Saiden seuraaminen pitaa ihmisen tolkuissaan, ja se on kylla viimeaikoina ollut varsin jannittavaa! Varmistin inhimillisen juoksentelulampotilan koikkelehtimalla kartta kadessa eilen ulos varsin varhain. Katuja pyrahtelu oli sen verran rasittavaa, etta paadyin juoksemaan urheilukentalle paloaseman taakse. Ei paha; joustavalla alustalla kopottely oli sangen hauskaa. Lopetin kun aamupalamuroissaan vauhdin perusteella muutakin kun maitoa nauttinut atleetti pyyhki pari kertaa ohi. Heppu kuitenkin takalaiseen tapaan tervehti oikein ystavallisesti joka kerta ohi mennessaan. Soi kuitenkin sen verran naista etta suuntasin kohti valmista aamupalapoytaa jonka Doris oli kauniisti kattanut... Mutta siita saasta, itse luulin etta nurmet olivat markia sadettajien takia, mutta mita viela, yolla oli kuulemma satanut ja salamoinut hurjasti, eika se ole tyypillista tahan aikaan vuodesta ollenkaan! Muuttuneesta saasta huolimatta Waringit pakkasivat sootin pienen matkailupakunsa ja suuntasivat vuorille, ja mina vetaydyin rauhalliseen sunnuntaipaivaan, lahinna netin ja muistilappujen kanssa ja paallaseisten, on taalla asuttamassani alakerran vierashuoneessa paksun kokolattiamaton takia kerrassaan mukavaa:) Niinkuin aina, jatkuva pieni stressi ja muu yrittaa aiheuttaa flunssaa, joten hiippailin hirmuaikaisin nukkumaan.

Herasin tanaan vahan huonolla tuulella, olo ei mikaan mainio, muttei ihan huonokaan. Olin koneella hetken aamupalan jalkeen ja tein listaa asioista joita pitaisi paivalla muistaa tehda. Hassua oli etta sillavalin kun olin suihkussa, Eija oli ehtinyt kavaista; oven takana oli rasia luumuja ja kutsu illalla syomaan taimenta! Bill ja Eija olivat tulleet Kanadasta kotiin ja nyt oli kalaa mita syoda. Tuli niin hyva mieli etta flunssakin unohtui!

To-Dos listassa ensimmaisena oli Fulbright ohjeistossa patisteltu International Officessa kaynti. Mukaan sielta piti saada 'tervetuliaispaketti' eli tietty helevetisti kaikenlaista lomaketta taytettavaksi ja lahetettavaksi paikalliselle IIE edustajalle, eli jonkinlaiselle paikallivahdilleni.. Noh eihan koko toimistossa tiedetty koko paketista mitaan, mutta saimpahan advisorille tapaamisajan huomiseksi, saa nahda. Seuraavaksi suuntasin hallintoon ilmoittautumaan Non-degree opiskelijaksi, jotta voisin ilmoittautua kursseille, jotta saisin opiskelijakortin, jotta paasisin nettiin ja sen sellaista. No tadit kaski tayttaa online lomakkeen, jota en ollut tayttanyt, koska se oli vain US-kansalaisille. Tama johtuu kuulemma siita, etteivat opiskelijaviisumit salli Non-degree (osa-aikaista) opiskelua... Noh, oma viisumini perustuu visiting student researcher statukseen joten se siita toistaiseksi. Taytin lomakkeen asken ja toivotaan etta opiskelijanumero tulee paluupostissa! En sitten saanut oikein mitaan hoidettua, joten paatin polkasta Memorial unioniin, ostin Prof Adamsin tuliaiseen paperikassin, itselleni Cappuccinon (jonka olen oppinut lausumaan paikallisaksentilla, aikaisemminhan olen talla mantereella saanut cup-of-tea:n) ja suuntasin sitten laitokselle..Peavy Hall, tukikohtani seuraavat kymmenen kuukautta!