Olisipa jokin tapa siirta ajatuksia suoraan blogiin... Hetkia jolloin kirjoittaa ei vain kertakaikkiaan ole tuntunut olevan viimeaikoina! Kiire on osaksi ollut opiskelu- ja tyosyntyista; kurssit ovat todella tyolaita ja jos vain jotenkin kunnialla selvian matikankurssistani, olen niin onnellinen etta! Moni homma istuu olkapaalla ja kuiskailee olevansa aivan ensisijaisen kiireinen ja olen kovin huono hiljentamaan noita syytoksia... Toisaalta, olemme puuhanneet niin paljon kaikenlaista mukavaa! Viime viikonloppuna suuntasimme, ihan julkisia kayttamalla, viikonloppulomalle Portlandiin! Olimme vain yhden yon mutta ehdimme melkoisesti; vaeltelimme lauantaimarkkinoilla, harhailimme valtavassa Powells' kirjakaupassa tunteja, ja tuntea taidemuseosssa, soimme legendaarisessa Jake's kalaravintolassa, klubbasimme aamukahteen ja soimme all american aamiaisem Wendy'sissa (aika myohaan:) Sangen kummallinen yksityiskohta oli aivan tulikuuma hiustensuoristusrauta joka loytyi repusta kun sain sen respan sailyksesta; tytolla joka oli toissa tiskilla oli sattumoisin aivan vasta suoristetun oloinen afrotukka, mielenkiintoista... Portland on ihana kaupunki, sopivasti Eurooppalainen ratikoineen kaikkineen, ihanasti omituinen, ihanteellisen kokoinen ja ystavallinen! Jo pelkastaan baarit, ruoka, kahvilat ja Powell's ovat tarpeeksi tekemaan paikasta mainion kohteen, jos Corvallis tuntuu liian pienelta.

Tama viikonloppu on ollut aikas ihmeellinen; perjantaina ja juuri asken olimme dinnerilla hiukan iakkaampien ystaviemme kanssa. Perjantaina Bervinsseilla joihin tutustuimme kansainvalisten opiskelijoiden vastaanotolla (pariskunta on mukana vapaaehtoityossa tahan liittyen), olemma nauttinneet Artin ja Marilynin omenasadosta ja he halusivat kutsua meidat syomaan; Artilla on norjalaiset sukujuuret joten siita mm riitti juttua. Olimme pariskunnan kanssa viinilasillisella ja tutustuimme viinibaarin omistajaan joka taas esitteli meidat tyttarensa ystaville. Porukka on irlantilais-argentiinalais-costa ricalais-amerikkalainen ja vietimme oikein mukavaa iltaa. Saimme kutsun kuulemma vuosisadan Halloween-juhliin: mielenkiintoista! Tanaan soimme Doriksen, Dickin, Billin ja Waringien naapurien todella rattoisassa seurassa, kerrassaan kivaa! Keskustelimme kaikenlaisesta maan ja taivaan valilla; mutta hauska kommahdyksen tapainen jai erityisesti mieleen; Bill kyseli kuinka yksipyoraisella ajelu sujuu... Valittelin siihen kuinka hitaasti opin uutta (treenaan nyt "vapaa starttia" eli aloittamista ilman tukea ja kaksi yritysta kymmenesta onnistuu..) ja vaahtosin kuinka nuorempana kaiken motorisen oppinen on niin paljon helpompaa! Charmantisti ikaantyneet emeritukset katsahtivat toisiaan merkitsevasti ja Bill totesi etta ala sina sita meille kerro, ja sain viela kuulla etteivat asiat tule silta osin paranemaan, pain vastoin....

Viikonloppuni taytti salsa-kokemus jonka muistan lopun ikaani: 5 workshoppia lauantaina, 4 tanaan (sonia, cha cha chata, rumbaa, ruedaa, timbaa...)ja gala lauantaina. Satoja todella hyvia tanssijoita, opettajia mm Kuubasta ja Miamista, ja galassa esityksia joita katsoi aivan henkea pidatellen. Hyva juttu oli etta tunsin ihmisia Rumbabanan tunneilta: sain tanssia niin etten olisi jaksanut yhtaan enempaa! Porukka oli ihana; aanta, sponttaaneja ruedoja ja clave-harjoituksia, taysilla tekemista, ja pitkia patkia sarjoja jossa satojen tanssijoiden jokainen askel osui oikealle tahdille! Viimeisella tunnilla (timbaa) tuntui aika haikealta etta kaikki suuntasivat kotiin (ihmisia joiden kanssa juttelin ainakin seattlesta, vancouverista, losista...) Olin kylla porukan heikoimpia tanssijoita mutta siita huolimatta oli kylla todella kivaa! Huomenna en sitten tanssikkaan, mutta tiistaina taas uuden ihastukseni, rivitanssin ja Country swingin pariin! Osa tasta kokemuksesta on kylla maailman suloisin, leveasti hymyileva opettaja cowboybootseissaan seka musiikki jota en olisi uskonut kenenkaan tosissaan kuuntelevan ja tietysti parikymmenta kaksikymppista joiden kanssa opin taman jalon seuratanssin saloja.

Viimeyona salsagalasta kotiuduttua pirautin Suomeen kuullakseni kuinka ihanaisen opiskelukaverini haat olivat sujuneet. Ja upeat juhlat ne tietenkin olivat olleet! Tyttoporukastamme kaksi on nyt sitten rouvia, ja molemmat pariskunnat ovat kylla match made in heaven, heidan yhteiselolleen toivon sylikaupalla siunausta, myotaseen ja vastaseen!