Vanhuus ei tule yksin...

Olen joskus kuullut jonkun puhuvan lämmittelystä.. ja pitänyt horinaa yhtä jonninjoutavana kuin venyttelyn ylistämistä. Siinähän sitä venyy ja lämpenee kun riehuu tarpeeksi.

Noh, torstaina hartiat olivat illalla jumissa, lähinnä sen takia että koko alkuviikko on enimmäkseen tullut nakutettua sitä rakasta taskupeilin kokoista Asusta (esimerkiksi olen tarkkaillut kuinka BB-talossa voidaan:). Kävin Fred mayersissä, hankin pari todella puffya tyynyä (2 tyynyä 8 taalaa) ja kaikenlaista ja kuivattuja mustikoita; ajattelin pyöräyttää yhdelle pariskunnalle, joka asuu aivan tässä lähellä ja Doriksen kautta halusi lahjoittaa pyyhkeitä ja muunmuassa silityslaudan, kiitokseksi muffineita. Noh, vatkaaminenkaan ei tuntunut kivalta hartioissa, ja ajattelin että leivonnan jälkeen seuraa verryttelyä..Ensinnäkin leivonta nyt ei mennyt ihan putkeen; kuppikakkuset istuivat kupeissaan tiukasti, eivätkä todellakaan näyttäytyneet lahjaksi annettavilta. Noh, eipä mitään, romplasin kaakkuset mitenkuten irti pellistä ja syön ne ite, maussa ei valittamista.

Keittiössä epäonnistuttuani onnistuin sitten reväyttämään oikean olkapään...Ajattelin että kyllä se siitä yön aikana tointuu, pesin tukan vasemmalla kädellä ja painuin petiin. Yö oli kyllä kaamea, olkapää herätti kun vähänkin kääntyi... Päätin jäädä aamulla kotiin. Eija ja lapset käväisivät kylässä ysin jälkeen, päätin käväistä hakemassa särkylääkettä kaupasta ja mietin miten vakuutukseni suhtautuu kotijumppaan; luultavasti se extremelaji, jossa saatujen vammojen hoitaminen ei kuulu sopimukseen. Tavallinen särkylääke auttoikin, nukuin vähän ja luin mainiota kirjaa "Harvest" joka kertoo kokonaisesta vuodesta luomutilalla Vermontissa. Tilaa pyörittää nuorehko pariskunta, joka on samaa aikaa todella ihanteellinen ja periaatteellinen, toisaalta hyvin realistisesti farmin liiketoimintaan suhtautuva. Rehellisen oloinen kuvaus luomuviljelystä ja karjanpidosta, kaikenlaista uutta detaljia kuten vaahterasiirapin valmistuksen salat ja huimat kuvat! Suosittelen! Kirjoittaja Nicola (ei nicole) Smith.

Välttelin konetta, mutta koska univelkaa eikä mitään aivan karmeaa tuskaa käpälänkannattimessa ollut, pakotin itseni iltapäivällä avaamaan pandoranlippaan. Kävin iltakävelyllä todella tyhjässä kaupungissa (täällä Laborday-pitkäviikonloppu), toikkaroin unicyclellä takapihalla ja mietin huomista Hannen saapumista... Aikamoinen muutos kyllä, kun olen jo kotiutunut tänne, levitellyt paperini keittiönpöydälle ja tottunut pitämään radiota kovalla keittiössä. Kaikki merkit kyllä viittaavat siihen, että tullaan toimeen, joten turha siitä murehtia etukäteen. Eiköhän käytännön muokkaannu nopsasti.

Presidentinvaalit dominoivat mediaa totaalisesti! Obaman nomination puhe Kingin "i have a dream"- puheen vuosipäivänä, vaimon puhe ja Mccainin tempaus nimetä varapressaksi alaskalainen abortinvastustaja, öljyteollisuus-sidonnainen nutturatiukalla mesoava senaattoriemäntä pääuutisia... Mitä nyt mitään olen tajunnut, niin sitä vaan en tajua, miksi näistä pääpuolueista kumpikaan ei oikeasti halua uudistaa aivan läpimätää terveydenhoitosysteemiä. Niin kauan kun suurin osa ihmisten terveydenhuoltoon uhraamista, aivan älyttömistä summista, menee vakuutusyhtiöiden voitoiksi ja ihmiset joutuvat suoraan tajuttoman kalliiseen tehohoitoon, kun ei ole varaa hoitaa ajoissa. Oikeasti, hoitoa on, mutta ihmisiä kuolee ihan siimaa kun ei ole vakuutusta! Ei hyvää päivää, sairasta! Kauan eläköön suomalainen sosiaalidemokratia, kolminkertainen eläköön-huuto perusterveydenhuollolle ja ilmaiselle koulutukselle; ei ole stipendien ja vanhempien suopeuden mielivallasta kiinni kuka yliopistolla hoippuu ja kuinka kauan!