pääsimme myös testaamaan taas elvytystaitomme.
Yhdelle naiselle lääkärit antoivat osastolla keskenmeno diagnoosin viikolla 24 ja siirron gynekologiselle osastolle. Kun saimme äidin vietyä osaston sänkyyn, vauvan pää oli puoliksi jo ulkona - ja vauva oli elossa! Melkein tunnin elvytyksen ja virvoittelun jälkeen juoksimme vauva kainalossa sairaalan toiselle puolelle, missä vauvojen tehohoitoyksikkö sijaitsee. Fakta kuitenkin on että näin pienet vauvat eivät selviä Sambiassa, mutta ainakin tiedämme että yritimme kaikkemme.
Seuraavalla viikolla olimme paikallisella Kabwatan klinikalla tutustumassa äitiyshuoltoon ja neuvolatoimintaan. Klinikat ovat kuin meidän terveysasemamme. Viikko piti sisällä lasten rokotuksia, punnituksia ja äitien raskauksien seurantaa. Viikon aikana jouduimme kohtaamaan myös muutaman kohtukuoleman, jotka olivat todella surullisia tapauksia. Sambialaiseen hoitotyyliin kuuluu, että mistään asioista ei oikeastaan paljoa puhuta - näissäkin tapauksissa vain pahoitellaan. Otinkin ohjat omiin käsiini ja sain lohdutettua sekä keskusteltua äitien kanssa asiasta kunnolla.
Kabwata klinikan vieressä on vankila-alue, jossa asuvat poliisit perheineen. Alueen sisällä on myös oma klinikka. Hyvin käyttäytyvät vangit saavat liikkua ja tehdä töitä alueella vapaasti. En tiedä miten tämä yhdistelmä toimisi Suomessa, poliisit, heidän perheensä ja vangit sulassa sovussa samojen aitojen sisäpuolella!
Viikon kruunasi vierailu krokotiilifarmilla, joka itse asiassa oli aika kammottava paikka! Osuimme paikalle juuri krokojen ruokailuaikaan ja saimme todistaa kun eläintenhoitajat heittivät kasan haisevia kuolleita kanoja altaisiin nälkäisille pedoille! Paikassa oli satoja, toinen toistaan isompia ja pelottavampia krokotiileja, käärmeitä ja onneksi myös söpöjä kilpikonnia. Krokotiilin lihaa emme tällä kertaa saaneet, mutta olemme jo maistaneet sitä - ja se on ERITTÄIN HYVÄÄJ
Ilmat ovat olleet täydelliset, välillä on jopa liian kuuma. Aina vapaapäivän koittaessa meidät löytääkin läheisen ruotsalaisen koulun uima-altaalta ottamassa aurinkoa!
- comments
Tutta Varjo Jo on kokemuksia kerrakseen. Tästä on hyvä jatkaa. Voimia ja viisautta sitä teille molemmille rukoilen. Mummu