Viime viikko meni työskennellessä paikallisen sairaalan äitiyspoliklinikalla. Klinikalle tulevat pääasiassa naiset, joilla on ilmennyt jotain ongelmia raskauden kanssa. Osastolla toimii myös ehkäisyneuvola ja iltapäivisin gynekologinen vastaanotto. Iltapäivisin osastolla ei ole enää niin hektistä, jonka huomaa myös paikallisten hoitajien haukotuksista. Aamu äitiyspoliklinikalla alkaa aina yhteislaululla, rukouksella ja "health talkilla". Rukouksessa äidit kiittävät yleensä raskaudestaan ja toivovat kaiken menevän hyvin. Health talkissa kätilö kertoo isolle joukolle raskaana olevia naisille raskauteen ja synnytykseen liittyvistä asioista. Pidimme Hennan kanssa health talkin yhden kerran. Kerroimme äideille mistä hiv voi tarttua, imetyksestä ja lisäksi kerroimme luonnollisista kivunlievitysmenetelmistä synnytyksen aikana. Näytimme äideille erilaisia kipu- ja kohtupisteitä, joita he voivat itse synnytyksen aikana painella. Äideistä tämä oli todella hauskaa ja kysymyksiä sateli. Health Talkin jälkeen äideiltä otetaan verenpaineet, paino ja mahdollisesti myös virtsanäyte. Tämän jälkeen naiset, paikallisesti kutsuttuna mamat ja mamit siirtyvät lääkärien vastaanotoille osastoille. Lääkärit määräävät naisille labrakokeita ja muita tutkimuksia tarvittaessa. Teimme lääkärien kanssa ulkotutkimuksia ja kuuntelimme sikiön sydänääniä torvilla. Äideillä on aina mukana oma liina, jonka he laittavat alleen tutkimuspöydälle.

Kaikille raskaana oleville naisille aloitetaan malarialääkitys. Hiv-testi on vapaaehtoinen, mutta sen hyödyistä muistutetaan koko ajan. Äideiltä otetaan testi kolmen kuukauden välein ja jos tulos on positiivinen, niin aloitetaan äidille heti hiv-lääkitys. Lääkityksen avulla voidaan tehokkaasti estää sen tarttuminen lapseen. Hiv-positiivisen äidin lapsi testataan ensimmäisen kerran kuuden viikon ikäisenä. Imetystä suositellaan kaikille, myöskin hiv-positiiviselle äideille. Hiv:n siirtymisestä äidiltä lapselle puhutaan osastolla todella paljon. Imetyksen kautta tarttumisen riski on kuitenkin aika pieni ja monelle äidinmaidonkorvikkeiden käyttö voi olla taloudellisesti mahdotonta. Tällöin riskinä onkin aliravitsemus ja muut infektiot, joten imetyksen katsotaan olevan "pienempi paha".

Ehkäisyneuvolan kattavuus yllätti kyllä täysin. Valittavana on monia vaihtoehtoja, jotka valtio kustantaa. Kondomit, e-pillerit, minipillerit, kierukka, injektiot, tai ihonalle laitettava ehkäisykapseli. Suomessa injektioita annetaan harvoin, mutta täällä todella paljon. Teho on vaikuttavasta aineesta riippuen 2-3kk kerrallaan. Kierukka ja kapselien asentaminen on täällä todella yleistä ja näitä toimenpiteitä pääsinkin paljon seuraamaan. Molemmat saa täällä laittaa hoitaja, kun taas suomessa laiton hoitaa aina lääkäri. Ehkäisyn miettiminen alkaa yleensä heti synnytyksen jälkeen, kun taas meillä suomessa näitä asioita mietitään ennaltaehkäisevästi jo murrosiässä. Osastolla näki ja kuuli paljon erilaisia elämäntarinoita, jollain oli kymmenes raskaus menossa, jollain ei kalliista hoidoista huolimatta ollut vielä yhtään lasta. Monilla kuitenkin oli sama kaava, raskauksia oli paljon enemmän kuin synnytyksiä ja monet syntyneistä lapsista olivat kuolleet. Meillä lapsen kuolema on todella rankka paikka, mutta täällä se on valitettavasti todella arkipäivää.

Turvotus on täällä yksi raskauden vaaramerkeistä, jolloin äidin pitää heti tulla sairaalaan. Suomessakin turvotusta on joskus pidetty vaarallisena, mutta nykyisin tiedetään sen olevan täysin normaalia kaikilla odottavilla äideillä. Yhdellekin äidille lääkäri määräsi turvotuksen vuoksi heti esim. munuais- ja maksatutkimukset. Yhdelle lapsettomalla pariskunnalle lääkäri suosittelikin harrastamaan seksiä yli kolme kertaa viikossa, johon toinen lääkäri konsultoi että c´mon, he ovat olleet naimisissa jo yli kuusi vuotta! :-D

Yksi odottavista äideistä sanoi minulle että haluaisi palkata kätilön ja kysyi onko minulla business card mukana. En kuitenkaan tällä kertaa ottanut työtä vastaan☺

Paikalliset hoitajat ovat lääkärin apulaisia, he tuovat pyydettäessä hanskoja ja välineitä, mutta puhua he eivät oikein uskalla. Meiltä lääkärit taas kyselivät monesti apua ja mielipiteitä sekä saimme osallistua tutkimuksiin. Lisäksi he olivat todella kiinnostuneita siitä miten meillä Suomessa tämä asia hoidettaisiin. Paras olikin kun yksi nainen oli tullut kokonaan väärään sairaalaan, niin lääkäri kysyi minulta että mitä meidän minun mielestäni nyt pitäisi tehdä. Potilaat saivat monesti myös kunnon naurut kun yritimme kutsua heitä lääkärin luokse, lausuimme nimet aina melkein oikein ;-) Viikonloppu menikin ruotsalaisen koulun uima-altaalla ottaen aurinkoa ja lauantaina lähdimme myös porukalla ulos, sambialaiset ovat kovia tanssimaan! Lahjoimme hostellin vartijan ruualla ja kaljalla ja näin hän tuli avaamaan meille portin pikkutunneilla. Yleensä klo 21 jälkeen he eivät enää avaa porttia.

Tällä viikolla olen lasten päivystyksessä!