Huolestuneista viesteistä päätellen viimeisin merkintäni antoi ymmartaa etta olen aivan kallella kypärin! En suinkaan ole; on vaan puolensa silla etta ohjaajana on laitoksen esimies, kaikessa mukana oleva ja kohta elakoityva proffa... Mutta ei huolta, kaikki antennini ovat ulkona, kylla mina tasta vuodesta kaiken mahdollisen irti kiskon, myos ammatillisesti, ei huolta;) Blokkaaminen on jaanyt vahalle, koitan ennen kurssien alkua iltaisin kahlata Varianin Microeconomicsin lapi, ainakin ne analyyttisemmat osat, etta saisi kursseista enemman irti. Iltoihin on jarjestynyt myos ohjelmaa, joskin osa on niinkin tylsaa etta olen paattanyt kayda lahettamassa mailin, ja se taytyy tehda laitoksella, kun ei kotosalla ole nettia vielakaan:) Mutta sekin voi olla hauskaa! Viimeviikolla saa muuttui taysin; navakka tuuli toi rannikolta kylmaa ilmaa ja illalla kotiinpain polkiessa fiilis oli todella samallainen kuin Kulosaaren sillalla kotiinpain ajaessa; kylma vastatuuli, riemu siita etta saa polkea yksin, lujaa ja pimeassa, ja iPodissa hyvaa reggeatonia. Nyt lisana olivat jostain syysta aivan tulenpunainen taysikuu ja majesteetilliset tammet ja vaahterat. Ja osasyy riemuun oli kyllä se etta alla oli Hannen, eika oma pyöra, joka liikkuu, muttei ole hauska ajettava!

Muutakin ohjelmaa on kuin kahjo pyoraily ympariinsa. Salsaa! Paatin aloittaa ykkostason kurssilla, koska syksyn ohjalmassa on ainoastaan Salsa Ruedaa, jota en ole aikaisemmin kokeillut. Tata tanssitaan kehassa niin etta juttua johtaa yksi vieja, ja kaikki "kaskyt" huudetaan Spanenglishkaksi tyyliin "un fly" "mala Princess!". Koska yleensa huudosta ei saa mitaan selvaa musiikin yli, naihin liittyy kylla tietyn kasimerkit... Olen ollut ihan fiiliksissa, vaikka noin puolet pareista (jotka siis ruedassa vaihtuvat koko ajan) on "vaistettavia" ei vievia, eli tanssit vaaraan suuntaan liikkuvan ymparilla parhaasi mukaan. Mutta hauskaa on ja kursseja on kolmella tasolla ja lisaksi tänne on tulossa hyvia opettajia iso joukko lokakuussa vetamaan workshoppeja lattareista koko viikonlopuksi. Ostin jo paikallisesta ihanasta second handista (Second Glance) itselleni viehkon mekkosen iltabileisiin;).

Eilen viihdytimme itseamme kirjastossa pidetylla julkisella luennolla, jonka jarjesti paikallinen "woman voters" yhdistys (yllari, yllari, Dorishan se hääräsi kahvitusta, olivat vaikuttuneita etta olimme loytaneet paikalle). Puhuja oli Oregonin energia departmentista, aiheena oli Oil peak- eli olemmeko ohittaneet oljyntuotannon huipun. Ukkeli oli suuremmaksi osaksi niin kahvilla (ainakin meidan mielesta) etta oli vahan vaikea pysya aloillaan; loistava puhuja, mutta osa luvuista niilta osinkuin me pystyimme arvioimaan, aivan hatusta ja argumentointi tasolla "Vaihtoehtoiset energiamuodot eivat tule koskaan korvaamaan oljya!" biopolttoaineiden energiatehokuus 1.4 (ei erottelua), puuta riittaa poltettavaksi kuudeksi vuodeksi (hah?) Perusviesti oli kuitenkin ihan kannatettava; kulutusta tulisi vahentaa, koska oli peak on ohitettu (ilmastonmuutos nyt kauheasti ei vilahdellut puheessa...). Ja jostain syysta keinot kuulostivat tutuilta: rakentamisen energiatehokkuus (miten olisi kolmikerrosikkunat, eristaminen, ja kohtuus ilmastoinnissa), tiivis yhteiskuntarakenne, keskustat jossa voi kavella! raideverkosto, joukkoliikenne, pienemmat autot, vahan prosessoitu lahiruoka... Kuvat joita esitettiiin toivat mieleen eraan tuntemani pienen niemen...nimeltaan Eurooppa.

Viime viikonloppu oli aika rauhallinen; kaupungissa oli valtava jalkapallorieha mutta me suuntasimme raivokkaan vihannesten shoppaamisen (farmers' market) jalkeen illastamaan oikein mielenkiintoiseen perheeseen, johon sain kontaktin suomalaisen proffani kautta. Taman perheen rouva, syntyisin japanista, ja ohjaajani olivat aikoinaan samalla kansainvalisten opiskelijoiden orintoituitumisjaksolla ja tutustuneet siella. Ja siella me sitten Hannen kanssa napotimme, nautimme hyvasta ruuasta ja huippu mielenkiintoisesta seurasta. Perhe on melkoinen, talon kellarissa on suuri harjoittelutila kaikille kolmelle lapsella, jotka tahtaavat Lontoon olympialaisiin Taekwondossa! Kolme tuntia syotyamme ja ystavallisyydesta hakeltyneina saimme viela kyydin kotiin. Ajattelimme kuitenkin tarkastaa voisiko kaupungissa jossain juoda lasillisen; ei voinut. Corvalliksen yoelama ei tehnyt meihin vaikutusta, varsinkaan kun Beaversien voitosta riehaantuneet, koko paivan bissea SV:n takakontista kiskoneet, oranssiin kietoutuneet olivat vallanneet joka paikan. Totesimme etta jalkapallohuuma on koettava, tilaisuuksia piisaa, kotipeli on joka toinen vkonloppu, mutta nyt suuntasimme kotiin.