Alkupaniikista on selvitty!

Sambiassa on noin 13 miljoonaa asukasta ja kuulemma 73 eri kieltä. Pohjois-Sambiasta tullut ei siis ymmärrä Etelä-Sambiassa asuvaa. Siksi yhtenä pääkielenä onkin englanti, jota he puhuvat sujuvasti. He opiskelevat sitä koulussa pienestä pitäen ja myös täällä Lusaka School of Nursing -koulussa on englanti pääkielenä kaikilla kursseilla. Paikallisten opiskelijoiden uniformujen väri ja hilkkojen raidat kertovat kuinka pitkällä opiskelija on opinnoissaan. He ovat todella kohteliaita ja ystävällisiä.

Hivin yleisyys Sambiassa on 13,5%, joka on yksi maailman suurimmista luvuista. Sen leviämisen ehkäisemiseksi onkin paljon erilaisia projekteja ja neuvontaa saatavilla. Suuri kysymys tällä hetkellä on myös hivin leviäminen äidiltä vauvalle raskauden tai imetyksen aikana.

Olemme tällä hetkellä melkein ainoat vaihto-oppilaat alueella, joten katseilta ei voi välttyä. Meillä on jo monta uutta ystävää! Sää täällä on todella lämmin, vaikkakin on sadekausi. Asumme University Teaching Hospitalin sairaala-alueella hoitajien kampuksella.

Sairaala-alueella on myös hoitajien ja kätilöiden koulu. UTH on Sambian suurin ja "hienoin" sairaala. joten voimme vain kuvitella minkälaiset olot muissa Sambian sairaaloissa ovat. Teimme kierroksen sairaalassa ja sitä näkyä ei voi edes sanoin kuvailla. Näimme heti yhden syntymän ja yhden vauvan kuoleman. Sambiassa kuolee vuosittain alle 5-vuotiaita lapsia vuosittain 83 tuhatta kohden, kun sama luku on Suomessa 2,9. Lapsilla voi myös olla viiltelyjälkiä kehossaan sillä paikalliset vievät lapsensa ensin parantajan luokse, jonka jälkeen vasta lääkärin. Monesti haavat voivat olla myös jo infektoituneita.

Sambiassa ei tehdä ollenkaan elinsiirtoja, tai muitakaan "vaikeita" leikkauksia, kuten sydänkirurgiaa. Laitteet ovat meinaan todella kalliita. Sydänkirurgiaa tarvitsevat lapset laitetaan listalle ja hallitus päättää ketkä heistä saavat leikkauksen, Intiassa. Lisäksi koko sairaalassa on yhteensä neljä hengityskonetta. Ihmisiä kuolee myös paljon aivan "turhiin", helposti hoidettavissa oleviin infektioihin, kuten malariaan. Sambiassa noin puolet ihmisistä elää ilman vettä. Myös koko sairaala-alue on öisin ilman vettä klo 22 eteenpäin. Myöskin sairaalassa käytettävä happi suljetaan aina yöksi. (!)

Jaamme Hennan kanssa huoneen kampuksella. Huoneen varustuksiin kuuluu kummallekin omat sängyt, pöydät ja vaatekaapit. Kerroksessamme on yhteinen keittiö, wc:t ja suihku. Kuulimme hyvän muistisäännön paikallisesta ruuasta: Peel it, boil it or leave it! ;-)

Täällä kaikki on melko alkeellista ja meillä prinsessoilla kestää hieman tottua tähän. Suihkusta tulee vain kylmää vettä ja hygieniataso ei ole lähelläkään Suomen tasoa. Onneksi asuntolassamme ei ole vielä näkynyt mitään ötököitä. Huoneet on onneksi kuulemma myrkytetty juuri loppuvuodesta.

Eniten harmaita hiuksia meille kuitenkin aiheuttaa netin puute. Langaton yhteys toimii asuntolassamme todella harvoin. Nettiaddiktia helpottaa kuitenkin tieto siitä, että viereisellä koululla pääsee aina verkkoon.

Paikallisilla on ainoastaan prepaid-puhelimia, johon puheaikaa ostetaan lisää. Puhelimeen voi myös tulla mainospuheluita, eli vastattaessa siellä alkaakin vain pyöriä mainos. Tällä keinollahan ei suomessakaan enää tarvittaisi puhelinmyyjiä ;) Afrikkalaisilla ei ole kiire, aina saa odottaa ja palvelu on hidasta. Tänään kuitenkin näimme jotain uutta, parvekkeen lukkomme oli rikki ja huoltomies tuli korjaamaan sen tunnin kuluttua siitä kun kävimme lukosta kertomassaJ

Lusakassa on monta isoa ostoskeskusta. Olo siellä on ihan kuin kotona Suomessa! Kävimme alkuviikosta siellä syömässä ja shoppailemassa pahimpaan koti-ikävään. Ostoskeskuksista löytyy myös isot ruokakaupat ja esimerkiksi elokuvateatteri. Opetimme paikallista opiskelijakaveriamme Kapesaa syömään haarukalla ja veitsellä, hänestä se oli todella hauskaa.

Ostoskeskuksen kaupoista löytyy aivan samat tavarat kuin suomesta. Manda Hill ostoskeskuksesta löytyy myös Sambian ainut hissi, joka on mainittu myös Lonely Planetin kirjassa nähtävyytenä :-D Ostoskeskus ja sen ulkopuolinen elämä on kuin kaksi täysin eri maailmaa. Sen sisällä melkein unohtaa ulkopuolella olevan köyhyyden ja alkeellisuuden.

Sairaala-alueella on muutama ravintola, jossa voimme käydä syömässä todella edullisesti. Myös läheiseltä Ridgeway-kampukselta saa ruokaa ja he myyvät myös siideriä ja olutta. Ridgewayssä voi pelata myös biljardia tai katsoa matseja "terassimajassa". Tällä viikolla alkoi Afrikan futisliiga, jonka Sambia voitti viime vuonna. Paikalliset ovat todella kovia futisfaneja ja se kyllä näkyy kaduilla!

Lähellä sairaala-aluetta on ruotsalainen koulu, jossa voimme käydä ottamassa aurinkoa ja uida. Koululla järjestetään myös pilates-tunteja, joihin aiomme osallistua.

Paikallisilla taksikuskeilla on aina tankki melkein tyhjä. Kysyttyämme tähän syytä, kuski vain sanoi että kuka vaan voi varastaa autosi yön aikana, joten ei kannata tankata enempää!

Meillä on nyt vapaata maanantaihin asti, jolloin aloitamme työharjoittelun. Aloitamme sen äitiyspoliklinikalta, jossa pääasiassa annetaan health talkia, ehkäisyneuvontaa ja perhesuunnittelua raskaana oleville naisille.

Yritän lisäillä pian lisää kuvia tonne kuva-albumiin. Tsemppiä pakkasiin! Meillä taitaa tällä hetkellä olla joku +50 asteen lämpöero ;-)