18.-22.10. aloittivat ensimmäiset vieraat meidän kyläilijäaallon, joka jatkuu ainakin marraskuun loppupuolelle asti. Perjantaina tuli muutama reittivaihtoehto lentokentälle, osittain kantapäänkin kautta, tutuksi kun kävin erikseen sekä Pinjaa että Karoliinaa vastassa. Toisessa järjestyksessä.

Lauantaina käytiin vieraiden toiveesta Schönbrunnissa, mikä olikin jo kolmas kerta mulle :D Sentään vasta toinen kerta sisällä linnassa. Oltiin linnan alueella suunnilleen koko päivä, koska otettiin Classic Passit, joihin kuului niin paljon juttuja. Mulle uusin tuli sisäänpääsyt labyrintteihin, pieneen upeaan puutarhaan ja Glorietteen, joka on takapihan kukkulan huipulla (kuulostaa valjummalta kuin mitä oikeasti on). Puisto oli hienompi kuin kahdella edellisellä kerralla, sillä puut ja pensaat olivat saaneet syksyiset värit, ja maahan pudonneiden lehtien ansiosta koko puisto kylpi kultaisissa ja ruskeissa sävyissä.

Olen todella iloinen, että lippuihin sisältyi labyrintit, sillä en ole ennen noinkaan kunnollisessa labyrintissa seikkaillut. Samalla myös selvisi edellisillä kerroilla puistossa kaikuneiden ihmeellisten pimpeli pom -äänien lähde. Labyrintteja oli kolme erilaista; sellainen Harry Potterissakin ollut tiheäpensainen, kulmikas labyrintti, jossa kuuluu juosta taikasauva ojossa,sellainen pyöreä, vähän kaljuuntunut labyrintti, joka on selvästi sellainen rauhallinen sunnuntaikävely-versio, sekä sellainen lastenlabyrintti, jonkä sisällä oli monta pientä peliä ja hauskaa yksityiskohtaa.

Labyrintit, kuvattu yhden labyrintin maalissa sijaitsevalta tasanteelta.

Takapihalla oli varmaan 20 erilaista patsasta. Tässä näemme dramaattisen tulkinnan yhdestä niistä.

Extrapuutarha, joka myös sisältyi lipun hintaan. Keskelle ei päässyt. Ei olisi haluttukaan.

Lauantaina käytiin Praterissa ja Time Travel Viennassa, joka on sellainen 45-50 minuuttia kestävä kierros, jolla käydään läpi Wienin historiaa vähän tavallisia museokierroksia jännemmässä muodossa. Kierrokseen kuului mm. 5D-leffa ja paljon ihmisen kokoisia nukkeja, joista sai esimakua jo ennen kierrosta.

Vessaan ei ollut asiaa, jos tämä vartija ei antanut lupaa. Ehkä vielä astetta kuumottavampi kuin ne kassatädit joidenkin paikkoje vessojen luona.

Maanantaina mulla oli koulua, joten vieraat potkittiin ulos kiertelemään nähtävyyksiä ja shoppailemaan. Molemmat selvisivät tehtävästä paremmin kuin hyvin! Sain jopa hyvän vinkin halvahkosta suklaapuodista, joka meni heti käytävien paikkojen listalle. Hyvä että välillä menee näinkin päin.

Tiistaina, ei edes aamuksia kutsuttavana ajankohtana lähdettiin Pinjan kanssa lentokentälle. Matka sujui paremmin kuin odotin, ja ainoa päänvaiva syntyi oudosti nimetystä ratikkapysäkista. Wienin reittiopas kertoi meille, että seuraavaan vaihtopisteeseen pääsisi ratikalla 18, joka lähtee jättiseksikaupan viereiseltä pysäkiltä, mutta pysäkin opastaulun mukaan vain ratikka 0 kulkisi kyseiseltä pysäkiltä. Kysymällä selvisi, että onneksi vain pysäkin opasteet olivat puuttelliset, eli ehdittiin oikein hyvin kentälle. Wienin "reittiopas" (http://www.wienerlinien.at/eportal/) voisi ottaa muutenkin muutaman parannusehdotuksen Suomen vastaavasta. Tosin vaihtokarttojen kohdalla antaisin pisteet näiden versiolle.

Oltiin niin loistavia check-inin kanssa, että muut matkustajat yritti ottaa salaa mallia. Tai ehkä taiteilijanimi Pinjakrist herätti viereisen naisen mielenkiinnon.

Näin valoisa ja nätti sää oli noin tunti sen jälkeen kun olin nähnyt Pinjan katoavan turvatarkastukseen.

Karoliina oli ehkä upein turisti, jonka olen nähnyt. Itse en välttämättä olisi jaksanut vielä aamulla lähteä Naschmarktille ja kaupunkia kiertämään. Etenkään kun kentälle piti lähteä noin yhdeltätoista täältä meidän kämpältä. Ei voi muuta kuin sanoa WAU. Karoliinaa en päässyt saattamaan :( mutta ehkä Karoliina löysi kentälle paremmin ilman mua. Ainakin perjantaisen seikkailun perusteella voisin väittää näin :D Tosin syytän edelleen osin "reittiopasta"...