Jotain sinistä, jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua.

Jos avio-onnen varmistavat lainalaisuudet pätevät sisustukseen, tämän pitäisi olla varsin onnellinen koto. Moninaisista paikoista hankittu kalustus on nyt paikoillaan, ja olisi aika(a) keskittyä muihin asioihin...

Lyhyehkön yön jälkeen torstaina heräsin uuteen päivään ajatellen että haudassa ehtii nukkua ja ennen laitokselle lähtöä päätin pirauttaa sähkölaitokselle; mielenkiintoinen puhelu... Aksenttini ei uponnut luultavasti intialaiseen asiakaspalvelijaan, eikä hänen kyllä minuun. Saa nähdä, tai sitten ei, millä nimellä ja missä mailmankolkassa minulla nyt on sähkösoppari. Valot palavat kuitenkin edelleen, joten kattellaan.

Fiilikset päästyäni laitokselle olivat ehkä hiukat sekavat, näin nopeasti Dariuksen, joka lähti viikon lomalle, ja sen jälkeen istuin suuressa huoneessa ypöyksin koko päivän. Toisaalta olo tuntui sangen tehokkaalta; seinän takaa ei kuulunut keskusteluja joihin olisin tuntenut kiusausta osallistua, eikä kahvikoneongelmat tai muutkaan tärkeät asiat keskeytelleet kököttelyäni. Huoneessa on enkä kymmenen työpistettä, mutta vain osa näyttää varsinaisesti asutetuilta, ja koska osa on ekologeja, luulisin heidän olevan maastossa. Lopuista on vaikea sanoa, mutta kai joku ilmestyy, jossain vaiheessa. Muutenkin aika hiljaista käytävillä on, hiipailempahan tutustumassa paikkoihin ihan rauhassa.

Fasiliteetit ovat kyllä huomattavasti heikommat kuin kotona, tärkeimpänä ehkä se ettei jatko-opiskelijoille ole koneita laitoksen puolesta. Muutenkin työpiste on aika pelkistetty; vanha puinen työpöytä, hylly ja tuoli, eikä tietenkään mitään toimistokrääsää... Tiesin tilanteen etukäteen, mutta jotenkin silmiinpistävää kuitenkin. Verkkoyhteydet oma lukunsa, laitoksella on ihan hyvä langaton yhteys, mutta koska (kehveli että harmittaa kun en tajunnut tarkastaa etukäteen) oikeuteni läppäriin ovat niin rajoitettuja, en pääse muokkaavaan edes yhteysasetuksia! Läpyskä itkee siis helsingin yliopiston lähiverkkoa, ja sitähän se ei tule saamaan. Tuumailtua hetken tilanteen toivottomuutta, ja sitä millä todennäköisyydellä saisin melkein viikko (huomasimpa sitten HUTshuttlessa etten saa sen Wi-fi:iin yhteyttä) sitten pyytämääni apua ja olisiko mitään keinoa administeroida konetta etänä, totesin ettei auta, rahaa tiskiin.. Hilpasin kampuksen kirjakauppaa, ostin kolmellasadalla taalalla Asuksen Eee:n, pukkasin sen verkkovirtaan, ja avot. Olin lukenut kapistuksesta koneessa sattumalta hyvän arvion, joten en lähtenyt aivan soitellen sotaan! Huippu se pikkuinen on (puolikkaan A4:sen kokoinen ekä paina mitään), vähän niinkuin minä; tohinaa riittää kunhan akut ladataan, ollaan täynnä kaikenlaisia ominaisuuksia joista suurinosa täysin hyödyttömiä ja muistia ei ole nimeksikään. Muisti ei ole ongelma, tiedoston pidetään muualla, eikä piskuseen asenneta mitään (siinä oli hauskasti kaikenlaista skypestä sanakirjaan asennettuna), oikeasti hän siis on nettipääte; skypepuhelin, iStore, Nike+, Facebookki, Hesari, maaseuduntulevaisuus ja kauppalehti ja sanakirja, kalenteri, muistikirja ja sähköposti ja sen sellaista. Käyttärinä Linuksi, joten OpenOhvisella mennään ja esim Javan runtime environmentin asentaminen ei aivan kädenkääntteessä käynytkään, mutta eiköhän me päästä sinuiksi. Kotona ei kaverille ole vielä käyttöä, mutta katsotaan saisimmeko netin tännekkin. Sähköpostit sain siis luettua, ja päivän muutenkin tuhlattua johonkin, joten päätinpä polkaista kohti Goodwillia; silitysrauta ja muuta tarpeellista olisin vailla. Mamma olisi täällä niin haltioissaan kaikista valtavista, siisteistä ja törkeän halvoista kirppareista! Haalin kärriin kaikenlaista, ajattelematta kauheasti kuljetuspuolta... Kotimatka oli melkoista keplottelua ja olin varmaan aikamoinen näky; selässä olleen repun lisäksi tarakalla oli tiskikuivaustelineen päälle köytettynä melkoinen taakka ja molemmissa ohjaussarvissa kassit, puuh. Luultavasti minut kastattiin kodittomaksi, mutta hällä väliä, loistava saalis!

Waringit piipahtivat vielä illalla tuomassa ruokapöydan, nyt voimme Hannen kanssa pitaa suuria illalliskutsuja...