Kun istuu kampaajalla, voi hyvalla omallatunnolla kirjoittaa blogia...Sain naapuriakahvilan langattoman yhteyden napattua, joten onnistuu taman paivitys:) Kylilla on menossa Fall Festival, mutta paatin pitkasta aikaa tehda jotain kuontalolleni, priorisoida pitaa... Saa vaan nahda, kampaaja on tavattoman tatuoitu nuorimies, luultavasti lopputulos on irokeesi, ja joudun turvautumaan pipoon. Sitten viime kirjoittelun eniten mainitsemisen arvoista on kylla viime viikonlopun lahiseutuseikkailu! Nappasimme vuokra-fordin ja takapenkille kustannuksia jakamaan norjalaisen kemistin. Maailma on uskomattoman pieni; ko kundi on taalla kuukauden viimeistelemassa artikkelia norjalaisen ohjaajansa kanssa ja ohjaaja-proffa on Hannen ex-poikaystavan isa... Noh, ex-appiukko saattoi meidan tietoon etta Alfia voisi ulkoiluttaa:) Oikein mukava nuori mies, tutkii puhtaalla valolla atomien rakennetta, very nice. Suuntasimme ekaksi kohti Silverfalls-kansallispuistoa. Hannella on aika voimakkaat mielipiteet, ja vaikka koitin hiukan piipittaa etta pikkuteita seikkailu luultavasti hirveasti aikaa, ei auttanut... Itse olisin pysynyt vahan suuremmalla baanalla, mutta eipa mitaan, muutaman tunnin mutkiteltuamme paasimme perille, ja kavelimme puolitoista tuntia aivan uskomattoman hienoissa maisemissa! Vaikka putouksissa on vahanlaisesti vetta nain syksylla, ne oli tosi viehkoja. Aikataulu oli kuitenkin tiukka, ja paatimme palata kevaalla, hyppasimme kaaraan ja suuntasimme vauhdilla yli Cascade vuoriston. Yli 3000 metristen vuorten maisemat oli melkoiset ja itapuolella odotti aika naky: silminkantamattomiin palanutta, alyttoman jareaa mannikkoa/ douglaskuusikkoa... Sanattomana katselimme aavemaista maisemaa!